TEM: Energiatehokkuusdirektiivin tiukennus pakottaisi turhiin remontteihin
Suomen julkisrakennusten saneeraustahti uhkaa kiihtyä EU:ssa suunnitellun energiatehokkuusdirektiivin tiukentamisen myötä. Uusi direktiiviluonnos velvoittaisi unionin jäsenvaltioita korjaamaan vuosittain kolme prosenttia julkisista kiinteistöistä siten, että tiukimmat kansalliset energiatehokkuusvaatimukset täyttyisivät. Suomessa korjaustahdin kiristäminen lisäisi julkisen sektorin kustannuksia yli miljardilla eurolla vuodessa.
Suomen julkisrakennusten saneeraustahti uhkaa kiihtyä EU:ssa suunnitellun energiatehokkuusdirektiivin tiukentamisen myötä. Uusi direktiiviluonnos velvoittaisi unionin jäsenvaltioita korjaamaan vuosittain kolme prosenttia julkisista kiinteistöistä siten, että tiukimmat kansalliset energiatehokkuusvaatimukset täyttyisivät. Suomessa korjaustahdin kiristäminen lisäisi julkisen sektorin kustannuksia yli miljardilla eurolla vuodessa.
Kunnat maksaisivat suurimman osan sairaaloiden, koulujen ja virastojen ennenaikaisista peruskorjauksista.
”Pelkän energiatehokkuuden lisäämiseksi pitäisi remontoida sellaisiakin rakennuksia, joiden käyttöikä ei muuten remonttia edellyttäisi. Investointien takaisinmaksuajat laskettaisiin jopa kymmenissä vuosissa. Se ei kuulosta järkevältä”, työ- ja elinkeinoministeriön ylijohtaja Esa Härmälä sanoo.
Kuntaliiton toimitusjohtaja Kari-Pekka Mäki-Lohiluoman mukaan kuntasektorilla ei ole edellytyksiä hankkia lisärahoitusta mahdollisen lisäkorjauspotin kattamiseksi. ”Ei varsinkaan tässä tilanteessa, jossa varaudutaan suurten ikäluokkien ikääntymiseen.”
Korjausvelkaa kunnissa kyllä syntyy hänen mukaansa koko ajan, eikä kaikkia julkisrakennuksia pystytä remontoimaan niin nopeasti kuin hyvä rakennuspito edellyttäisi.
Vaatimukset herättävät vastustusta
Esa Härmälän mukaan energiatehokkuuden lisääminen on EU:n vuoteen 2020 ajoitetun ilmasto- ja energiapaketin laajin osa-alue. Sen tavoitteiden täyttämisen suhteen ollaan vielä puolimatkassa.
”Kyse on laajasta kokonaisuudesta ja jopa tuhansista eri toimenpiteistä. Suomen hallitus tukee myös tässä asiassa energiapaketin päämääriä mutta haluaa käyttöön eri keinoja tavoitteiden toteuttamiseksi.”
Härmälän mukaan esimerkiksi kaupan ja palveluiden parissa energiatehokkuuden lisääminen maksaisi monesti itsensä takaisin melko nopeastikin. ”Potentiaalia korjauksiin on julkisen sektorin ulkopuolella monella alalla, ja yhteiskunnan tuki pitäisi suunnata tehokkaasti niille.”
”Härmälän mukaan uusi energiatehokkuusdirektiivi olisi ongelmallinen Suomen lisäksi myös monelle muulle jäsenmaalle. Onneksi”, hän lisää. ”Varmaan direktiiviin tulee vastustuksen takia vielä muutoksia.”
Tätä artikkelia on kommentoitu 7 kertaa
7 vastausta artikkeliin “TEM: Energiatehokkuusdirektiivin tiukennus pakottaisi turhiin remontteihin”
Harmi, että Härmälä on väärässä ministeriössä töissä. Ympäristöministeriössä realistisille näkemyksille olisi vielä enemmän kysyntää.
Härmälä kertoi jokin aika sitten Rakennuslehdessä, että EU:n tavoitteet uusiutuvan energian lisäämiseksi aurinko- ja tuulivoimaa lisäämällä johtavat tarpeettomaan energiakapasiteetin ylikapasiteetin rakentamiseen, sillä hiili- ja muita voimaloita tarvitaan turvaamaan energian saanti niinä päivinä kun ei paista tai tuule. Suomessa tällaisia päiviä on paljon. Sen takia Härmälä ei lämpene tuulivoimalle vaan jo vanhan taustansakin puolesta puulle.
Hyvä oli myös kommentti, jolla suhteutettiin Suomen toimia globaalissa ilmastonmuutoksen torjunnassa. Kiina kuittaa Suomen päästötavoitteiden kiristyksen seitsemän tunnin tuotannolla.
