Päästölaskennassa tapahtuu – mitä rakennusalalla on edessä?

Rakennusala on keskellä merkittävää murrosta, jonka myötä päästölaskenta vakiintuu osaksi uudisrakentamisen arkea 2020-luvun aikana. Muutokset vaikuttavat suunnitteluun, hankkeiden johtamiseen ja koko alan toimintakulttuuriin. Mikä muuttuu ja miksi?

Päästölaskenta on tärkeää ottaa haltuun sekä kansallisesti rakentamislain voimaan tulevien asetusten että käynnissä olevan rakennusten energiatehokkuusdirektiivin uudistuksen (EPBD) vuoksi. EU-tasolla tavoitteena on vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 55 prosenttia vuoteen 2030 mennessä sekä ilmastoneutraalius vuonna 2050. Kiinteistö- ja rakennusalan päästöjen vähentäminen on keskeistä näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

Suomessa energiantuotannon päästöt ovat jo laskeneet merkittävästi, joten katse kohdistuu yhä enemmän rakentamisen tuotesidonnaisiin päästöihin. Päästölaskenta ja hiilijalanjäljelle asetettavat maksimit eli niin sanotut raja-arvot ovat keinoja vähentää tuotesidonnaisia päästöjä.

Kansallinen rakentamislaki edellyttää, että uudisrakennushankkeissa lasketaan hiilijalanjälki ja -kädenjälki koko elinkaaren ajalta. Velvoite koskee hankkeita, joiden lupahakemus tulee vireille 1.1.2026 alkaen. Päästölaskentaa ei kuitenkaan vaadita esimerkiksi pientaloilta. Laskennan tulokset pitää ilmoittaa ilmastoselvityksessä rakennuksen käyttöönottovaiheessa.

Hiilijalanjäljelle on asetettu kansallisesti myös raja-arvot, ja niitä pienennetään vaiheittain – esimerkiksi asuinkerrostaloille raja-arvo on 16 kgCO₂e/m²/vuosi 2026 alkaen ja pienenee 12 kgCO₂e/m²/vuosi 2028 alkaen.

Monilla rakennusliikkeillä on jo omia, merkittävästi tätä kunnianhimoisempia tavoitteita. Kansalliset raja-arvot ohjaavat siis koko alaa siihen suuntaan, mihin monet isot toimijat ja edelläkävijät ovat jo menossa. Merkittävää oli, että kansallisia raja-arvoja asetettaessa alan toimijat kannattivat raja-arvojen pienentämistä – eli kireämpää sääntelyä, jotta vähähiilisyyden suunta olisi selkeä kaikille.

Kansallisen rakentamislain lisäksi päästölaskenta pyritään tuomaan osaksi koko EU:n arkea asteittain.

Rakennusten energiatehokkuusdirektiivi EPBD:n uudistuksen myötä tulee ensin laskettavaksi rakennuksen käytönaikainen kasvihuonekaasupäästö energiankäytön osalta. Tämä tieto lisätään energiatodistuksiin, ja laskenta perustuu vuoden 2030 energiantuotannon ominaispäästöihin kansallisesta CO₂data.fi-tietokannasta. Aikataulu muutokselle on vielä avoinna, mutta asiaa koskevien kansallisten pykälien tulee olla valmiita viimeistään kevään 2026 loppuun mennessä.

Päästölaskenta tuodaan siis ensin näkyviin energian osalta energiatodistuksissa. Päästölaskennan käyttöönotto koko EU-alueella jatkuu sillä, että rakennuksen koko elinkaaren päästöjen laskentaa pyritään harmonisoimaan. Tavoitteena on siis, että energian lisäksi myös rakentamisen aikaiset tuotesidonnaiset päästöt tulee laskea rakennushankkeissa koko EU-alueella. Tätä asiaa koskien Euroopan komissio pyytää tällä hetkellä lausuntoja EPBD:n delegoidusta asetuksesta.

Asetuksen tavoitteena on siis tuoda ilmastoselvityksen kaltainen hiilijalanjäljen laskenta kaikkiin EU-maihin asteittain. Raja-arvot jäänevät kansallisiksi, mutta laskentasääntöjä pyritään yhtenäistämään. Kunkin jäsenmaan tulee laatia tarkempi tiekartta etenemisestä – käytännössä tätä työtä tehdään myös Suomessa ensi vuonna.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä:

• Suunnittelun ja laskennan rooli kasvaa: energiatodistuksiin lisätään päästötietoja ja hankkeiden on raportoitava ilmastoselvitys.
• Voimaan asteittain: kansalliset muutokset voimaan 2026, EPBD:n tuomat muutokset päästölaskentaan astuvat voimaan todennäköisesti 2028 alusta.
• Rakennusala saa entistä selkeämmät pelisäännöt päästöjen vähentämiseen.

Miksi tämä on hyvä uutinen:

Sekavia vaiheita ja erikoisia lyhenteitä lienee edessä tulevinakin vuosina, mutta isossa kuvassa muutos on hyvä. Laskenta ei ole vain velvoite – se on työkalu, joka auttaa tekemään parempia päätöksiä ja ohjaa kohti vähähiilisempää tulevaisuutta.