Talotekniikka Johanna Aatsalo 5 kommenttia

Lisää laatua sisäilmakeskusteluun – vuorossa keuhkolääkäri ja talotekniikan asiantuntija

Sisäilmakeskustelussa jylläävät vahvat mielipiteet, suuret tunteet ja uskomukset. Nyt puheenvuoron saavat keuhkolääkäri, emeritusprofessori Tari Haahtela ja Talotekniikkateollisuus ry:n toimitusjohtaja Ilkka Salo.

Pudasjärven hirsikoulukampus on kerännyt laajalti huomiota.

Helsingin yliopistollisen keskussairaalan Hyksin Iho- ja allergiasairaalan asiantuntijat ovat julkaisseet vuodesta 1995 lähtien tietoja tutkimuksista, joiden kohteina ovat olleet 800:n sisäilmasta oireilevan potilaan kodit. Tutkimusten mukaan ylivoimaisesti tärkein sisäilmaongelma on ollut huono ilmanvaihto (82%). Samantyyppinen kuvio toistui myös yli 300 työpaikkakäynnin perusteella. Tärkein ongelma oli jälleen tavalla tai toisella puutteellinen ilmanvaihto (60 %).

Tutkittavien potilaiden kodeissa ja työpaikoilla oli monenlaisia ilmanvaihtojärjestelmiä. Asunnot ja työpaikat sijaitsivat eri-ikäisissä ja erityyppisissä rakennuksissa. Myös ilmanvaihtomenetelmät vaihtelivat painovoimaisen ilmanvaihdon, koneellisen poistoilman ja koneellisen tulo- ja poistoilman välillä.

”Lvi-alan ihmisten ja talotekniikka-asiantuntijoiden pitäisi vihdoin ymmärtää, että kyse on todella vakavasta asiasta, jota on myllytetty vuosia eduskuntaa ja ministeriöitä myöten”, Hyksin Iho- ja allergiasairaalan emeritusprofessori Tari Haahtela sanoo.

Asia on noussut uudelleen erittäin ajankohtaiseksi, sillä koko rakentamismääräyskokoelmaa uusitaan parhaillaan. Uudet asetukset ovat aiempia määräyksiä huomattavasti suppeammat.

”Tarvetta opastukseen, ohjeisiin ja esimerkiksi työmaan laadunvalvontaan on entistä enemmän. Myös energiatehokkuusasioissa on oltava valppaana”, Talotekniikkateollisuus ry:n toimitusjohtaja Ilkka Salo kertoo.

Ongelmia rakenteissa ja materiaaleissa

Salon mukaan Haahtelan huoli on ymmärrettävä, mutta suurin osa talotekniikan ammattilaisista ymmärtää terveellisen sisäilman merkityksen. Alan teollisuus on myös itse nostanut esimerkiksi ”Wellbeing Indoors” -ajatuksen tavoitteeksi, joka on saavutettava kestävällä tavalla. Itse sisäilmaongelman syy taas löytyy usein rakenteista, kosteusvaurioista tai materiaaleista. Puutteellinen ilmanvaihto pahentaa tilannetta.

Haahtelan ja Salon käymässä keskustelussa emeritusprofessori haluaisi kuulla perusteluja sille, miksi talotekniikka-ala tuntuu rummuttavan sitä, että ainoa hyväksyttävä ilmanvaihtoratkaisu on täysin koneellinen.

”En ole sivumennen sanoen vielä koskaan nähnyt hallittua ilmanvaihtoa. Monessa sisätilassa ei saa avata ikkunoita, vaikka hajut esimerkiksi sairaaloissa olisivat kuinka kammottavia. Olen keuhkolääkäri, ja minusta niin ihmisten kuin rakennustenkin pitäisi hengittää. Syvärunkoisissa rakennuksissa ollaan paljolti kokonaan ikkunattomissa tiloissa, ja sellainen rakentaminen sen kuin lisääntyy. Siihen päälle tulevat vielä rakennusmateriaalien kemikaalipäästöt ja melu. Homeleimaa heilutetaan, vaikka suurimmaksi osaksi syyt ovat muualla. Tietysti on myös kosteusvauriomikrobeista (homeista) sairastumista, se on selvä. Kosteudenhallinta rakennusvaiheessa on monella työmaalla surkeaa, ja rakennusten käyttäjien laiminlyönnit kamalia”, Haahtela toteaa.

Salon mukaan yksittäisiä mielipiteitä on joka suuntaan ja asiaan näyttää usein liittyvän myös suuria tunteita ja uskomuksia.

”Me olemme teknologianeutraaleja. Tällöin säädöksien vaatimukset esimerkiksi sisäolosuhteille, minimi-ilmamäärille ja energiatehokkuudelle ovat kaikille samat teknologiasta riippumatta. Alan toimijat innovoivat ratkaisut ja kuluttaja, käyttäjä tai omistaja tekee valinnat”, Salo sanoo.

