Kunnat ja Tiehallinto vaativat Lemminkäiseltä 65 miljoonaa euroa asfalttikartellista
Lemminkäinen kertoo saaneensa 21 kunnalta ja Tiehallinnolta yhteensä 65 miljoonan euron korvausvaatimukset asfalttikartellijutussa. Vaatimusten määrä voi vielä kasvaa tai pienentyä. Suurin osa kantajista ei vielä ole jättänyt käräjäoikeuteen täsmennettyjä kanteita ja osa vasta selvittää mahdollisen vahingon määrää. Kokosimme jutun loppuun pohjoismaisen asfalttikartellin historian vuodesta 2002 NCC:n ja Skanskan Heikki Alasen tunnustuksista alkaen.
Lemminkäinen kertoo saaneensa 21 kunnalta ja Tiehallinnolta yhteensä 65 miljoonan euron korvausvaatimukset asfalttikartellijutussa. Vaatimusten määrä voi vielä kasvaa tai pienentyä. Suurin osa kantajista ei vielä ole jättänyt käräjäoikeuteen täsmennettyjä kanteita ja osa vasta selvittää mahdollisen vahingon määrää. Kokosimme jutun loppuun pohjoismaisen asfalttikartellin historian vuodesta 2002 NCC:n ja Skanskan Heikki Alasen tunnustuksista alkaen.
Lemminkäisen mukaan osa kanteista perustuu sellaisiin asfalttiurakkasopimuksiin, jotka ovat olleet muiden asfalttiyhtiöiden ja kantajina esiintyvien tilaajien välisiä. Lemminkäinen pitää lähtökohtaisesti kaikkia vahingonkorvauskanteita perusteettomina eikä ole tehnyt niistä kuluvarauksia.
Jokainen kannevaatimus käsitellään erikseen ja niiden osalta esitetty näyttö arvioidaan erikseen. Kanteet käsitellään käräjäoikeuden määräämässä järjestyksessä ja aikataulussa. On todennäköistä, että asian käsittely käräjäoikeudessa jatkuu vuoden 2011 puolelle.
Korkein hallinto-oikeus (KHO) määräsi 29.9.2009 antamassaan päätöksessä Lemminkäiselle ja eräille muille asfalttialan yhtiöille seuraamusmaksun kilpailunrajoituslain vastaisesta toiminnasta kotimaan päällystysmarkkinoilla vuosina 1994-2002. Lemminkäiselle määrättiin 68 miljoonan euron seuraamusmaksu.
Lemminkäisen mukaan KHO:n päätös ei merkitse sellaisenaan, että se tai jotkin muut asfalttialan yhtiöt olisivat aiheuttaneet asfalttiurakoiden tilaajille vahinkoa. Päätös ei koske niitä yksittäisiä urakkasopimuksia, joihin kantajat ovat ilmoittaneet vetoavansa korvausvaatimustensa tueksi. Päätös ei koske myöskään yksittäisten urakoiden hinnoittelua. KHO ei myöskään ole tutkinut väitettä, jonka mukaan urakoissa olisi peritty markkinahinnasta poikkeavaa, niin sanottua ylihintaa.
Tätä artikkelia on kommentoitu 3 kertaa
3 vastausta artikkeliin “Kunnat ja Tiehallinto vaativat Lemminkäiseltä 65 miljoonaa euroa asfalttikartellista”
Lemminkäisen logiikka ihmetyttää. Onko yrityksellä tosiaankin aikaa ja rahaa käydä oikeutta joka ikistä kuntaa ja tilaajaa vastaan erikseen vai onko tämä vain viivytystaktiikkaa, jolla pienimmät kunnat ja tilaajat saataisiin vetäytymään vaateista. Eikö yritykselle tulisi halvemmaksi hoitaa koko asia pois pöydältä maksamalla vaatijoille kerralla sopivaksi neuvoteltu könttäsumma? Silloin yrityksen ei tarvisi roikkua maineen kannalta ikävässä hirressä vuosikausia ja kallispalkkaiset juristit voisivat keskittyä bisneksen kannalta olennaisempiin asioihin.
Aivan toinen asia on, että jos joku on ”puhaltanut” yli 100 miljoonaa kunnilta ja valtiolta, niin poliisin tulkinnan mukaan kukaan ei ole tehnyt mitään rikollista tai tuomittavaa. Tarkoitttaako tämä, että kartelli katsotaan luonnolliseksi osaksi talouselämää? Jos jää kiinni, niin riittää, että palauttaa voitot. Henkilökohtaiset bonuksetkin saa pitää tehtyistä hyvistä tuloksista.
Rikosprosessi on käyty läpi ja siitä KHO määräsi seuraamusmaksut viime vuonna.
Nyt on tulossa oikeudenkäynti siitä, oliko kartelilla vaikutusta hintaan. Tähän (eikä oikein mihinkään muuhunkaan) ei KHO:n päätös ottanut perusteltua kantaa, joten pahimmassa tapauksessa aiheen käsittelu alkaa alusta ja kulkee läpi kaikki oikeusasteet.
Kannattaa lukea läpi se KHO:n päätös. On mielenkiintoista, että kymmenien miljoonien sakot voi määrätä asiaa sen kummemmin edes perustelematta.
Oikeusprosessi, joka lähti markkinaoikeudesta, koski vain yritystoimintaa, ei sitä johtaneita henkilöitä. Jostain syystä syyttäjä ei halunnut katsoa henkilökohtaisen vastuun perään. Aika iso pitää talousrikoksen olla Suomessa, että siitä oikeasti rangaistaan. Jos kartelleja todella haluttaisiin estää, kannattaisi rangaistukset ulottaa yrityksistä henkilöihin, mihin laki toki antaa jo nyt mahdollisuuden. Sitä ei vain käytetty. Siksi sakkojen sijaan oikeus puhuu vain kaunistellen seuraamusmaksusta. Nykytilanteessa yritysjohto voi teoriassa jopa laskeskella, että kannattaako perustaa kartelli ja maksaa sitten seuraamusmaksut, jos niitä tulee. Seuraamusmaksu voidaan katsoa vaikkapa käänteiseksi investoinniksi. Ennen sen rapsahtamista johtajat voivat kääriä aika kivat bonukset. Toinen vaihtoehto, mitä muun muassa professori Leppiniemi on ehdottanut, on että oikeus rankaisisi kunnolla tekijöitä, mutta jättäisi yritykset ja niiden omistajat vähemmälle. Jenkkisysteemi on, että rankaistaan sekä tekijöitä että yrityksiä, ja molempia niin kovaa, että halua tai edes kykyä uusiin kartelleihin ei enää ole.