Suomi on kartellien luvattu maa – meillä se ei ole edes rikos

Tietoa kirjoittajasta Seppo Mölsä
Toimituspäällikkö, seppo.molsa@rakennuslehti.fi, Twitter: @SeppoMls
Kaikki kirjoittajan kirjoitukset

Yhdeksäs päivä joulukuuta on kansainvälinen korruption vastainen päivä. Sitä on syytä viettää meilläkin, vaikka Suomi on yksi maailman vähiten korruptoituneista maista. Törkeää rahallista lahjontaa on vähän mutta ongelmina ovat rakenteellinen korruptio ja kartellit.

Olen kirjoittanut rakennusalan korruptiosta sähköisen kirjan, joka löytyy netistä nimellä Rakentamisen musta kirja: rötösherroja ja kartellien solmijoita. Siinä olen käsitellyt laajasti niin lahjontaa kuin muutakin rakentamiseen ja kaavoitukseen liittyvää korruptiota.

Kartellit ovat jääneet pimentoon korruption vastaisessa työssä, vaikka uusia tapauksia nousee esiin jatkuvasti.

Loppuvuodesta julkisuuteen tullut EPS-eristevalmistajien kartelli kertoo siitä, että Suomi on edelleen kartellien muodostamiselle suosiollinen maa. Meillä se ei ole edes rikos eikä hallitus ole piitannut asiantuntijoiden suosituksista palauttaa kartelli taas rikoslakiin.

Miksi kartelli on petos mutta ei rikos?

Suomen kartellilainsäädäntö on useimpiin muihin maihin verrattuna lepsu. Kun hallitus vuonna 1992 poisti kartellin  rikoslaista, oli yhtenä perusteluna se, että silloisilla lievillä ehdollisilla rangaistuksilla ei ollut ollut juurikaan pelotevaikutusta.

”Kiellettyä kilpailunrajoitustekoa arvioitaessa on enemmän painoa kiinnitettävä teon elinkeinoelämälle tuottamaan vahinkoon kuin sen tekijän toimenpiteiden subjektiiviseen moitittavuuteen”, Esko Ahon (keskusta) ja Iiro Viinasen (kokoomus) hallitus linjasi. Se jätti asian yritysjohtajien oman moraalin varaan.

Jälkikäteen arvioituna ei olisi kannattanut, vaan olisi kannattanut kuunnella vaikkapa Bengt Holmströmin varoituksia moraalikadosta. Liike-elämässä joku voi ajatella, että kaikki se, mikä ei ole rikollista, on sallittua pyrittäessä maksimoimaan yrityksen tulosta.

Tuo halllituksen linjaus sai ainakin asfalttiurakoitsijoiden johtajat miettimään, paljonko kartellilla tienaisi suhteessa mahdollisiin kiinnijäämiskustannuksiin eli seuraamusmaksuihin.  Moni saattoi laskea senkin varaan, että on ollut jo pitkään eläkkeellä siinä vaiheessa, kun mahdolliset seuraamusmaksut tulevat eli bonukset on jo tienattu osaksi eläkekertymää.

Hallituksen linjaus teki poliisinkin voimattomaksi. Krp ilmoitti vuonna 2004, että ei se ryhdy esitutkintaan asfalttikartellijutussa. Päätöstä perusteltiin laillisuusperiaatteen ennakoitavuusvaatimuksella. Petoksen rangaistavuus ei olisi ollut kohtuudella ennustettavissa ottaen huomioon tarjouskartelleja koskeneen rangaistussäännöksen poistamisen kilpailunrajoituslaista vuonna 1992.

Kilpailu- ja kuluttajavirasto tilasi Jyrki Kataisen hallituksen pyynnöstä vuonna 2014 Helsingin yliopistolta vuonna selvityksen ”Kartellin kriminalisointi Suomessa”. Siinä arvioitiin, että voi pitää selvänä, että tarjouskartellin perusteella tehtyä tarjousta on pidettävä yleisen kielenkäytön mukaan petollisena.

Selvityksessä pohdittiin, olisiko Suomessakin kartelli syytä taas kriminalisoida. Asiantuntijoiden kanta oli selvä: kyllä pitäisi. ”Se olisi linjassa muiden maiden kehityksen kanssa ja korostaisi yksilövastuun toteuttamista.”

Sen paremmin Kataisen, Stubbin kuin nyt Sipilänkään hallitus ei ole ottanut vaarin asiantuntijoiden kannasta. Näiden hallitusten ministerit eivät pidä kartellia rikoksena. Hallituksen korruptionvastaisen strategian mietinnöstä kartelli puuttuu kokonaan, eikä varmaan sattumalta. Kysyin asiasta oikeusministeriön korruptionvastaisen työryhmän puheenjohtajalta, mutta hän otti aikalisän vastaukselle eikä sitä ole kolmessakaan viikossa tullut. En lähde spekuloimaan onko taustalla poliittinen ohjaus.