”On hyvä todeta, että nykyisillä sisäisillä kuormilla, käyttötottumuksilla ja energiatehokkuusvaatimuksilla on erittäin hankalaa toteuttaa hyvä ja terveellinen sisäolosuhde eri tilanteissa pelkästään painovoimaisella ilmanvaihdolla”, Salo jatkaa.

Painovoimainen ei suodata

Salon mukaan esimerkiksi painovoimaisen ilmanvaihdon tärkein edellytys on selkeä lämpötilaero sisä- ja ulkoilman välillä. Koska tämä ei toteudu esimerkiksi Suomessa suurena osana vuotta, tarvitaan joitain tehostamistoimia. Suodatus ja lämmön talteenotto on haastavaa ympäri vuoden. On tärkeää myös huomata, että sisäiset kosteuskuormat ovat asunnoissa keskimäärin aivan toista luokkaa kuin esimerkiksi 1960-luvulla.

Salon mukaan ikkunat voivat hyvin olla avattavia, mutta ilmanvaihto ei etenkään kaupungeissa voi perustua ikkunatuuletukseen jo pelkästään liikenteen pölyn ja melun vuoksi. Jos painovoimaista ilmanvaihtoa halutaan uudisrakentamiseen, olisi nämä tosiasiat tunnustettava ja mietittävä nykyaikaan sopivat ratkaisut.

Haahtelan mukaan suuntaus on kyseenalainen. Salo taas huomauttaa, että ilmanvaihto saadaan kyllä hyvinkin hallituksi. Ääriesimerkkinä ovat erityistilat, joissa olosuhteet saadaan erittäin tarkasti kohdalleen. Vaikka jo kustannussyistä tämäntasoista toteutusta ei voi sellaisenaan kaikessa toteuttaa, oppia voi ottaa monessakin kohtaa.

Esimerkiksi puhdastilarakentamisessa on erittäin tärkeää, että ilmanvaihtokanavat tulevat työmaalle pestyinä ja tulpattuina. Tulppaus poistetaan työn etenemisen mukaan. Järjestelmät testataan ja aidosti valmis lopputulos todennetaan huolellisesti, ja loppukäyttäjä saa kunnollisen perehdytyksen. Näitä käytäntöjä sovelletaan myös jo hyvin hoidetuilla työmailla muussakin rakentamisessa.

Liian monimutkaista?

Emeritusprofessorin mukaan talotekniikan jatkuva lisääntyminen, monimutkaistuminen ja tietokoneistuminen palvelee yrityksiä, mutta ei useinkaan asukasta.

”Tässä on hyvää kehityspotentiaalia. Suunnittelijoiden ja laitevalmistajien tulisi entistä enemmän panostaa helppokäyttöisyyteen etenkin asuntosektorilla. Ammattimaisesti hoidetut toimistokiinteistöt voivat jo olla hieman vaativampia käyttää, mutta niitä käyttääkin kiinteistöpalvelun ammattilainen”, Salo kertoo.

”Minusta näyttää siltä, että energiansäästötoimet, joita sinällään tarvitaan, ovat ajaneet ratkaisuihin, joissa suunnittelu- ja toteutusvirheet voivat olla fataaleja ja toleranssit liian pienet”, Haahtela toteaa.

Salo huomauttaa, että rakennusten energiankulutus on etenkin toimitilapuolella lopulta pieni kustannus verrattuna esimerkiksi palkkakuluihin, kun mukaan lasketaan myös sairauspoissaolot.

”Sisäympäristöä ei energiakulujen takia tule vaarantaa. Toisaalta rakennukset aiheuttavat noin kolmanneksen kasvihuonepäästöistä, joten myös energiatehokkuuteen on panostettava. Sitten taas pienentyneet toleranssit ja tiiviit rakenteet korostavat virheiden vaikutusta. Etenkin käyttöönottovaiheeseen pitäisi kiinnittää enemmän huomiota”, Salo sanoo.

Laatu ja vielä kerran laatu

Talotekniikkateollisuuden Salo toivoisi, että tekijöitä palkittaisiin enemmän laadusta ja hyvästä lopputuloksesta eli siitä, että he ovat toteuttaneet suunnitellun mukaiset terveet, toimivat ja viihtyisät tilat. Nykyään kuitenkin korostuu aikataulu ja kyky karsia kustannuksia.

Toisaalta esimerkiksi elinkaarityyppisissä hankkeissa, joissa toteuttaja ottaa pitkän, esimerkiksi 25 vuoden vastuuajan, päädytään yleensä tavallista laadukkaampiin, kestäviin ratkaisuihin ja huolelliseen toteutukseen ja ylläpitoon. Tämä asenne pitäisi saada kaikkeen rakentamiseen.