Härmälän mukaan Suomen ei kannata rynnätä ensimmäisenä lisäämään uusiutuvien energioiden käyttöänsä jo valmiiksi EU:n huipputasolta vaan voisimme viileästi katsoa, että muut maat pääsevät suuriin lupauksiinsa. Englanti on järjettömiksi luokitelluista lupauksista huolimatta yksi EU:n vähiten uusiutuvia energioita käyttävistä maista ja Saksakin kaukana Suomen perässä vaikka rahaa on syydetty satoja miljardeja aurinkoon ja tuuleen. Silti Hesarissakin kehdataan kirjoittaa, että ottakaamme mallia näistä (meitä huonommin ympäristöasiansa hoitaneista maista). Ympäristöjärjestöjen jatkuvasti kehuma Tanskakaan ei pääse lähellekään Suomea vaan tupruttaa surutta hiiltä ja kiillottaa tuhkat pois tuulella.
Jos Härmälä tulisi ympäristöministeriöön, niin ensimmäisenä uusiutuvaksi polttoaineeksi joutaisi Era 17 paperit. Miksi ihmeessä Euroopan kylmimmässä maassa halutaan lähteä muita nopeammin luopumaan lämmityksestä kokonaan? Oulussa on jo kylmälaboratorio, jossa testataan palelemista. Asiaa voisi kokeilla vaikka jossakin brittimatkailijoiden tai saksalaisten suosimassa lomakohteessa Lapissa ja katsoa, tulevatko he toiste. Tässä asiassa voisi turhan hötkyilyn sijaan ottaa mallia norjalaisista ja miettiä asiaa lämpimämpien maiden kokemusten pohjalta joskus vuonna 2030.
Aivan älyttömintä on, kuten Härmäläkin toteaa, on ryhtyä pilaamaan vanhoja rakennuksia ylikalliilla energiakorjauksilla. Kaikki ne korjaukset ja energiaparannukset, joissa takaisinmaksuaika on yritysten käyttämä 3-7 seitsemän vuotta, kannattaa totta kai tehdä heti paikalla, mutta on turha edes puhua takaisinmaksuajoista, jos luvut ovat reilusti kaksinumeroisia.
Sen verran Härmälän ministeriöltä olisi toivonut itsekritiikkiä, että se voisi miettiä, miten se voi leikata Tekesiltä kymmeniä miljoonia euroilla tutkimusrahoja, joita käytetään esimerkiksi juuri energiatehokkuuden parantamiseen. Ei kai asia yhtään helpotu siitä, että näin kriittiselle polulle rynnätään ilman, että on mitään tietoa seuraamuksista. Tuota voisi luonnehtia tutkimusvelan siirtämiseksi tuleville sukupolville. He sitten katsovat, mikä meni pieleen ja mitä olisi pitänyt tehdä toisin.
Tekesin tutkimuksia voisi korvata ammattitimpureiden osaamista hyödyntämällä. Esimerkiksi keräämällä esimerkkejä: hyvistä energian säästökorjauksista.
Energiansäästö on yksi yhteiskuntamme suurista haasteista. Tämä koskee suuresti myös kiinteistö- ja rakennusalaa.
Koska resurssimme ovat hyvin rajalliset, energiansäästötoimia on otettava käyttöön ehdottomasti tehokkaimmasta päästä. Siis sieltä, missä saadaan suurin säästö käytettäviin panoksiin nähden.
Kunnossaolevien julkisivujen lisäeristäminen on luultavasti yksi kaikkein kalleimmista energiansäästötoimista mitä rakentamisessa on tarjolla. Takaisinmaksuaikaa ei kirjoiteta millään määrällä numeroita, koska sitä ei ole olemassa. Jos säästöinvestoinnin kustannukseksi joudutaan laskemaan koko korjauskustannus, energiansäästöllä ei makseta edes investoinnin korkoa.
Tilanne on toinen toinen, jos julkisivu on muutenkin korjattava perusteellisesti.
Kuntien rakennusmassa on niin mittava ja korjaaminen kallista, että vaatimus korjata vuosittain 3 % kannasta johtaisi todennäköisesti siihen, että kuntien kaikki muut kehittämisinvestoinnit siirtyisivät hamaan tulevaisuuteen. Samalla seuraisi pula osaavista tekijöistä suunnittelijoista tekijöihin. Tarvikkeita varmaakin saisimme teollisten investointien toteuduttua, edellyttäen, että teollisuus luottaisi riittävästi poliittispohjaisen kysynnän jatkuvuuteen.
Ehjiä rakenteita on epämielekästä vaatia korjattavaksi energiansäästön nimissä. Silti ei ole syytä vaipua synkkyyteen eikä ryhtyä pyörittelemään peukaloita, koska meillä on runsaasti myös sellaisia rakenteita, jotka vaativat korjaamista. Virkamieskunnan tulisi kohdistaa huomionsa siihen, miten edesautamme ja ohjaamme kiinteistönpitoa ja korjaamista niin, että korjaushankkeista saadaan ”energiansäästötehot” irti ja – mikä vielä tärkeämpää – että korjaukset onnnistuvat sekä rakennusfysikaalisesti että kaikilta muiltakin näkökulmilta. Jos korjauksen tulos ei ole toimiva ja kestävä, tavoitellut energiansäästöt on menetetty monikymmen- tai satakertaisesti.
