Kokeile kuukausi maksutta

Yhtenä kuluneen vuoden talouskaaoksen lieveilmiönä uutisotsikoihin nousi useampikin valelääkäri. Valkoiseen kaapuunsa verhoutuneet kylmähermoiset petkuttajat ovat tuottaneet sydämentykytystä paitsi miljoonille terveyspalveluiden käyttäjille, myös huikeita keikkalääkärien palkkioita tilittäville kuntayhtymien kasööreille.

Valelääkärin tunnistaminen voi olla vaikeaa. Potilaat voivat saada oikeita tai vääriä lääkkeitä, ja sitten lopuksi he kuolevat. Ero oikean lääkärin työhön ja pitkän tähtäimen tuloksiin on hiuksenhieno, ellei peräti tilastollinen.

Vaan voimmeko huokaista helpotuksesta, jos vain terveyttä piisaa tai lääkäri on oma golfkaveri? Ehei. Mitä korkeampaa palkkaa maksetaan, sitä houkuttelevampaa on kivuta asemiin epärehellisin keinoin. Poliittiselle päättäjälle avoin pätevyys voi olla jopa rasite, mutta onhan näitä rahakkaita aloja, joilla jo papereilla pääsee pitkälle.

Ajatellaan nyt vaikkapa rakennustoimintaa. Miten olisi valeinsinööri? Valeinsinöörin suunnittelemat rakenteet ovat epäilyttävän tuhlailevia: betonia ja terästä on määrätty varmemman vakuudeksi. Tai kuinka moni paljastuu vasta, kun seuraava viiden Richterin maanjäristys sattuu kohdalle? Ja ilmastointi… no, niin no ilmastointi, kuka siihen nyt olisi koskaan tyytyväinen?

Mutta jokainen tuumikoon omalta kohdaltaan, onko oma ammattikunta turvassa. Allekirjoittaneen on ainakin arkkitehtina helppo kuvitella otsikot:
-Valearkkitehti kaavoitti lähiön: lapsista kasvoi kusipäitä!
-Tilasi modernin luksushuvilan: vasta tylliverhot herättivät epäilyksen!
-Kuusiruutuiset ikkunat paljastivat: suunnittelija oli humanisti!
-Vuosikymmenien kärsimys – ruokapöydästä näkyi vessanpytylle!
-Emme osanneet epäillä mustaa poolopaitaa ja vakosamettitakkia!

Oma koti on usein elinikäinen investointi, ostettiinpa se sitten valmiina tai aloitettiin tyhjältä tontilta – sen vakuuttavalta tuntuneen suunnittelijan kanssa. Tavallinen kotinörtti saa nykyään helposti piirustuksista kokoon uuden kotinsa videoesittelyn, joten sikaa ei tarvitse ostaa säkissä. Ostajan vastuu korostuu, ja joskus liiaksikin: moni arkkitehti on jäänyt turhaan odottamaan sitä aitoa oikeaa asiakasta, joka osaisi toivoa juuri oikeanlaista huvilaa sille kaikkein kauneimmalle rantakalliolle. Entäs asiakkaan vastuu – kuinka usein onkaan moni lupaava luonnosten tilaaja osoittautunut valeasiakkaaksi?

Luulisi, että ero aidon ja epäaidon välillä muuttuu epäoleelliseksi siirryttäessä konkretiasta kohti luovempia aloja. Tämä on harhaa. Kuvitellaanpa valesisustussuunnittelijan aiheuttamia tuhoja: anoppi tilaa uuden sisustuksen, vävy loukkaa sen vuoksi anoppiaan, tytär saa raitatapeteista migreeniä, vierailut vähenevät, välit viilenevät, lapsenvahtiapua ei heru, seuraa parisuhdeongelmia, muutetaan testamentteja ja laaditaan avioehtoja. Taloudelliset vahingot ovat lopulta arvaamattoman suuria. Huonosti valittu taulukin voi olla samankaltainen riidankylväjä. Kuka näistä nykytaiteen laajan rintaman tekijöistä ottaisi selvää; pitää vain luottaa komeaan opintomenestykseen, näyttelyluetteloihin, kritiikkeihin, matrikkeleihin.

Jokainen ammatissaan päteväkin voi sentään reilusti kadehtia näyttelijöitä ammattivalehtelijoina. Eikö vain ole joskus houkuttanut esiintyä aidosti asiakkaan tarpeista kiinnostuneena, vaikka suorat sanat ovat jo kielellä? Seminaarissa on joskus vain esitettävä valekiinnostunutta.

Valelääkäri on reality-teatterin sankariroolissa: pätevä, mutta väärällä alalla. Toisaalta jokaisen ammattilaisen pitää vähän osata esittää. Aivan kuten joulun aikaan voi huomata: sujuvasti esiintyvää joulupukkia rakastavat kaikki, vaikka naamari vähän repsottaisikin.

Tätä artikkelia ei ole kommentoitu

0 vastausta artikkeliin “Valetta”

Vastaa

Viimeisimmät näkökulmat

Antti Jaatinenhttps://www.rakennuslehti.fi/kirjoittajat/antti-jaatinen/