Kun vertaa omaa valmistumisaikaani 80-luvun puolivälissä nykypäivän menoon rakennustyömailla, on moni asia muuttunut. Silloin suurin osa työvaiheista tehtiin omilla työntekijöillä, jolloin myös paremmin tunnettiin työntekijöiden vahvuudet ja heikkoudet. Nykyisin työntekijän osaamistaso monesti selviää vasta työvaihetta tehtäessä, jos kyse ei ole pitempiaikaisesta kumppanuudesta.
Myös työmaan hankinnat ovat muuttuneet tuoteosakaupan suuntaan monessa työvaiheessa. Rakennuksen vaippa on hyvä esimerkki muuttuneesta hankintatavasta. Rakenteista on tullut monimutkaisempia, mutta rakennusfysikaaliset asiat eivät ole muuttuneet ajan saatossa. Sääolosuhteista on tullut haastavampi osatekijä rakennusten korkeuden noustessa ja vaipan monimuotoisuuden lisääntyessä. Vaipan tiiveys-, kosteus-, palo- ja äänitasovaatimukset ovat selkeästi nousseet muuttuneiden määräysten mukana, ja vaipan liittymärakenteet ovat tulleet haasteellisemmiksi toteuttaa erilaisten uusien rakenteiden myötä.
Tämän päivän vastavalmistunut insinööri on työmaaolosuhteissa paljon vartijana. Nuori insinööri on kuitenkin nykyään työmaalla vähemmällä kokemuksella kuin parikymmentä vuotta sitten. Kaikki on hyvin, jos hän pääsee kokeneeseen työnjohtotiimin mukaan. Asiat voivat tietysti olla toisin, ja hän voi joutua vastaamaan päivittäisestä työnjohdosta pienellä peruskorjaustyömaalla. Työt tehdään kilpailutettuina aliurakoina ja rakennusaputyöt vuokramiehillä. Jos nuoren insinöörin käytännön kokemus on vähäinen, voi työmaalla syntyä monenlaisia ongelmia. Jos kohteen pääsuunnittelijan ja rakennesuunnittelijan työkokemus on myös vähäinen, niin nuori työnjohtaja on suurien haasteiden edessä.
Juteltuani muutaman rakennusinsinööriopiskelijan kanssa sain heiltä toiveita nykyisen opetuksen suhteen. Koulussa opetettavat asiat eivät vastaa riittävän hyvin työelämän tarpeita. Rakennusyritysten pitäisi olla kauaskantoisempia, sillä niidenkin tulevaisuus on nykyisten opiskelijoiden varassa. Perusinsinööritaidoille tulisi antaa suurempi painoarvo koulutuksessa. Insinööritaitojen opettajana tulisi toimia henkilö, jolla on käytännön kokemusta opetettavasta asiasta.
Vastavalmistuneet otetaan kyllä hyvin vastaan, mutta heitä tulisi opastaa työssään riittävästi ja antaa vastuuta sopivassa suhteessa työkokemukseen. Oppipoika-mestari-asetelmaa tulisi käyttää tehokkaammin, jotta rakentamisen laatu ei nykyisen koulutustason myötä pääse laskemaan. Koulujen ja yritysten yhteistyötä lisäämällä näitä puutteita voitaisiin kuroa umpeen. Tärkeää on huomioida rakennusalan tulevaisuuden suunnittelu- ja työnjohtotarpeet ammattikorkeakoulu-uudistuksen yhteydessä.
Työn alla olevassa rakentamismääräyskokoelman osassa A2 olisi tärkeää huomioida riittävä työkokemus vaativimmissa vaativuusluokissa. Jos ympäristöministeriön ehdotukset toteutuvat, niin moni kokenut rakennusarkkitehti menettää oikeuden toimia pääsuunnittelijana vaativissa uudis- ja korjaushankkeissa. Näissä työkokemuksen tarve tulee olla tärkeämpi kriteeri kuin suoritetun koulutuksen taso. Rakennusalalla ei ole varaa päästää kokeneita suunnittelijoita ja työnjohtoa pois työmarkkinoilta.
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Nuori insinööri on haasteiden edessä”