Nettivieras: Nokkela pörisijä Juha Kostiainen

Pörinä on sana, joka yhdistetään usein YIT:n kaupunkikehittämisestä ja yhteistyösuhteista vastaavaan johtajaan Juha Kostiaiseen.

Hän päätyi tähän sanaan jo vuosituhannen vaihteessa tehdessään Tampereella väitöskirjaa kaupunkiseudun elinkeinopolitiikasta verkostoyhteiskunnassa. Kaupungit käyvät ankaraa kilpailua yrityksistä ja luovimmista ihmisistä. ”Yritykset hakeutuvat paikkoihin, joissa ihmiset viihtyvät, joissa on hehkua ja pörinää”, väitti Kostiainen.

Äskettäin pelialalta tuli tietoa, että myös sellaisella asialla kuin Suomen hyvällä koulutuksella ja sosiaaliturvalla on merkitystä sille minne pelialan yritykset sijoittuvat. Kaupungin pitää siis olla myös oppiva, luova, älykäs, innovatiivinen tai niin kuin Juha sen tiivistää: nokkela.

Kaupunki itsessään on nokkela idea, todettiin Juhan järjestämässä 50-vuotisjuhlaseminaarissa. Siitä tiedemiehet toki edelleen väittelevät syntyivätkö ensimmäiset kaupungit tukemaan alkanutta maanviljelyä vai kokoontuivatko keräilijäkansat jo yli kymmenen tuhatta vuotta sitten tiettyihin palvontapaikkoihin ja keksivät sitten maanviljelyn voidakseen ruokkia isoja ihmismääriä. Juhan opettajalla, Aalto-yliopiston professori Juha Vartolla ei ollut tähän varmaa vastausta.

Lisää kaupunkia Helsinkiin ja Suomeen

Kaupungistuminen on joka tapauksessa kiihtymässä niin Suomessa kuin koko maapallolla ja iso kysymys on, miten tämä hoidetaan fiksusti ja vähiten luontoa ja ihmistä rasittavalla tavalla.

Toimitusjohtaja Jarmo Eskelinen Forum Viriumista totesi, että Smart City on läsnä kaikissa kaupungeissa. Kaikilla on käyttöliittymä fiksuun kaupunkiin. ”Smart City ei kuitenkaan synny kaupunginjohdon päätöksellä. Yhteisöt näyttävät esimerkkiä. Yhteisöt ovat luovia: on syntynyt siivouspäivä, ravintolapäivä jne.”

Yksi uusimmista verkostoyhteiskunnan brändeistä on tekniikan tohtori Mikko Särelä, jonka henkilökohtaisesta intohimosta kaupunkisuunnitteluun syntyi Facebook-sivusto Lisää kaupunkia Helsinkiin.

Särelän mielestä nykyinen Helsinki on rakennettu teollisen yhteiskunnan tarpeisiin. Aika moni haluaisi karkottaa teollisuuden nyt kokonaan Helsingistä ja muuttaa esimerkiksi Pitäjänmäen asuntoalueeksi. Toisten mielestä kuitenkin elävään kaupunkiin kuuluu niin teollisuus, maanviljely, lentokenttä, ratsastustallit kuin golfin pelaajatkin.

Rakennetaanko Helsinkiä helsinkiläisille vai muuttajille?

Joka tapauksessa nyt pitäisi miettiä keille Helsinkiä rakennetaan: nykyisille helsinkiläisille, maalta tänne muuttaville vai maahanmuuttajille, joka sekään ei ole mitenkään yhtenäinen ryhmä.

”Haluavatko tulevaisuudessa ihmiset asua sellaisissa asunnoissa, joita nyt rakennetaan. Esimerkiksi nyt nuoret perheet haluavat asua mieluummin hieman ahtaasti Kalliossa, kuin omakotitalossa Nurmijärvellä”, Särelä totesi.

Hän muistutti, että Suomessa ei ole yhtään varsinaista kaupunkitutkimuksen tutkimuslaitosta vaan tutkimus on hajautettu eri yliopistoihin ja tutkimuslaitoksiin.

Kaupunkimallia Melbournesta ja Milanosta

Kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaara moitti Rakennuslehden haastattelussa helsinkiläisiä kerrostaloja persoonattomiksi.  Alueita ei erota toisistaan. Kerrostalovaltaisuuskaan ei ole välttämätön hyvän ja tiiviin kaupungin merkki, vaikka jotkut haaveilevat Helsinkiinkin pilvenpiirtäjiä luomaan lisätarjontaa parhaille paikoille. Vaattovaaran mielestä mallia voisi ottaa vaikka Princetonin pientalovaltaisesta yliopistokaupungista Yhdysvalloista.

Helsinki voi ottaa oppia monista muistakin kaupungeista. Kööpenhamina on mainittu usein esimerkkinä pyöräily-ystävällisenä kaupunkina. Berliiniä on kehuttu kulttuuri- ja homomyönteisyydestä, Tukholma ylpeilee olevansa maailman maahanmuuttajaystävällisin kaupunki. Bernin vanhastakaupungista löytyy katettuja jalkakäytävä, jollaisia kylmään Suomeen ei ole saatu, vaikka talvikaupungista puhuttiin Varton mukaan jo 1980-luvulla.