Monissa EU-maissa linja kartelliyrittäjiä kohtaan on koko ajan koventunut ja mallia on haettu Yhdysvalloista, jossa kartellista joutuu istumaan jopa 18 kuukautta ehdotonta ja päälle voivat tulla kovat sakot. EU Parlamentissakin on korostettu henkilökohtaisen vastuun lisäämistä.

Kovaa linjaa kartelleihin edustavat muun muassa Englanti,  Ranska ja Saksa. Rikoksena kartellia pitävät myös Unkari, Belgia, Kypros, Tsekki, Tanska, Irlanti, Ranska, Hollanti, Viro, Kreikka, Latvia, Puola, Slovakia, Kroatia, Sveitsi, Romania ja Serbia.

Suomi kuuluu lievällä linjalla samaan joukkoon kuin Italia, Espanja, Liettua, Luxemburg, Portugali, Itävalta, Turkki, Bulgaria, Ruotsi ja Itävalta.

Asfalttikartellia puuhatttiin jo 80-luvulla

Asfalttiyrityksiä epäiltiin kartellista jo 1980-luvulla, mutta silloinen valvonta oli niin lepsua, että viranomaiset tyytyivät Asfalttiliiton vakuutteluihin, että mitään kiellettyä ei ole tehty.

Vaikka asfalttimiehet olivat ikään kuin vanhasta muistista ensimmäisinä kartelleja perustamassa, saatuaan siihen lähes vapaa kädet hallitukselta, niin ensimmäisenä kartellista jäi kiinni vaasalainen KWH Pipe. Se oli liittynyt keväällä 1995 Euroopan laajuiseen muoviputkikartelliin, joka paljastui jo samana vuonna. Siihen osallistui kymmenen kaukolämmityksessä käytettävien esieristettyjen muoviputkien valmistajaa. Kartellin paljastajana oli kartelliyhtiöiden ahdistama ruotsalainen Powerpipe. 

Rakennuslehti kertoi toukokuussa 2000, että Asfaltti-Tekra teki huipputuloksen päällystysmarkkinoilla. Liiketulos oli 30 prosenttia ja sijoitetun pääoman tuotto 50 prosenttia. Lehdessä kerrottiin myös muidenkin asfalttiyritysten hyvistä tuloksista. Lemminkäisen asfalttipuolen liiketulos oli 10 prosenttia ja tanskalaisten omistamien Valtatien ja Interasfaltin 7,6 ja 9,4 prosenttia.

Skanskan omistaman Asfaltti-Tekran toimitusjohtaja Hannu Seva vakuutti lehdessä, että hyviin lukuihin ei kätkeytynyt mitään taikatemppuja.

Vuonna 2002 yhtiön entinen omistajana Heikki Alanen paljasti, että taikatempun nimi oli asfalttikartelli. Hän tunnusti olleensa siinä mukana. Kilpailuviranomaiset olivat vihdoin saaneet sen ”savuavan aseen” asfalttikartellin paljastamiseksi, mikä niiltä 1980-luvulla oli puuttunut.

Onnettominta asfalttikartellissa oli se, että siinä oli mukana myös muutamia valtion virkamiehiä tai he olivat siitä ainakin tietoisia. Mitään rikosta he eivät tehneet, koska kartellihan ei ole rikos. Sellainen seuraus heidän toimillaan kuitenkin oli, että käräjäoikeuden tuomarit eväsivät valtiolta kymmenien miljoonien eurojen korvaukset kartelliyhtiöiltä. Oikeuden tulkinta oli, että näiden valtion työntekijöiden kautta koko valtio eli me kaikki tiesimme kartellista ja hyväksyimme sen.

Kuluttaja- ja kilpailuvirastossa kartelliasioita johtava tutkimuspäällikkö Antti Norkela piti korruptionvastaisen päivän seminaarissa vuonna 2016 huolestuttavana sitä, että lahjonta liittyy myös kartelleihin. Ostaja on otettu mukaan kelkkaan hyötymään itse, jolloin paljastumisriski on vähentynyt.

”Yhdessä esiintyessään lahjonta ja kartellit ovat vaarallisempi ilmiö kuin erillisenä”, Norkela sanoi.

Kartelleista ei ole kannettu edes moraalista vastuuta. Ainoa poikkeus on Lemminkäisen pääomistajiin kuulunut Heikki Pentti, joka erosi EK:n edeltäjän TT:n puheenjohtajan paikalta nähtyään kilpailuviraston asfalttikartellia koskevan esityksen vuonna 2003.

Kartelleja riittää ”korruptiovapaassa” maassa

Pentti ei ollut kuitenkaan sen syntisempi kuin iso joukko elinkeinoelämämme lippulaivojen johtajista, sillä vuonna 2004 kartelliepäilyjen kohteina oli Lemminkäisen ja asfalttiyritysten lisäksi myös Kone, UPM, Stora Enso, Metsäliitto, M-Real, Outokumpu ja Ahlström.

”Suomi on kartellien luvattu maa”, puuskahti kilpailuviraston ylijohtaja Matti Purasjoki Helsingin Sanomissa. ”Kartelliepäilyjä on niin paljon, että väistämättä tulee mieleen suomalaisessa talouselämässä olevan jotain perustavanlaatuisesti vinksallaan.”

