Rossilahti puolustaa Aran toimintaa – ”meidän on noudatettava lain kirjainta”

Aran ylijohtaja Hannu Rossilahti puolustaa Aravaanari-blogissaan viraston toimintaa Ara-asuntoja koskevissa kaupoissa.

Hannu Rossilahti

Tuorein keskustelua herättänyt tapaus on VVO:n ja Y-Säätiön välinen yli 8 500 asunnon kauppa. Asukkaiden ennakkoon keräämät korjaussäästöt eivät siirtyneet kaupassa kiinteistöjen mukana Y-Säätiölle.

Rossilahti viittaa Korkeimman hallinto-oikeuden päätökseen, jonka mukaan ei ole oikein eikä mahdollista tulkita lakia siten, että viranomaispäätöksessä perusteet perustuivat lain tulkintaan lainsäätäjän takoituksesta ja pyrkimyksestä.

”Lakia pitää tulkita niin kuin se on pykälään kirjoitettu”, Rossilahti tiivistää.

Ara-asuntojen kaupoissa enimmäiskauppahinta on kohteisiin sijoitetut omat varat indeksillä tarkistettuna.

”Mikäli Ara ottaisi kauppaa hyväksyessään huomioon mahdollisia käyttämättömiä korjaussäästöjä, se tapahtuisi ilman lain valtuuksia tai vastoin lakia, vaikka se tuntuisikin kohtuulliselta”, Rossilahti toteaa blogissaan.

”Arassa on joka tapauksessa tarkoitus toimia lain kirjaimen ja korkeimman hallinto-oikeuden antamien tulkintalinjausten mukaan”. Rossilahti tiivistää viraston linjan vanhojen Ara-asuntojen kauppoihin.

”Jos laki ei olo ajantasalla, sitä on varmaan paikallaan tarkastella ja muuttaa sellaiseksi kuin katsotaan tarkoituksenmukaiseksi, mutta siitä päättää eduskunta, ei Ara”, Rossilahti kirjoittaa blogissaan.

VVO on kutsunut ylimääräisen yhtiökokouksen, joka päättää 66,6 miljoonan euron pääomapalautuksesta osakkeenomistajille. Lue asiaa koskeva juttu tästä.

Tätä artikkelia on kommentoitu 4 kertaa

4 vastausta artikkeliin “Rossilahti puolustaa Aran toimintaa – ”meidän on noudatettava lain kirjainta””

  1. Rossilaisen blogissa oleva viittaus korkeimman hallinto-oikeuden päätökseen on hyvin omituinen. Nähdäkseni väite KHO:ntoiminnasta ei pidä paikkaansa. KHO:n vuosikirjapäätöksessä 2015:35 sanotaan kyllä, että ”edellytystä ei voida johtaa PELKÄSTÄÄN asianomaisen lainsäädännön esitöistä”, mutta ei kielletä perehtymästä lain esitöihin lakia tulkitessa. KHO:n päätöksen mukaan vikana ei ollut se, ttä ARA oli viitannut viranmaispäätöksen perusteluissaan lain tarkoitukseen, vaan se, että perusteluista puuttui tarkempi arvo itse tilanteesta.

    KHO:n mukaan ei riitä siis se, että todetaan lain sanovan jotain tai lain tarkoituksen olleen jotain, vaan perusteluissa pitäisi esittää jotain näyttöä myös toiminnan itsens osalta. ARA:lla oli KHO:n päätöksen mukaan sinänsä harkintavalta asiassa, mutta se hävisi KHO:n päätöksen mukaan jutun siksi, että ARA:n päätöksessä oli niin puutteelliset perustelut näytön kuvauksen osalta, ettei niitä voi kelpuuttaa. ARA oli perustellut päätöstään seurauksilla, jotka olisivat yleishyödyllisyyttä koskevien säännösten vastaisia ja vääristäisivät kilpailua, mutta oli unohtanut kertoa, että millainen näyttö näistä seurauksista kyseisessä tapauksessa oli. KHO:n päätös seurasi siitä, ”kun ARA ei ollut esittänyt päätöksessään tarkempia perusteluja näistä seuraamuksista”.