Paras malli olisi Linne-yliopiston professori Saara Taalaksen mukaan kuitenkin Melbourne. ”Se on nyt se kaupunki, joka on kaikkien tavoitteena. Melbournen ansio on siinä, että sen lähiöt ovat onnistuneet jo tekemään itsestään brändin. Esimerkiksi kaikki tietävät mikä ja missä on St Kilda. Helsingissä Punavuori ja Kallio ovat ainoita alueita, jotka vastaavia.”

Melbournella tosin on sama vika kuin Princetonillakin: se toimii henkilöauton varassa ja joukkoliikenne on suomalaiseen tasoon tottuneesta vaatimatonta.

Kaupungit voisivat erikoistua vahvuusalueilleen

Juha Kostiaisen suosikki on Milano, mutta ei niinkään Helsingin kuin Tampereen esikuvaksi. ”Ei Milanokaan pyri Italian kakkoskeskukseksi, vaan muodin ja designin kärkeen maailmassa.”

Tampereelle tälläinen huippualue voisi olla kantasoluihin liittyvä lääketieteellinen tutkimus, kuten Kostiaisen vanha tutkimuskumppani, professori Markku Sotarauta esitti.

Tampereelta vasta Helsinkiin tulleena Juhan ominta aluetta Helsingissä on Keski-Pasilan suuntaa, jonne YIT tekee parhaillaan suurta aluekeskusta Triplaa. Juha itse on muuttamassa siitä kivenheiton päähän Konepajan alueelle, jossa YIT on jo päässyt näyttämään kaupunkirakentamisen osaamistaan.

Vaimo kehotti pörisemään mieluummin netissä

Juhan omia ajatuksia kaupunkisuunnittelusta voi lukea hänen blogistaan Nokkela kaupunki. Se syntyi, kun hänen vaimonsa totesi kaikessa ystävyydessä, että voisit paasata noita ajatuksia mieluummin netissä kuin joka ikinen päivä hänen korvaansa.

Maaliskuun lopulla Juha kirjoitti  Kaupunkipolitiikan tiekartta -raportista, jota oli työstämässä SAK:n, Rakennusliiton, Rakennusteollisuuden, Suomen Hypoteekkiyhdistyksen sekä muutaman muun tahon kanssa

”Arvioimme asiantuntijoiden kanssa, että vuoteen 2030 mennessä Suomeen tarvitaan puoli miljoonaa uutta asuntoa, joista 2/3 kolmelle suurimmalle kaupunkiseudulle. Jotta tuosta tehtävästä selvitään, tarvitaan uutta otetta asuntopolitiikkaan.”

Asuntoihinkin skoda-, toyota- ja mersutasoja

Raportissa esitettiin kahdeksan keinoa, jolla asuntorakentamiseen saataisiin vauhtia ja nimby-ilmiötä voitaisiin torjua. Näistä voisi mainita ehdotuksen, että otetaan mallia Venäjältä, jossa tehdään usean eri laatutason asuntoja: economy, comfort, business ja eliitti.

”Suomessa asunnoilla voisi olla 3-4 erilaista laatuluokkaa, muuttujina vaikkapa tekniset normit, etäisyys joukkoliikenteessä, pintamateriaalit ja niin edespäin. Samalle alueelle voidaan tehdä kahta tai kolmea luokkaa. Näin saadaan aikaan hintadifferointia ja toyota on ostaessa ja myytäessä toyota, samoin mersu.”

Monet työryhmän esitykset tuntuvat kuitenkin varsin tutuilta. Esittäjät ovat samaa ikäluokkaa kuin Juha ja juhlayleisökin. Tässä piilee omat riskinsä, sillä Taalaksen mukaan Millenium-sukupolvi on ensimmäinen oikea urbaani sukupolvi.

Kännykkä taskussa kasvaneen nuorison ei tarvitse pohtia verkostoyhteiskunnan merkitystä seminaareissa. Jo 1970-luvulla keksitty slogan ”kompakti kaupunki on kontaktikaupunki” voi digitalisoitumisen myötä saada ihan uuden merkityksen, kun pöristä voi muutenkin kuin kasvokkain ja ”kaveripiiri” ylittää kaupunkien rajat.

Lue lisää:
Mikko Särelä: Helsinki voisi saada toisen keskustan, joka ulottuisi Pasilasta Kalasatamaan https://www.rakennuslehti.fi/2015/04/lisaa-kaupunkia-helsinkiin-ryhman-perustaja-sarela-helsinki-voisi-saada-toisen-keskustan-joka-ulottuisi-pasilasta-kalasatamaan/

Mari Vaattovaara on huolissaan Helsingin vetovoimasta https://www.rakennuslehti.fi/2015/04/mari-vaattovaara-on-huolissaan-helsingin-vetovoimasta/

Mari Vaattovaara: Suomi on kuin legolandia http://www.digipaper.fi/rakennuslehti/106139/index.php?pgnumb=15

Saara Taalas: Ikeaprofessori yhdistää talouselämän, designin ja tekniikan http://www.digipaper.fi/rakennuslehti/107851/index.php?pgnumb=21

Juha Kostiainen: Suomi keskittyy neljään työssäkäyntialueeseen https://www.rakennuslehti.fi/blogit/suomi-keskittyy-neljan-tyossakayntialueen-ymparille/