Outokumpu sai vuoden sisällä kahdet kartellisakot. Vuonna 2003 EU-komissio määräsi Outokummulle 18 miljoonaa euroa osallistumisesta kartelliin kuparisten teollisuusputkien markkinoilla vuosina 1988-2001.

Vielä isommat sakot tulivat vuonna 2004 tuon kartellin toisesta haarasta, kuparivesijohtoputkista.

EU-komission mukaan useat yhtiöt sopivat kuparivesijohtojen hinnoista sekä jakoivat markkinoita vuosien 1988 ja 2001 välisenä aikana. Outokummulle määrättiin kartellista 36 miljoonan euron sakot.

Vuonna 2007 hissiyhtiö Kone sai EU:lta 142 miljoonan euron kartellisakon hissi- ja liukuporraskartelliin osallistumisesta Belgiassa, Hollannissa, Luxemburgissa ja Saksassa. Suomea kartelliepäilyt eivät koskeneet.

EK:ssa kiirehdittiin heti ilmoittamaan, että kartellituomio ei vaikuta Koneen hallituksen puheenjohtajan Antti Herlinin asemaan liiton puheenjohtajana.

Kylpyhuonekalusteita valmistava Sanitec sai vuonna 2010 EU:lta 58 miljoonan euron sakot hintakartellista. Sakkoja sai kaikkiaan 17 yritystä yhteensä 622 miljoonaa euroa. Yhtiöt olivat vuosina 1992-2004 sopineet keskenään tuotteiden hinnoittelusta.

Kesällä Caverion Deutschlandille määrättiin enintään 40,8 miljoonan euron sakko. Caverion Deutschlandin ja sen edeltäjien oli todettu osallistuneen kilpailua rajoittaviin toimiin vuosien 2005 ja 2013 välisenä aikana.

Syksyllä 2018 Suomessa paljastui eristevalmistajien kartelli. Kilpailu- ja kuluttajaviraston mukaan EPS-eristelevyjä tekevät yritykset Thermisol ja UK-Muovi sopivat hintojen korotuksista vuosina 2012–2014. Niitä uhkaa yhteensä neljän miljoonan euron kartellisakko kielletystä kilpailijoiden välisestä yhteistyöstä Suomessa.

Kilpailuvirasto on ollut aktiivinen, mutta se on vaitonainen keskeneräisistä selvityksistä tai niistä jotka eivät ole johtaneet toimenpiteisiin. Vuonna 2016  tutkittiin ainakin betoniteollisuutta  mutta selvityksestä oli julkista vain otsikko: ”Epäilty CRH-konserniin kuuluvien yritysten määräävän markkina-aseman väärinkäyttö sementin ja valmisbetonin markkinoilla.”

Näyttöä ei ilmeisesti löytynyt.

Paljastuneet suuret kartellit ovat vain jäävuoren huippu. Itsekin tarjouslaskentaa joskus tehneenä tiedän, että suurin osa tarjouskartelleista ei koskaan paljastu. 

Asfalttikartellioikeudenkäynnissä paljastui, että osa kartelleista oli jopa sellaisia, jossa kartelliyhtiöt vuoron perään tekivät kalleimman tarjouksen estääkseen kartelliin kuulumatonta yritystä saamasta yhtään urakkaa. Tavoitteena oli joko tuon yrityksen ruotuun saaminen tai konkurssi, jonka jälkeen hintoja olisi voitu vapaasti nostaa. Ainakin kahdessa tapauksessa, kun voitto lipsahti kartellin ulkopuolelle, valittivat yritykset onnistuneesti markkinaoikeuteen saadakseen kilpailun uusittua. Kun edellisen kierroksen hinnat olivat tiedossa, oli korotuksen teko helppoa.

Tuollaistakaan jatkuvaa kiusantekoa ja liiketoiminnan sabotoimista ei pidetä meillä rikollisena.

Pitäisikö kartelli siis palauttaa rikoslakiin?

EK luonnollisesti sitä vastustaa, kuten sen linjaukset ovat osoittaneet. Julkisten tilaajien kannalta tilanne on toinen. Ne joutuvat lähettämään tarjouspyyntöjä yrityksille, jotka ovat niitä vuosikausia pettäneet. Jos kartelli olisi rikos, voitaisiin rikollinen toimija sulkea joksikin aikaa tarjouskilpailun ulkopuolelle. Tämä voisi olla isompi pelote kuin johtajan saama lievä ehdollinen tuomio tai yritykselle lankeavat seuraamusmaksut.

.

Tätä artikkelia ei ole kommentoitu

0 vastausta artikkeliin “Suomi on kartellien luvattu maa – meillä se ei ole edes rikos”

Vastaa

Tilaa uutiskirje

Kooste rakennusalan tärkeistä uutisista sähköpostiisi kolmesti viikossa. Saat myös kutsuja Rakennuslehden tapahtumiin. Lisätietoja

Kooste rakennusalan tärkeistä uutisista sähköpostiisi kolmesti viikossa. Saat myös kutsuja Rakennuslehden tapahtumiin.

Anna sähköpostiosoitteesi