Tietoisuus kestävyydestä ja kiertotaloudesta on kasvanut niin työelämässä olevien kuin opiskelijoiden keskuudessa. Olemme suuren muutoksen edessä pohtiessamme, miten työelämässä kestävyysmurros saadaan hallintaan ja yritysten toimintatavat muuttumaan.
Kiertotalouden ja kestävän rakentamisen osaamista edistävä RILin Kiertotalous-teemaryhmä järjesti maaliskuussa 2025 Tampereen yliopiston Hervannan kampuksella työpajan, jossa korkeakoulujen opiskelijat ja opettajat pureutuivat tähänkin aiheeseen.
Kestävän rakentamisen teemat ovat uusia, ja yrityksen avainhenkilöillä ei välttämättä ole riittävästi koulutusta ja osaamista kestävämpien toimintamallien käyttöönottamiseksi. Yliopistoista ja lisäkoulutuksista, kuten kursseista ja yamk-tutkinnoista, kannattaa ottaa kaikki irti: lisäkouluttautumalla ja opinnäytetöitä teettämällä tietotaitoa on mahdollista kasvattaa.
Kestävyyden kenttä on rakennusalallakin laaja. Ei ole perusteltua olettaa, että jokainen hallitsee sen omien perustöidensä lisäksi täysin. Yrityksissä on siis hyvä olla asiaan enemmän perehtyneitä ihmisiä, joihin muut tietävät ottaa yhteyttä – siis yksinkertaisimmillaan tarvitsee tietää vain oikea puhelinnumero.
Säädösmaailma muuttuu, ja vuoden 2026 alusta uusille rakennuksille vaaditaan hiilijalanjälkilaskelmien tekemistä ja raja-arvojen alittamista. Toisaalta jätelainsäädäntö hankaloittaa uudelleenkäyttöä ja uusiomateriaalien tuotantoa. Lainsäädännön rajoitteet ovat tunnistettu ongelma, jonka purkaminen on tälläkin hetkellä tapetilla työryhmissä sekä kansallisella että EU-tasolla. Ehkäpä muuttuva lainsäädäntö voikin olla kirittävä tekijä, joka auttaa yrityksiä muuttamaan kestävyysteemat kilpailukykytekijäksi?
Usein ajatellaan, etteivät esimerkiksi julkiset tilaajat voisi priorisoida suunnittelu- ja urakkahankinnoissaan kestävyyttä. Kyllä voivat, helpostikin, kunhan se tehdään tasapuolisesti, esimerkiksi betonin vähähiilisyysluokituksen tai kiertotalouden hankintakriteerien kautta. Pienempiä kokeiluja voidaan tehdä mitä monimuotoisimmin keinoin, esimerkiksi kilpailujen avulla.
Uusien alalle päätyvien osaajien osallistaminen ei ole helppoa, ja nuorista tuntuu, etteivät yritykset ota heidän panostaan tosissaan. Tarvittaisiin ehkä hieman vanhakantaista ajatustapaa mestari-kisälli-mallista, joka tukisi hiljaisen tiedon siirtymistä uusille osaajille. Malli voisi avata myös yhteyden toiseen suuntaan, ja vastavalmistunut voisikin jakaa tietoa konkareille ajankohtaisista aiheista tai peräti haastaa nykyisiä käytäntöjä.
Yritysten kannattaa rohkeasti kehittyä maailman mukana. Uutta osaamista ja uusia asioita ei pidä kauhistua, vaan kannattaa tarttua haasteeseen. Uransa alkuvaiheilla olevat asiantuntijat, suunnittelijat ja rakentajat voivat tuoda hankkeisiin mukaan kaikkia hyödyttäviä näkökulmia, ja yritysten asema uusien osaajien kasvamisessa osaksi kestävää rakennusalaa on välttämätön.
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Uudet osaajat osana kestävän rakentamisen ratkaisua”