Kokeile kuukausi maksutta

Vesihuollossa riittää avattavia myyttejä

Tietoa kirjoittajasta Tapio Katko
Tietokirjailija; dosentti, Tampereen yliopisto
Kaikki kirjoittajan kirjoitukset

Koronapandemia ja viimeksi sota Ukrainassa muistuttavat vesihuollon korvaamattomuudesta ihmisten ja yhdyskuntien hyvinvoinnille. Helsingin laajat putkirikot puolestaan kertovat jälleen tarpeesta panostaa korjaustoimintaan nykyistä enemmän.

Vesi on metsän ohella maamme keskeinen, uusiutuva luonnonvara. Tehokas jätevesihuolto puolestaan varmistaa, että ympäristö pysyy kunnossa.

Tuore Vesihuollon myytit -teos (Katko, Juuti, Juuti 2022) avaa vesihuoltoon liittyviä myyttejä, jotka ovat tulleet esille parin vuosikymmenen aikana käydyissä keskusteluissa useiden tahojen kanssa.

Myyttinä pidämme pitkään vallinnutta uskomusta tai luuloa, joka on vähintäänkin kyseenalainen tutkitun tiedon näkökulmasta. Myyttien ohella pohdimme kestävän ja resilientin vesihuollon periaatteita.

Usein uskotaan, että veden käsittely ja jäteveden puhdistus olisivat kallista toimintaa. Niiden osuus vesihuollon kokonaiskustannuksista on kuitenkin vain 20 prosenttia. Yli 80 prosenttia kuluista muodostuu vesijohto- ja viemäriverkostoista. Alan koulutus ja tutkimus painottuvat kuitenkin kapea-alaisesti käsittelytekniikoihin. Se on tarpeellista, mutta ei yksin riitä.

Toisen uskomuksen mukaan vesihuollon toimialalla on liian monta osapuolta. Olisiko väittämän sijaan kyse enemmänkin puutteista yhteistyössä? Kuten jalkapallossa, hyvällä yhteispelillä voidaan päästä pitkälle.

Vesihuolto on kuitenkin monisyinen kokonaisuus, johon liittyy teknologian lisäksi muita näkökulmia, kuten taloutta, kansanterveyttä, luonnonvarojen kestävää käyttöä ja eri tahojen yhteistyötä. Tarvitaan erityisesti järkeviä pelisääntöjä ja niiden valvontaa.

Pelkästään laitoskokoa suurentamalla ei voida poistaa toimialan keskeisiä haasteita: korjausvajetta, haavoittuvuutta, riittämättömiä henkilöresursseja ja osaamista, liian kapea-alaista koulutusta ja tutkimusta ja alan turhan vaatimatonta näkyvyyttä.

Suomessa on syntynyt viime aikoina lisää monialayhtiöitä tai -konserneja, joissa sähköhuolto tai kaukolämpö ja vesihuolto ovat samassa organisaatiossa. Väitetään, että näin saadaan synergiaetuja. Energia- ja vesihuolto ovat kuitenkin hyvin erilaisia toimialoja. Jos molemmille laitoksille annetaan riittävästi autonomiaa ja niiden talous eriytetään kirjanpidossa, voi monialayrityksille olla perusteita.

Välillä kuulee väitteitä, että muun maailman vesiongelmat eivät koske meitä. Kansainväliset muutosilmiöt, kuten ilmastopakolaisuus, vaikuttavat väistämättä myös Suomeen.

Kirjoittajat yhdessä tutkijaryhmän kanssa tuottivat myyttien pohjalta 12 kestävän ja resilientin vesihuollon periaatetta. Järjestelmien tulee olla fyysisesti kestäviä ja hallinnasta vastaavien organisaatioiden resilienttejä eli muutosjoustavia. Ehdotamme, että uudistettavassa vesihuoltolaissa:

  • kohtuullisen tuoton käsite korvataan järjestämiskorvauksella,
  • vesihuollon kehittämissuunnitelma säädetään uudestaan pakolliseksi,
  • vesihuollon korjaustoimintaan panostetaan kaksin–kolminkertaisesti nykyisestä tasosta,
  • tärkeiden vesihuoltohankkeiden lupaprosesseja sujuvoitetaan.

Järkevä toiminta lähtee vesihuoltoalan ominaispiirteistä ja tarpeista, ei kuntatalouden tai muiden toimialojen esittämistä vaateista. Uhista ja haasteista huolimatta teoksen kirjoittajat uskovat tulevaisuuteen.

Tätä artikkelia ei ole kommentoitu

0 vastausta artikkeliin “Vesihuollossa riittää avattavia myyttejä”

Vastaa

Viimeisimmät näkökulmat

Tapio Katkohttps://www.rakennuslehti.fi/kirjoittajat/tapio-katko/