    Missään kohtaa KHO:n päätöstä ei sanota,että viranomaispäätöksissäolisi kiellettyä käyttää lainsäätäjän tarkoitukseen ja pyrkimyksiin liittyviä perusteita. Ratkaisun ydin on siinä, että viittaus pelkästään lakeihin tai lain tarkoituksiin ei riitä, vaan jos niitä vastaan katsotaan rikotun, päätöksissä pitää esittää myös näyttöä rikkomuksista.

  2. Juuri noin mitä nimimerkki ”kommentti” kirjoittaa ! Mutta arvatkaapa, kuinka kauan sitten ARA sai tiedon VVO:n puljauksesta ja puljauksen tavoitteesta? Joskus laki muuttuu hyvinkin liukkaasti, kun vain muuttamisen tarve tuodaan lainsäätäjän tietoon.

    1. Edellä kirjoittamani koski KHO:n päätöstä vuodelta 2015, jossa KHO hylkäsi ARA:n tekemän päätöksen sillä perusteella, että ARA:n päätös oli perusteluosaltaan huonosti laadittu, kumosi sen vuoksi kyseisen päätöksen, ja palautti asian takaisin ARA:an käsiteltäväksi.

      KHO päätöksessään vahvisti sen, että ARA:lla oli ko. asiassa harkintavaltaa, vaikkei kyseisestä harkintavallasta ollut erillistä lakipykälää, vaan asia ilmeni päättelemällä siitä, että lakitekstissä oli käytetty ilmaisua ”Valtion asuntorahasto voi”. Jos jotain ”voi” tehdä, niin on mahdollista tehdä, mutta ei pakko tehdä, joten KHO katsoi lakitekstistä voitavan päätellä ARA:lla olleen asiassa harkintavaltaa. Tältä osin KHO siis kumosi valittaneen yrityksen väitteen, joka oli väittänyt, ettei ARA:lla voi olla ollut siinä asiassa harkintavaltaa, kun asiaa ei lue selvästi lakitekstissä. Viranomaisilla (ympäristöministeriö, ARA, valtiokonttori ja kunnat) saattaisi nykytilanteessakin olla ollut myös VVO-asiassa jopa enemmän harkintavaltaa kuin mitä julkisissa lausunnoissa on annettu ymmärtää olevan. Nyt harkintavallan rajoja ei ole kuitenkaan haluttu testauttaa oikeusjärjestelmän kautta, mistä olisi voinut saada senkin asian kohdalle ennakkopäätöksen.

      Lainsäädännön kehittäminen esimerkiksi asuintalovarausten osalta ei muuten vaadi välttämättä eduskunnan toimia. Eduskunta on jo vuosia sitten tehnyt päätökset siitä, että tukijärjestelmän tarkemmista käytännön yksityiskohdista saa Valtioneuvosto tai ympäristöministeriö säätää asetuksilla ilman, että asia kiertää eduskunnan kautta. Arava-laissa asiasta säädetään mm. näin: ”Tarkemmat säännökset aravalainan hakemisesta, kohteen rakentamisesta sekä aravalainan nostamisesta, lainaehdoista, omaksilunastamisesta, aravalainan takaisin maksamisesta ja muusta tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.” Esimerkiksi asuintalovarauksien siirtymisasiaa koskevien yksityiskohtien säätämiseksi ja asiaa koskevan oikeustilan selkiyttämiseksi ei tarvita minimissään kai kuin pätkä lisää asetustekstiä ja ministerin allekirjoitus siihen. Eduskuntaan sellaista asiaa ei tarvitse viedä käsiteltäväksi. Varsinkin silloin, jos tarvitaan nopeita päätöksiä, asioista säädetään usein juuri asetuksilla.

Vastaa

Viimeisimmät näkökulmat