REALISMIA PLEASE
Niinpä tuli TEMille kiire moittia komission ehdotusta, kun kohteena oli julkisen vallan rakennukset. TEMn mielestä samat ja kovemmatkin vaatimukset toki sopivat yksityisille asunnonomistajille ja vuokralaisille.
Mitä tulee julkisten rakennusten 3% vuotuiseen korjaamiseen, niin REMA-ohjelman julkistamistilaisuudessa maaliskuussa 2011 VTTn Miimu AIRAKSINEN vaati 3.5% vuotuista korjauspanosta Suomen koko rakennuskannalle. STUPID!
Malttia, malttia ja vielä kerran malttia tosiaan tarvitaan. Suomen ilmasto-olosuhteissa ei ole ensinnäkään tarpeen edetä piiruakaan jo olevien eurodirektiivien tavoitteita vauhdikkaammin ja toisekseen tulee asettaa hyvin kriittiseen tarkasteluun, mitä meille todella EU:sta suolletaan.
Jäitä siis hattuun ja realistisuutta energiatehokkuuden tavoitteisiin. Panos ja tuotos pitää olla jossain järjellisessä suhteessa, jotta yhteiskunnan rakentamisen ohjaus säilyttää uskottavuutensa ja vaatimuksia aidosti noudatetaan. Muistaa myös pitää, että ihmisen omalla käyttäytymisellä on merkittävä rooli energiankulutuksessakin.
Jos taka-aikoina on tovi uinuttu rakennusten energiatehokkuuden järkevän parantamisen suhteen, ei radikaalia suunnanmuutosta voi hetkessä tehdä. Suomen ilmasto-olosuhteissa sydäntalvella tarvitsee rakennus lämmitysenergiaa muodossa tai toisessa ja kesällä on sitä vaarana olla liikaakin.
Maailmanlaajuinen ympäristön- ja ilmastonmuutos juontuu pitkälti väestönkasvusta ja siitä seuraavasta kaikkinaisen inhimillisen toiminnan lisääntymisestä maapallolla. Siihen ei Suomen saati kohti talouskriisissä rämpivän Euroopan unioninkaan toimin paljon pystytä vaikuttamaan.
Terävää vastuullisuutta osoittava kirjoitusjono. Väestönkasvu pitää ihmiskunnan kuilun partaalla. Tarvitsemme maailmanlaajuisen kiihtyvän asenneilmastonmuutoksen muutoksen poliitikkojen suurista linjauksista pienen ihmisen valintoihin.
Onko pienen Suomen energian käytön valinnoilla mitään merkitystä, kun kuumien olosuhteiden maissa ei estetä kuumuuden siirtymistä sisätiloihin, vaan enenevässä määrin käytetään ilmastointia? Suomen energiaekspertit voisivat konsultoida näissä maissa lämmöneristystekniikkaa ja vaihtaa tätä tietotaitoa siihen, ettemme tee järkyttäviä energiakorjauksia, jotka tunnetusti ovat usein johtaneet ongelmiin, vertaa 1970-lopulta.
Energiansäästöasioissa tunnutaan jostain syystä huiskittavan hiukan sinne tänne. Asian merkitys on sen verran suuri, sekä yksityisten että yhteiskunnan talouden kannalta, että vaihtoehtoisten energiansäästöinvestointien tehokkuutta tulisi selvittää analyyttisesti, joko laskelmin tai kulutusseurantadatan pohjalta.
Tässä asiassa ei voida mennä sen taakse, että ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi tehtävien investointien ei tarvitsekaan olla kannattavia. Koska yhteiskuntamme resurssit ovat rajatut, investointien rahataloudellista kannattavuutta voidaan suoraan pitää niiden tehokkuuden mittarina.
Lisäksi voisi olla syytä selvittää kerättyjen kulutustietojen avulla sitä, mihin rakentamisessa ja kiinteistönpidossa käytettävä energia todellisuudessa kuluu. Tämäkin voi antaa lisävalaistusta siihen, mihin säästöinvestoinnit tulisi kohdentaa. Otaksun, että asian tarkempi selvittäminen voi tuottaa jopa yllätyksiä.
Myös näkemys siitä, tulisiko säästöinvestoinnit painottaa uudisrakentamiseen vai olemassa olevaan kantaan tuntuu jakavan asiantuntijoita. Näyttää siltä, että rakentajat painottavat olemassa olevan kannan merkitystä ja kiinteistönomistajat uudistuotantoa, ymmärrettävistä syistä. Oma käsitykseni on se, että molemmat osa
-alueet ovat likimain yhtä tärkeitä. Uudisrakentamisessa säästöt saadaan aikaan paljon pienemmin lisäkustannuksin, mutta säästö alkaa näkyä hitaasti. Korjaamisessa taas kustannukset ovat suuremmat, mutta potentiaalisia kohteita on runsaasti. Toisaalta olemassa olevassa kannassa säästöinvestoinnit on järkevää toteuttaa omaan tahtiinsa sen mukaan, kun rakenteet vaativat korjaamista. Vaikuttaa voitaneen lähinnä siihen, mille energiatehokkuuden tasolle korjaaminen toteutetaan sitten kun toteutetaan.