Suunnittelun tuotemäärittelyyn uusia ohjeita

Tietoa kirjoittajasta Jarmo Leskelä
Erityisasiantuntija, TkL, A-Insinöörit
Kaikki kirjoittajan kirjoitukset

Viimeaikaiset rakennesortumat, kosteusvauriot ja sisäilmaongelmat antavat aihetta kysyä, olisiko myöskin rakennushankkeiden tuotemäärittelyssä, rakennustuotteiden vaatimustenmukaisuudessa ja tuotekelpoisuuden tarkastuksessa parantamisen varaa.

Nykylainsäädännön mukaan suunnittelijoiden tulisi esittää rakennustuotteiden ominaisuuksille asetetut vaatimukset suunnitelmissa. Tällöin urakoitsijoiden olisi helpompi huolehtia, että rakennuskohteessa käytettäväksi tarkoitettujen rakennustuotteiden ominaisuudet vastaavat suunnitelmissa esitettyjä vaatimuksia. Lisäksi rakennushankkeeseen ryhtyvän olisi helpompi todentaa, että rakennustuotteille asetetut vaatimukset täyttyvät. Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan rakennustuotteidenhan tulee olla turvallisia ja terveellisiä sekä ominaisuuksiltaan sellaisia, että rakennuskohde täyttää lain olennaiset tekniset vaatimukset.

Perinteisesti suunnittelijat ovat tehneet tuotemäärittelyn tuotenimipohjaisesti viittaamalla suunnitelmissa tietyn valmistajan tiettyyn tuotteeseen. Tämä on rajannut urakoitsijoiden tuotehankintojen valinnanvapautta ja kilpailutusta.

Usein suunnittelijat ovat tehneet tuotemäärittelyn pelkästään visuaalisten, dimensionaalisten tai muiden vastaavien vaatimusten (väri, mitat, jne.) mukaan ja jättäneet tekniset vaatimukset huomioon ottamatta. Tällöin rakennustuotteilta käyttökohteessa vaadittavien teknisten ominaisuuksien selvittäminen on jäänyt tuotteita hankkivien urakoitsijoiden tehtäväksi tai se on jäänyt tekemättä kokonaan. Samalla hinta on ajanut tuotteen hankintakriteerinä suoritustason edelle.

Toisinaan on valittu ”tilaajan hyväksymä” tuote, vaikka tilaaja ei ole varsinaisesti selvittänyt tuotteelta aiotussa käyttökohteessa vaadittavia teknisiä ominaisuuksia.

Suunnittelijoiden on ollut käytännössä lähes mahdotonta tehdä tuotemäärittelyä lainsäädännön edellyttämällä tavalla, koska tämä on edellyttänyt lukuisten harmonisoitujen tuotestandardien, kansallisten soveltamisstandardien, rakentamismääräysten, asetusten, ohjeiden ja käsikirjojen omaksumista. Eikä silloinkaan olisi varmuutta säädösten yhteneväisestä tulkinnasta eikä tuotemäärittelyn esitystavasta.

Näistä syistä onkin ollut aihetta laatia selventävää tuotemäärittelyohjeistusta rakennushankkeen osapuolten käyttöön. SKOL ry on yhteistyössä alan järjestöjen, säätiöiden ja ympäristöministeriön kanssa rahoittanut useampivuotista hanketta, jossa laaditaan käyttökohdekohtaiset vaatimustaulukot yleisimmille rakennustuotteille sekä tuotevaatimuksilla täydennetyt mallipiirustukset tavanomaisimmille rakennetyypeille.

Uusi ohjeistus mahdollistaa tuotemäärittelyn tekemisen suoritustasopohjaisesti perinteisesti käytössä olleen tuotenimipohjaisen sijaan. Ohjeistus helpottaa urakoitsijoiden mahdollisuutta kilpailuttaa tuotteita niiden suoritustasojen pohjalta tai vaihtaa niitä esimerkiksi sopimuskumppaneiden tarjoamiin edullisempiin tai soveliaampiin tuotteisiin suoritustasoista tinkimättä.

