Tunnetun sanonnan mukaan ennustaminen on vaikeaa, erityisesti tulevaisuuden ennustaminen. Sanontaan voisi vielä lisätä, että varsinkin rakennusalan tulevaisuuden ennustaminen on ollut poikkeuksellisen vaikeaa viime vuosina.
Pitkään jatkuneen alamäen aikana uutta nousua – tai ainakin alamäen loppumista – on ehditty odottaa ja toivoa moneen kertaan. Toistaiseksi nousun alkua on jouduttu ennusteissa lykkäämään moneen otteeseen.
Syyskuun alussa Rakli laski omaa tämän vuoden rakentamisen kasvuennustettaan kevään 4 prosentin arviosta 2,5–3:een. Ensi vuodelle Rakli odottaa 7 prosentin kasvua. Viime viikolla Rakennusteollisuus RT laski omaa ennustettaan vielä jyrkemmin. Kun keväällä tämän vuoden kasvuodotus oli myös 4 prosenttia, nyt RT odottaa enää 0,8 prosentin nousua. Ensi vuoden ennustekin laski 6 prosentista 3,5:een.
Rakentamisen alkuvuosi oli odotettua vaisumpi, eikä loppuvuodelle ole enää tulossa laajaa toipumista. Infrassa ja vihreän siirtymän hankkeissa töitä on riittänyt ja näyttäisi riittävän jatkossakin, mutta asuntorakentaminen on yhä alhossa ja korjausrakentaminenkin tipahti kasvu-uralta.
Odotukset alan ja varsinkin asuntorakentamisen kunnolliseen toipumiseen ovat nyt siirtymässä vuodelle 2027. Monista hyvistä vuosista aiemmin nauttinut rakennusala tarpoo nyt ainakin yhtä pitkään matalasuhdanteen suossa. Kansantalouden ongelmat tuntuvat iskevän armottomimmin ja sitkeimmin juuri rakentamiseen. Sinällään se ei ole ihme, kun esimerkiksi asunnon ostaminen on useimmiten kotitalouksien suurin yksittäinen hankinta. Jos luottamusta ei ole, harkinta-aika pitenee ja pitenee.
Yrityksiä on nykyisessä suhdanteessa höylätty pienemmiksi, ja moni pk-yritys on kaatunut konkurssiin. Konkurssitilastoja katsellessa näkyy, että 2010- ja 2020-lukujen taitteen hyvinä vuosina perustetut yritykset ovat pulassa. Töitä ei yksinkertaisesti ole enää riittänyt.
Kun takana on monta heikkoa vuotta ja edessäkin epävarmuutta, rakennusalan poikkeustila alkaa kääntyä uudeksi normaaliksi. Kansantalouden kannalta tärkeän toimialan ja työllistäjän panos uhkaa jäädä aiempaa pienemmäksi.
Siksi kaikki luottamusta vahvistava ja vaikean ajan ylittämiseen tähtäävä poliittinen päätöksenteko olisi enemmän kuin suotavaa.
Tätä artikkelia on kommentoitu 2 kertaa
2 vastausta artikkeliin “Siirtyikö rakennusala uuteen normaaliin?”
Laman aikana 1990-luvun alkupuolella korjausrakentamisen volyymi kasvoi uudisrakentamista suuremmaksi. Yksi syy oli asunto-osakeyhtiöille tarjottu 10 % korjausavustus. Valtionvarainministeri Iisro Viinanen ilmoitti, että ”piikki on auki”. Kiinteistöliitto järjesti ympäri Suomean infotilaisuuksia ja avusyuksia haettiin runsaasti. Korjausrakenatmisen alv-tuotot ja työttömyyskorjvausten väheneminen osoittivat että valtion kassaan tuli rahhaa enemmän kuin avustuksiin meni. Miksi nyt ei ole tätä keinoa käytetty vaikka alan järjestöt ovat sitä esittäneet ?
Olen ihan politiikan ulkopuolelta, enkä pysty siitä näkökulmasta vastaamaan kysymykseen.
Mutta ajattelen, että oisiko yksi syy suhdanteen se nurja puoli, että vähenevä populaatio keskittyy entisestään pienemille alueille, ja esitetty Kiinteistöliiton roadsohw ei ole nykyisin enää todellisuutta.
Valtavat kiinteistömassat ovat -90 lukuun nähden menettäneet arvoaan, eikä 10% avustus kompensoi vakuusarvon menetystä. Asuntoyhteisöjen lainansaanti on pankkien kiristyneiden vaatimusten myötä tullut isolta osalta mahdottomaksi.
Tarvittaisiin jotain aivan poikkeuksellista tapahtuvaksi, jotta maakuntien kehitys lähtisi kiinteistöjen arvostuksen kannalta positiiviseen suuntaan. Yksi toivottava suunta olisi työn tekemisen ja teettämisen tarkastelu, työnantajille lankeavan kustannuksen merkittävä kehittäminen siten, että se todella vaikuttaisi peruskorjauksen kustannuksiin. Ei siis tilaajille maksettavina avustuksina, vaan urakkahinnassa perittäviin hintoihin.