Rakentaminen Anne Korhonen 9 kommenttia

Puurakentamiselle taas uusi toimintaohjelma

Puurakentamisen edistäjänä kunnostautunut Petri Heino palkattiin ympäristöministeriöön luomaan puurakentamiselle uutta toimintaohjelmaa.

Hän aloitti uudessa tehtävässään elokuun alussa. Puurakentamista hän on ollut edistämässä Woodfocuksessa, Metsäteollisuus ry:ssä, Puuinfossa, Joensuun tiedepuistossa, Kymenlaakson ammattikorkeakoulussa ja viimeisimpänä omassa yrityksessään Heinopuussa. Näissä tehtävissä Heinolla on syntynyt laaja käsitys Suomen puurakentamisen lisäksi myös siitä, mitä osataan, mitä rakennetaan ja millaista puutuoteteollisuutta on muualla maailmassa.

”Tämä ei ole vanhojen puurakentamisen ­edistämisohjelmien suora jatko. Hallitusohjelmassa on kirjattu yhdeksi tavoitteeksi puurakentamisen edistäminen muun muassa kehittämällä säädöksiä ja edistämällä puurakentamisen osaamista. Tämä on tämän hallitusohjelman kir­jausten saattamista konkreettisiksi toimenpiteiksi, toimintaohjelmaksi”, Heino sanoo.

Puu mukaan täydennysrakentamiseen

Ohjelmapäällikön virka on määräaikainen ja kestää vuoden 2018 loppuun. Puurakentamista edistetään osana hallituksen Biotalous ja puhtaat ratkaisut -painopistealueen Puu liikkeelle ja uusia tuotteita metsästä -kärkihanketta. Heinon tehtäviin kuuluu teollisen puurakentamisen osaamisen ja kehittämisen edistäminen sekä puurakentamista koskevien valtakunnallisten teas-hanketietojen kokoaminen kokonaisuudeksi.

Heino koordinoi toimenpiteitä eri ministeriöiden kuten TEMin ja maa-ja metsätalousministeriön välillä.

”Puurakentamisen koulutuksen kehittämisestä käydään keskusteluja opetusministeriön kanssa”, Heino sanoo.
Toimenkuvaan kuuluu myös yhteydenpito eri rakentamisen alan ja puutuoteteollisuuden sidosryhmiin.

Erityisesti Heino aikoo kehittää toimenpiteitä siihen, miten puurakentamista saadaan helpommaksi kaupungeissa ja kaupunkimaisissa ympäristöissä.

”Mitä keskemmälle tullaan kaupunkeja, niin kaavoittajat eivät tunne puuta. Rakentamista ohjaavilla viranomaisilla voi olla ihmeellisiä käsityksiä puurakentamisesta. He ovat edelleen kiinni pienimuotoisessa puurakentamisessa. Sama piirre tuli esiin Guggenheim-keskustelussa. Yksi vastustajien argumentti oli, että puu, joka on täysin vieras materiaali, tuodaan keskustaan. ”

Heinon mielestä puurakentaminen ei ole enää lähtökuopissa, vaikka asuntokerrostaloissa puun markkinaosuus onkin edelleen kuuden prosentin luokkaa. ”Puulla on paljon potentiaalia myös täydennys- ja lisäkerrosrakentamisessa.”

Kunnilta puuttuu puurakentamisen strategia

Heino pohtii myös sitä, miten kunta pystyisi ohjaamaan omia investointejaan puurakentamiseen. ”Suomessa poliittinen puhe puurakentamisesta jää löysäksi. Sitä ei viedä kunnan strategioihin selkeiksi toimenpideohjelmiksi, jolloin se todennäköisemmin purkautuisi oikeina rakennushankkeina. Ja ne ovat edellytyksenä sille, että puurakentamiseen syntyy osaamista niin tilaajan kuin toimittajan päähän.