Ohjeistus myös edistää suunnittelijoiden mahdollisuutta tarjota erikseen tilattavia tuotemäärittelytehtäviä, sillä suunnittelijoilla on yleensä parhaat tiedot rakennustuotteilta eri käyttökohteissa vaadittavista teknisistä ominaisuuksista sekä parhaat edellytykset tehdä lainsäädännön edellyttämä tuotemäärittely. Tuotemäärittelytehtävät on sisällytetty valmisteilla oleviin suunnittelun tehtäväluetteloihin erikseen tilattavina tehtävinä.

Tätä artikkelia on kommentoitu 2 kertaa

2 vastausta artikkeliin “Suunnittelun tuotemäärittelyyn uusia ohjeita”

  1. Rakentamiselle asetettavat vaatimukset

    MRL 117 § antaa R a k e n t a m i s e l l e a s e t e t t a v a t v a a t i m u k s e t. Tuo noin 10 kohdan selkokielinen vaatimusluettelo on pääsuunnittelijan päätyökohde. Mutta ei lainkaan yksittäistarkasteluna, vaan ja nimenomaan kokonaisuutena: jokainen vaatimus toistaan ja kokonaisuutta kohti. Ja koko rakennusprojekti reaaliajassa aikajanalla aina purkuun asti.

    Rakennushakkeeseen ryhtyvä vastaa kaikesta rakennushankkeessa (MRL 119 §) ja luovutetussa hankkeessa kulloinenkin omistaja.

    Vastuuta ei voi ulkoistaa. M.O.T.

  2. Ensio Laaksosen teksti on periaatteessa ihan oikein. Kohtuuden nimissä on kuitenkin huomautettava, että rakennushankkeeseen ryhtyvän ei tarvitse yksinään vastata kaikesta. Vastuuta voi ja saa jakaa monin erilaisin järkevin sopimuksin, joiden sisällöstä pitää kuitenkin huolehtia. Se periaate käy ilmi kun kirjoitetaan auki tuo mainittu Maankäyttö- ja rakennuslain pykälä 119 §. – Ko. pykälässä ohjeistetaan VAIN rakennushankkeeseen ryhtynyttä tahoa! Siis huolehtimisvelvollisuudesta ei voi päästä irti. Jos hän käyttää epäpäteviä, tai sallii kelvottomien tai vaatimukset alittavien tuotteiden käytön, tai ei käytä apunaan ammattimaisia valvojia tai tarkastajia, niin kyseessä on ilmiselvästi ainakin huolehtimisvelvollisuuden laiminlyönti. – Jos rakennuksessa on sitten jokin vika tai tulee vaurio, tai löytyy vaatimusten alituksia ja mennään raastupaan, niin vastuullisia löytyy varmasti muitakin, mutta hankkeeseen ryhtynyttä kuullaan pykälän 119 § johdosta takuuvarmasti!

    119 §
    Huolehtimisvelvollisuus rakentamisessa
    Rakennushankkeeseen ryhtyvän on huolehdittava siitä, että rakennus suunnitellaan ja rakennetaan rakentamista koskevien säännösten ja määräysten sekä myönnetyn luvan mukaisesti. Hänellä tulee olla hankkeen vaativuus huomioon ottaen riittävät edellytykset sen toteuttamiseen sekä käytettävissään pätevä henkilöstö.

Vastaa

Tilaa uutiskirje

Kooste rakennusalan tärkeistä uutisista sähköpostiisi kolmesti viikossa. Saat myös kutsuja Rakennuslehden tapahtumiin. Lisätietoja

Kooste rakennusalan tärkeistä uutisista sähköpostiisi kolmesti viikossa. Saat myös kutsuja Rakennuslehden tapahtumiin.

Anna sähköpostiosoitteesi