Tiedot perustuvat lehden haltuunsa saamiin suuren rakennusliikkeen sisäisiin raportteihin.
Rakennusliike sai Arabianrannan asuntojen myynnistä 38 miljoonaa euroa. Yhtiön kate oli 12 miljoonaa euroa. Se on erotus rakennuskustannusten ja säänneltyjen myyntihintojen välillä. Sisäisen raportin mukaan se oli enemmän kuin lukuisissa kovan rahan asuntokohteissa.
Lähtökohtana hitas-kohteiden enimmäishinnan määrittelyssä on, että rakennuttajapalkkio on noin kymmenen prosenttia. Se on rakentajan kate.
Laskelma osoittaa , että hitas-asunnon ostajat ovat maksaneet rakennusliikkeelle yli neljä miljoonaa euroa enemmän kuin tontin luovuttaneen Helsingin kaupungin määrittämä tavoitehinta.
Hitas-kohteiden enimmäishinnat määrätään kaupungin aluekohtaisissa työryhmissä.
Osastopäällikkö Markku Leijon mukaan rakennusliikkeiden esittämistä hinta-arvioista käydään keskusteluja, ja niitä myös epäillään, mutta valtaosin ne hyväksytään. Kaupunki voi käyttää myös ulkopuolista arvioijaa. Jälkikäteistä hintaseurantaa kaupungilla ei ole.
Myös asukkaille hitas on monesti tuottava sijoitus. Rakennuslehden selvityksen mukaan vanhat hitas-asunnot ovat kallistuneet muita asuntoja nopeammin. Lue juttu tästä.
Tätä artikkelia on kommentoitu 6 kertaa
6 vastausta artikkeliin “Helsingin Uutiset: hitaseista huikeat voitot rakennusliikkeelle”
Joko se alkaisi uppomaan poliittisiin päättäjiin, että kaikki julkinen raha nostaa hintoja. Kaikki sääntely nostaa hintoja. Asuntorakentamiseen on syntynyt kupla, joka on lähtenyt poliittisien päättäjien käsistä. Helsingin kaupungin ansainta perustuu rajoitettuun ja säänneltyyn kaavoituspolitiikkaan, ja tuotantomäärää rajoittaa RT:n saunakerho, jossa jaetaan kaupungin rakennusoikeus tasaosuuksilla ja yhteisesti sovitaan tuotantomäärät ja hinnat. Onko tämä kartelli, josta hyötyy poliittiset virkamiehet ja koko kansakunta kärsii. Suomen kansa köyhtyy kiihtyvää vauhtia, koska käytämme pääosan pääomistamme asumiseen eli poliittisen järjestelmän pyörittämiseen, josta hyötyy alle 10 rakennusliikettä Suomessa.
Asiaan on helppo ratkaisu. Kehä ykkösen sisäpuolelle pitää tehdä rakennusoikeudesta ylitarjontaa, ja tonttien yksityistä hallintaa rajoittaa eli rakentaminen pitää alkaa maksimissaan 3-6 kuukautta tontin luovuttamisesta rakentajalle. Mikäli rakentamista ei aloiteta, niin tontti luovutetaan ensisijaisesti muille halukkaille. Rakennusoikeutta saadaan rajattomasti, kun rakennetaan ylöspäin, myös parkkihallit voidaan rakentaa korkeasti maan päälle.
HU:n artikkelin perusteella grynderi on toiminut, jollei laittomasti niin erittäin epäeettisesti. Nimi vain esille, ja yhtiön vastuulliset nahkurin orsille.
Mistä ”rakennuskustannukset” (jolla tarkoitetaan jotain ihan muuta, esim. jotain teknistä hankinta-arvoa, jossa on paljon muutakin mukana) on kaivettu? Myyntihinta, jolla tarkoitetaan kai velatonta hintaa, on tietysti laskettavissa vaikka myynti-ilmoituksista.
Artikkelissa menee onnellisesti sekaisin rakennuttaja ja rakennusliike puhumattakaan kommenteista. Rakennuttajan kulukorvaus on kymmenisen prosenttia hankintahinnasta, ei kuten seuraavassa lauseessa sanotaan ”rakentajan kate”, mikä on ihan eri asia. Normaalissa tapauksessa rakennuttaja suunnitteluttaa kohteen ja järjestää rakentamisesta urakkakilpailun. Suunnittelu-, markkinointi-, rahoitus ym. Kulut sisältyvät rakennuttajan kulukorvaukseen ja pikkuisen rakennutaja saa voittoakin, vaikka moni rakennuttaja muuta väittää. Rakentajan kustannukset ja kate sisätyvät urakkahintaan, joka siis on noin 90 prosenttia hinnasta. Arabianranna Isolokkikohteessa oli kysymys ns. Ranskalaisesta urakkakilpailusta, jossa (asukkaille ihan edullinen) hankintahinta oli asetettu etukäteen. Vvo voitti kilpaulun, mutta lopetti omistuasuntojen rakennuttamisen. Vvo siirsi kohteen ja sopimuksen srv:lle. Kohde oli iso ja suunnitelma kustannustehokas. Nähtävästi srv myös sai edullisia alaurakoita. Joku on sitten vuosi srv:n kirjanpitoa, josta selvisi, että hyvin meni. Hankintahinta olisi siis voinut olla alhaisempikin (jälkikäteisviisautta). Joka tapauksessa asukkaat saivat asuntonsa melko edullisesti ja olivat tyytyväisiä. Totta on, että lisä- ja muutostyöt olisi hyvä hinnoitella etukäteen hankintahintaa määriteltäessä, jottei asukkaita rokotettaisi liikaa.
Asia on juurikin näin!
Hienoa olisi jos Helsingin päättäjät lukisivat Tuomas Kivelän kommentin, aika helposti tavallinen valtuuston penkinkuluttaja on tässä medianpyörityksessä sen verran sekaisin, että pesuveden mukana menee lapset ja hitakset.