Hänen mukaansa Suomeen olisi saatava samanlaisia malleja kuin mitä on Ruotsissa. ”Växjössä näkee sen, mitä se tarkoittaa, kun kunta panostaa puurakentamiseen. Växjössä on selkeä strategia. Se ei tarkoita sitä, että rakennetaan yksi puukohde kerran viidessä vuodessa. Vaan jatkuvasti on syntymässä uusia kohteita. Näin myös syntyy ihan eri tavalla kokemusta.”

Alueellisesta yhteistyöstä on jo Suomessakin kokemusta. ”Oulun yliopistolla on jo pitkään ollut hirsitutkimusta, ja siellä on lähialueilla hirsialan yrityksiä.”

Hankkeeseen ovat lähteneet muun muassa Kuusamon Hirsitalot, Mammuttihirsi ja Kontiotuote, jotka rahoittavat Pudasjärven kunnassa tapahtuvaa puurakentamisen kehitystä. ”Siellä pyritään nyt siihen, että käynnissä olisi jatkuvasti yksi hanke.”

Puurakentamisen suurimmat kapeikot Heinon mielestä ovat asenne, säädökset ja osaaminen. ”Tiukat määräykset ruokkivat asenteita. Tietysti se ruokkii ajatusta, että puurakentaminen on jotenkin erityisen haastavaa.”

Keskustelu artikkelista: 9 kommenttia

  • Risto Pesonen

    Missä asiakas ja hyödyt, Petri Heino?

    Ympäristöministeriön uusi ohjelmajohtaja perustelee haastattelussaan (RL 9.9.2016) puurakentamisen edistämistä.

    Yksi asia, joka markkinataloudessa on oleellinen, kuitenkin kokonaan puuttuu!
    Kertaakaan ei edes vilahda normaalissa yritystoiminnassa tärkeät ”asiakas” ja ”hyöty”. Niillä olisi merkitystä puurakentamisenkin kysynnälle!

    Mutta ehkäpä puurakentamisessa ei olekaan kyse normaalista bisneksestä, kun ympäristöministeriöönkin on yhden ratkaisun edustaja pitänyt lobbariksi palkata.

    Materiaalineutraalisti

    Risto Pesonen

    Vastaa
    • Risto Pesonen tarttuu asian ytimeen. Nämä puurakentamisen edistämisessä kunnostautuneet tahot, joita Heinokin edustaa, ovat vuosien mittaan polttaneet kampanjoissaan rahaa melkoisesti tuloksiin nähden. Viestit ovat ehkä kohdentuneet väärin tai sitten ne eivät ole vakuuttaneet asiakasta puurakentamisen eduista. Kannattaako hakata päätään kiveen?

      Vastaa
      • Seppo Mölsä

        Puurakentamista on edistetty reilusti yli 20 vuotta eikä edistämiselle näy loppua.

        Marraskuussa 1994 rakennusneuvos Eero Väänänen jätti ministeri Mikko Pesälälle mietinnön puurakentamisen edistämisestä rakentamisessa. Keskustalainen Pesälä ilmoitti valtioneuvoston ottavan sen pikaisesti käsittelyyn. Hän perusteli sitä Tekesin teknologiajohtaja Veli-Pekka Saarnivaaran näkemyksillä puurakentamisen viennin tärkeydellä erityisesti Saksaan, ei siis suinkaan kepulaisten metsänomistajien eduilla.

        Erkki Leppävuori sanoi VTT:n olevan valmis ottamaan kehittämisvastuuta puurakentamisen osalta. Hän viittasi Rakennuslehden otsikkoon vuodelta 1982: ”Suomi on jäänyt puurakentamisen takapajulaksi”.

        Siis yli 20 vuoden ajan jokainen hallitus on katsonut asiakseen edistää puurakentamista ja Paavo Väyrynen teki sitä omin päin ohi muun hallituksenkin.

        Vientiä ei kuitenkaan ole saatu lisättyä Saksaan eikä muuallekaan, mutta se ei ole haitannut edistämisintoa. 2000-luvulla uudeksi keppihevoseksi nimittäin saatiin ilmastonmuutos ja sen torjuminen puurakentamisen avulla. Puun polttamisenkin ajateltiin siihen auttavan, vaikka maapallo ei osaakaan erottaa puusta tulevaa ”hyvää” hiilidioksidia fossiilisten polttoaineiden pahasta eivätkä ihmisten keuhkotkaan tätä eroa tee.

