Suomen tavoitteena on olla vuonna 2020 maailman edistyneimpiä valtioita liikennejärjestelmien suhteen, julistaa liikenneministeriön kansliapäällikkö Harri Pursiainen. Luulisi Pursiaisella olevan tärkeämpiäkin rahanreikiä, sillä valtakunnan tieverkosto rapistuu kiihtyvällä vauhdilla kumipyörien alla, ja yksin Seinäjoen-Oulun rataosuuden parantaminen vinkuu satoja miljoonia euroja.
Näyttää vahvasti siltä, että liikenneministeriö on sokaistunut EU:ssakin palkitusta ”älykäs liikenne” -puuhissaan. Mitä hyötyä on kalliista järjestelmistä, jos perusta on rappiolla? Suomessa ollaan hyvin lähellä sitä, että eräillä tieosuuksilla nopeuksia on alennettava ja painorajoituksia lisättävä. Ministeriö heitti jo koepallon nopeusrajoitusten lisäämisestä liikenteen turvallisuuden parantamiseksi. Todellinen syy taisi olla jotain muuta. Keskustelu nopeusrajoituksista hyytyikin nopeasti liikenneministeri Anu Vehviläisen ärähdykseen.
Ministeri itsekin on lehtihaastattelussa todennut, että tiestön kunnossapitoon ja ylläpitoon käytettävät määrärahat ovat vuodesta toiseen jääneet liian pieniksi, jolloin tiestön kunto on päässyt rapistumaan. Osan näistä varoista ovat syöneet isot väylähankkeet, joiden rakentamista on nyt supistettava ja keskityttävä perustienpitoon.
Suomen tiestön korjausvaje on jo 1,5 miljardia euroa, ja tällä menolla se kasvaa koko ajan. Suomen tiestöstä tehdyn hyvin perusteellisen tutkimuksen mukaan tiestön ylläpitoon ja korvausinvestointeihin tulisi panostaa nykyisen 150 miljoonan sijasta 215 miljoonaa euroa vuodessa, jotta tiestön kunto ei nykyisestään heikkenisi. Jos teiden taso halutaan nostaa tämän päivän logistiikkaa ja ihmisten turvallisen liikkumisen tarpeita vastaavaksi, tarvittaisiin lähimmän 10 vuoden aikana sen päälle vuosittain 50 miljoonan euron satsaus.
Valtaosa kansanedustajista, joilla on viime kädessä vastuu tiestön kunnosta, ovat olleet vuosikausia yhtä mieltä siitä, että maamme tiestö on korjattava kuntoon, ja työt aloitettava vanhojen teiden korjaamisella. Samalla tulisi selvittää uusien väylien rakentamiseen liittyvät uudet rahoitusmallit, kuten valtion omistaman Infra Oy:n perustaminen. Mutta miksi mitään ei tapahdu?
Rahakirstun päällä istuva valtiovarainministeriö väittää noudattavansa vain poliittista tahtoa eli sitä, mitä hallitus ehdottaa ja eduskunta päättää. Mutta eikö ministeriön virkamiesten tulisi myös tehdä parannusehdotuksia talousarvion rakenteeseen, joka ei kaikin osin vastaa nykyajan vaatimuksia. Uudet väylät ovat investointeja, ja ne on selkeästi erotettava käyttömenoista.
Huhtikuun eduskuntavaaleja seuraavat hallitusneuvottelut. Toivottavasti uusi eduskunta ryhdistäytyy ja käyttää sille kuuluvaa valtaa vajaan viikon Säätytalolla kestävissä neuvotteluissa, joissa lyödään lukkoon seuraavan hallituksen hallitusohjelma. Tiestön kuntoonlaitto tulisi selkeästi kirjoittaa hallitusohjelmaan. Pääsisimme vihdoinkin ”tuhon teiltä kunnon teille”. Tämä on kansanedustajien ja siten nyt myös äänestäjien tahdosta kiinni.
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “”Tuhon teiltä kunnon teille””