Selvityksessä verrattiin viiden alueen toteutuneiden hitas-kauppojen keskineliöhintojen kehitystä saman postinumeroalueen vapaarahoitteisten asuntohintojen kehitykseen. Vuosina 2005–2011 hitas-asuntojen keskineliöhinnat nousivat selvästi markkinahintoja nopeammin Katajanokalla, missä hitasien hinta nousi 62 prosenttia muiden asuntojen kallistuessa 47 prosenttia. Vastaava kehitys oli myös Malminkartanossa (37 %, 33 %) ja Arabianrannassa (59 %, 55 %). Pikku-Huopalahdessa sääntelemättömien asuntojen hinnat kallistuivat hitaseja nopeammin (66 %, 34 %), samoin Herttoniemessä (39 %, 37 %).
Helsingin kaupungin asunto-osaston osaspäällikkö Markku Leijo vahvistaa, että markkinahintaindeksin tultua hinnat nousevat osassa hitaseja markkinahintoja nopeammin. Näin tapahtuu esimerkiksi silloin, kun Jätkäsaaren kaltaiselle halutulle alueelle tehdään uudistuotantoa. Uuden kohteen hinta määräytyy rakennuskustannusten perusteella, mutta markkinahintaindeksi hilaa hintaa lähemmäs ympäristön asuntojen markkinahintoja. Näin hitas-hintojen nousuvauhti ylittää keskimääräisen asuntohintojen nousun. Ilmiö näkyy erityisesti suosituimmilla alueilla.
”Säänneltynä tuotantona hitas on halvempaa kuin ympäristön asuntotuotanto, mutta aika nopeasti indeksi puraisee. Tämä on seurausta poliittisesta päätöksestä. Hitas-tuotantoa oli vähän, ja valitettiin, ettei hitasista pääse muuttamaan normaaliin asuntoon”, Leijo sanoo.
Markkinahintaindeksi vapauttaa käytännössä osan hitaseista sääntelystä jo ennen 30 vuoden rajoitusajan päättymistä. Leijon mukaan noin puolessa hitas-kannasta säännelty hinta on jo korkeampi kuin alueen markkinahinta. Yleisellä rajahinnalla (tällä hetkellä 3 205 euroa) hitasin voi myydä ilman, että kaupunki vahvistaa hinnan.
Keinottelu vähäistä
Leijon mukaan hitas-hintojen nopea nousuvauhti osoittaa, kuinka vaikeaa sääntelyä on toteuttaa markkinataloudessa. Samalle alueelle on voinut vuoden kuluessa valmistua erihintaisia hitaseja, sillä kohteen rakennuskustannukset riippuvat vallitsevasta suhdannetilanteesta.
”Kaunis ajatus kohtuuhintaisuuden säilymisestä on hankala, mutta minä näen siinä hyviäkin puolia. Koko kuva on, että on kuitenkin pystytty tuottamaan ja säilyttämään kohtuuhintaista tuotantoa puutteista huolimatta”, Leijo sanoo.
Uuden hitasin ostaja ei saa omistaa ennestään hitas-asuntoa, mutta vanhojen asuntojen omistamista ei rajoiteta. Leijo ei pidä tätä ongelmana. Vuoden takaisessa selvityksessä useamman kuin yhden hitasin omistajia oli vain noin 160. Näistäkin osa oli asunnon vaihtajia, joilla oli omistuksessa vain tilapäisesti kaksi hitasia. Muutama sellainen sijoittaja kuitenkin löytyi, joilla oli omistuksessaan rypäs hitaseja, enimmillään 12. Hitasin omistajia on kaikkiaan parikymmentä tuhatta.
”Suuri kuva on, että kanta on keskiluokkaisten ihmisten hallussa ja suurin osa asuu omistamassaan asunnossa. Sieltä ei ole löytymässä keinottelua ainakaan skandaaliksi asti. Ihmiset tekevät mitä tekevät, mutta ei se järjestelmää horjuta”, hän viittaa vuokraus- ja sijoitustoimintaan.
”Ei romukoppaan”
Viime vuonna kaupungilla käsiteltyjen uusien hitasien keskineliöhinta puhkaisi 4 000 euron rajan. Tuotantoa on tehty hyville alueille, ja vilkas asuntorakentaminen on kuumentanut markkinoita. Leijon mielestä kuluttajien maksukyky alkaa tulla jo vastaan, kun perheasunto maksaa 400 000 euroa. Kauppa on kuitenkin edelleen käynyt, joskin esimerkiksi Viikinmäessä ja Arabianrannassa läheskään kaikki asunnot eivät ole käyneet arpajaisissa kaupaksi.
”Eivät nämä kohtuuhintaisia ole, mutta ne ovat kuitenkin alle vapaarahoitteisen hintatason. Suhteellinen etu saavutetaan, mutta ei kai tähän voi tyytyväinen olla”, Leijo sanoo.
Hänen mukaansa tilanne olisi huonompi, jos hitasit puuttuisivat Helsingistä. ”En minä sitä mielelläni romukoppaan heittäisi.”
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Vanhat hitas-asunnot kallistuneet muita asuntoja nopeammin”