        Välillä edistäjät ovat olleet itsekin turhautuneita saavutuksiinsa. Tekesin Veli-Pekka Saarnivaara vertasi työtä narulla työntämiseen.

        Suomi on tuntunut jäävän ikuiseksi puurakentamisen kehitysmaaksi, jossa puusta ei rakenneta muuten kuin edistämistukien avulla. Se ensimmäinen puurakenteinen gryndikerrostalo odottaa edelleen tulemistaan.

        Betonille riitti, että se aikanaan sai oman miehensä, Partekin toimitusjohtajan kauppa- ja teollisuusministeriksi. Sen jälkeen maa täyttyi betonitaloista.

        Puurakentamisen edistäjä Markku Karjalainen Rakennuslehdessä 2012 : ”Jos puukerrostalorakentamisen läpimurtoa ei nyt tapahdu, sitä ei tapahdu minun elinaikanani. Sitten voi tunnustaa, että tämä on surkea ala, me olemme juntteja, emmekä saa asioita eteenpäin.”

        Petri Heinoa Karjalaisen puheet eivät masenna, sillä Heino ei ole mitään muuta aikuisiässä tehnytkään kuin puhunut puusta. Forest Gumpissa oli samanlainen hahmo, joka saattoi puhui katkaravuista vaikka aamusta iltaan.

        Vastaa
  • Sanat ”asiakas” tai ”hyöty” harvemmin vilahtavat ylipäätään ympäristöministeriön virkamiesten puheissa. Ympäristöministeriön yleinen velvollisuus on ajaa kaikkien ei-asiakkaidenkin (niin ihmisten, eläinten, kasvien kuin abioottisen luonnonkin) etua, joilla ei ole lobbareita puolustamassa itseään. Nimenomaan yhteiseen hyvään tähtääminen vain asiakkaiden edun ajamisen sijaan on ministeriöiden ja yritysten toiminnassa olennainen ero. Se ei tarkoita sitä, etteikö ministeriöiden tule huomioida myös esimerkiksi taloudellisia vaikutuksia. Mutta yksittäisen toimijan taloudellinen etu ei ole yleensä ministeriöiden tavoitteissa yleiseen etuun nähden etusijalla. Ymmärtääkseni puurakentamisen edistämisellä tähdätään siihen, että puuaineksen osuutta lisäämällä vähennettäisiin kasvihuonekaasupäästöjä, ja että neitseellistä kiviainesta käytettäisiin vähemmän ja jätettäisiin tuleville sukupolville. Suomi on monien muiden maiden tavoin sitoutunut merkittävään hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen. Siitä saa sitten kiistellä, edistääkö puurakentaminen näitä tavoitteita vai ei, jos jos edistää, niin edistääkö se niitä kustannustehokkaasti vai tehottomasti. Ja tällaista väittelyä pitääkin käydä, jottei minkään ratkaisun suosiminen perustu vääriin oletuksiin toiminnan vaikutuksista.

    Politiikassa aika usein harjoitetaan neutraliteeteista poikkeamista, jossa tähdätään joidenkin ratkaisujen suosimiseen ja toisten syrjimiseen. Nykyisen hallitusohjelman mukaan esimerkiksi öljyn kulutus pitää Suomessa ensi vuosikymmenen aikarajaan mennessä puolittaa. Se tarkoittaa sitä, että hallitus tulee edistämään vaihtoehtoisia polttoaineita, estämään uusien öljylämmitysjärjestelmien rakentamista sekä korottamaan öljyn verotusta vielä useita kertoja tulevina vuosina. Tietyt firmat tulevat tästä kärsimään ja tietyt voittamaan, mutta ainakin siitä asiasta on avoimesti tiedotettu etukäteen, joten asia ei tule yllätyksenä.

    Vastaa
  • Jussi Mattila

    ”Ajatuksista”-nimen alla kirjoittavalla on moni ajatus hallussa.

    Tosin neutraliteetista poikkeaminen on tässä tapauksessa siinä mielessä erikoista esim. öljyn käyttöön verrattuna, että YM suosii yhtä kotimaista materiaalia eli puuta toisen kotimaisen eli betonin kustannuksella. Itse asiassa betonin kotimaisuusaste taitaa olla korkeampi kuin puun.

    Olin paikalla YM:n puupromootiotilaisuudessa, tuuraamassa Betoni-lehden päätoimittajaa. Tilaisuudessa nostettiin puun tukemisen keskeisimmäksi argumentiksi viennin lisääminen. Myös hiilestä puhuttiin, mutta vienti oli pääargumentti.

    Tilaisuudessa kävi ilmi myös se, miten suomalaisen puutuoteteollisuuden vienti on laskenut murto-osaansa viime vuosina, kun taas virolaisen puutuoteteollisuuden vienti on kasvanut räjähdysmäisesti.

    Oma ennustukseni on, että jos YM:n menestyy tällä yrittämällä puurakentamisen edistämisessä, pääasiallinen seuraus tulee olemaan, että kotimainen betoni alkaa korvautua baltiasta tuoduilla puuelementeillä.

    Suomalaisten puuelementtitehtaiden on melko mahdotonta menestyä kilpailussa baltteja vastaan meikäläisellä kustannustasolla, kun kyseessä on helposti pitkiäkin matkoja kulkeva puuelementti. Tietääkseni esim. Rannila (nykyään Ruukki) kuljetti jo 15 v sitten seinäelementtiensä materiaalit rekoilla lahden yli Baltiaan koottavaksi ja toi paluukyytinä valmiit tuotteet tänne asennettavaksi.

    Vastaa
    • Suomi itse asiassa on jo pitkään ollut suhteellisen merkittävä öljymaa. Täällä on moneen muuhun eurooppalaiseen maahan nähden paljon öljyteollisuuden työpaikkoja, ja tuotetun öljyn arvo per asukasluku on Suomessa kansainvälisesti katsottuna varsin korkea. Suomeen tuodaan halpaa raakaöljyä, jolle sitten tehdään monenlaista, minkä myötä jalostusarvo kasvaa. Jonkin verran täällä tuotetaan myös erilaisia bioöljyjä. Arvoltaan selvästi raakaöljyä korkeampia öljytuotteita viedään Suomesta ympäri maailmaa.

      Viime vuosina Suomen tavaraviennin arvosta noin 10 % on ollut öljytuotteita, mikä edustaa vajaata puolta Suomen kemiantuotteiden viennistä. Tosin öljyn hinnan laskun myötä kemiantuotteiden viennin osuus on hieman alentunut. Mutta vientitilastojen perusteella Suomi on öljyteollisuusmaa. Harvassa länsimaassa on näin korkeaa öljyn viennin osuutta. Valtion tavoitteena on leikata Suomen omaa fossiilisen öljyn kulutusta, mutta ei alan vientiä ja siihen liittyviä työpaikkoja. Eli pyrkimyksenä on se, että öljy käväisee Suomessa jalostettavana, mutta että se enenevältä osin kulutetaan muualla.

      Vastaa
    • Olet todennäköisesti valitettavan oikeassa toteamuksessa ”Oma ennustukseni on, että jos YM:n menestyy tällä yrittämällä puurakentamisen edistämisessä, pääasiallinen seuraus tulee olemaan, että kotimainen betoni alkaa korvautua baltiasta tuoduilla puuelementeillä.”

      Tosin se, miksi ne puutuotteet haetaan baltian tuotteilla, on suurimmaksi osaksi kotimaisen puutuoteteollisuuden surkea laatu. En sano, etteikö laadusta huoltapitäviä ja vastuullisia yrityksiä puurunkorakentamisen saralla lainkaan, mutta niitä on valitettavan vähän.

      Suomalainen puuteollisuus jää helposti kalliiksi, koska kotimaisen valmistajan käyttö aiheuttaa helposti toimitusviivästyksien, korjausten, muutostöiden ja vastuukysymysten kädenvääntöjen johdosta kustannuksia, viivästyksiä, riskejä ja pahaa mieltä tilaajalle siinä määrin, että on helpompaa kääntyä baltiaan, josta löytyy helpommin asiakaspalvelutaitoisia yrityksiä jossa puuteollisuuden tuotannon laatu on reilusti edellä meitä – mikä jo yksin säästää kustannuksissa, vaikka lähtökohtaisesti ulosmyyntihinta olisikin sama.

      Materiaalivalintoja ei pitäisi nähdä vastakkainasetteluna, vaan markkinoiden tasapainoisempana jakautumisena, kun tähän asti rakentamista koskevien lakien ja muiden vaikuttimien toimesta betoni- ja teräsrakenteilla on ollut selkeä etulyöntiasema, koska puuta on koskenut merkittävät käyttörajoitteet.

      Ei rakennuksia pitäisi nähdä pelkkinä puurakenteina, vaan hybridirakenteina, jotka voitaisiin toteuttaa jokaiselta osin niin materiaalein, joilla se olisi käyttötarkoitukseltaan viisainta, myös elinkaari ja korjaustarve huomioiden. Puu on monessa kohtaa hyvä, muttei toimi yksin.

      Kohdentamatta tätä nyt mitenkään ohjelmapäällikkonä YM:ssä aloittanutta Heinoa, yleisesti ottaen puurakentamisen edistämisen ongelma on se, että sitä vie eteenpäin tahot, joilla ei ole kosketuspintaa ja aitoa kokemusta realistisista ongelmista hankeketjussa, työmaalla ja tuotannossa, tai eivät omaa riittävää itsesuojeluvaiston puutetta sanoakseen asioita ääneen.

      Se, että käydään tehdasvierailulla katsomassa tuotannon puitteita, ei kerro mitään siitä, miten kappaleet on valmistettu tilauksen mukaisesti, ja kuinka hyvin suunnittelu on toteutettu tai onko ne aikataulussa, tai kuinka joustavasti tuotantoa pystytään muokkaamaan tilaajan tarpeisiin soveltuvaksi. Kaikkea voidaan korulauseissa puhua ja luvata, mutta toteutuuko ne?

      Vastaa
  • Elinkaari nousee esille usein puurakenteista ja -puhuttaessa. Olisi hyvä selvittää myös ratkaisuiden toimivuutta elikaaren aikana.
    Puurakenteet täyttänevät äänen- ja lämmöneristysvaatimukset laboratoriossa ja uutenakin, mutta mikä lie tilanne viiden ja kymmenen vuoden käyttöajan jälkeen. Onko rakennetuista puukerrostaloista tehty ikääntyneinä mittauksia?

    Vastaa
  • Olli Hämäläinen

    Suomalaisen mekaanisen metsäteollisuuden ongelmista

    Lyhyehkön Saksan rakentajakokemukseni perusteella tohdin lausua, että suomalaiselta mekaaniselta metsäteollisuudelta puuttuu taito ymmärtää asiakkaan tarpeita tai ymmärtämystä kulttuurista ja toimintatavoista.

    Haluan ottaa esille vain yhden esimerkin, välioven. Suomalaisen puuteollisuuden mukaan asiakas tarvitsee symmetriasaranoidun, lankkukarmillisen oven. Asiakas (= rakennusliike ) haluaa täyttää loppuasiakkaansa tarpeen mahdollisimman edullisesti.

    Loppuasiakas haluaa äänettömästi sulkeutuvan, tiiviin oven, jossa ei ole mitään näkyviä kiinnikkeitä ja joka toimii pitkään luotettavasti ilman säätöjä.

    Suomalainen väliovi ei täytä mitään näistä vaatimuksista ja on lisäksi kallis asentavan rakennusliikkeen kannalta verrattuna keskieurooppalaiseen vaihtoehtoon.

    Kumpi teollisuuden kannalta on tärkeämpää, suuri määrä vai suuri jalostusarvo ja kannattavuus?

    Ainakaan nyt vallitseva tapa ei johda kannattavaan teollisuuteen.

    Vastaa

Vastaa

Rakennuslehden pääuutisia