Haahtelan mukaan rakentamisessa ”pirullista” on myös se, että ajattelun ja toteuttamisen virheet sekä virheet käytössä, korjauksissa ja ylläpidossa paljastuvat usein vuosikymmeniä myöhemmin.

Keskustelu artikkelista: 5 kommenttia

  • Kannattaisi varmistaa muista maista, ainakin pohjoismaista, ettei kyseessä ole itsekehitetty ylilyönti. Mittakaava ja suhteellisuus ovat ammattimaisen toiminnan lähtökohtia.

    Vastaa
  • Seppo Mölsä

    Ympäristöministeriöstä eläkkeelle jäänyt yli-insinööri Esko Kukkonen on lähettänyt lyhyen vastineen emeritusprofessori Tari Haahtelalle:

    ”Rakennuslehden numerossa 14 pääsiäisen alla oli mielenkiintoinen artikkeli Ilmanvaihdosta. Siihen toimittaja Johanna Aatsalo oli haastatellut sekä toimitusjohtaja Ilkka Saloa Talotekniikkateollisuudesta että emeritus professori Tari Haahtelaa.

    Tari Haahtela lausui haastattelussa sellaisia seikkoja, jotka saavat minun tarttumaan koneeseen kirjoittamaan hieman vastinetta hänen väitteilleen. Haahtela väittää mm. Suomessa pidettävän ainoana hyväksyttävänä ilmanvaihtoratkaisuna koneellista ilmanvaihtoa. Kun itse olen pariinkin kertaan kirjoittanut nuo asiaa koskevat määräykset, en pidä tätä totena, sillä menneissä, nykyisissä eikä ilmeisesti tulevissakaan määräyksissä ei tällaista vaatimusta ole. Siellä on vain vaatimukset sisäilman laadulle, ei tekniselle ratkaisulle. On ihan eri asia, ettei painovoimaisella ilmanvaihdolla saavuteta näitä vaatimuksia. Tästä on sekä Suomesta että maailmalta lukemattomia tutkimuksia. En tiedä kuinka paljon Tari Haahtela käyttää aikaansa näiden lukemiseen.

    Esimerkiksi kouluissa, joissa tärkeintä on oppia, on selkeästi monissa myös kotimaisissa tutkimuksissa osoitettu, että oppiminen on parempaa jos sisäilma on kunnollista. Varsinkin matematiikan oppimiselle se on tärkeää. Jonkinlaisena ylärajana voi pitää noin 1000 ppm hiilidioksidipitoisuutta. Sellaisen tason saavuttaminen koko vúoden ajan on Suomen oloissa painovoimaisella systeemillä käytännössä mahdotonta. Näihinkin tutkimuksiin voisi tutustua.

    Erittäin tärkeää on myös sisälle tuotavan ilman suodattaminen. Monissa laajoissa kansainvälisissä tutkimuksissa on todettu, että kansanterveyden kannalta nanokokoa olevat ilman pienhiukkaset ovat pahin terveysriski. Nanot ovat silmin näkymättömiä ongelmia, joita ei osata pelätä tarpeeksi. Painovoimaisessa ilmanvaihdossa hiukkasten suodatusta on mahdoton järjestää, vaikka ei siinä koneellisenkaan osalta olla vielä kunnolla onnistuttu. Pienhiukkasista ja niiden vaikutuksista on nykyisin helposti saatavilla sekä kirjoja että tutkimusraportteja.

    Ilmanvaihtotekniikan kehitys viime vuosina on ollut nopeaa. Ilmanvaihtokanavat puhdistetaan ja säilytetään nykyisin työmaalla suojattuina. Yhä paremmin ymmärretään puhtauden ja kosteuden suojaamisen merkitys. Mutta työtä siinä vielä riittää. Eräs kotimainen toimenpide on ollut ilmanvaihdon P 1 puhtausluokitus esitetty Sisäilmastoluokituksen yhteydessä. Tietoa löytyy Rakennustiedon sivuilta.

    Haahtela piti pahana myös rakennusten omia kemikaalipäästöjä. Nykyisin kuitenkin lähes kaikessa rakentamisessa Suomessa käytetään M 1 luokan puhtaita materiaaleja. Tuo luokitus on 20 vuoden aikana tutkimusten mukaan vähentänyt rakennuksesta itsestään pääseviä haitallisia päästöjä lähes kymmenekseen aiemmasta. Asia erikseen on lattiapinnoitteiden laittaminen vielä märkien betonirakenteiden päälle. Sitä tapahtuu ja siitä seuraa kemikaaliongelmia. Mutta tuollaisesta kiireestä pitäisi jo päästä eroon. M 1 luokitukseen pääsee tutustumaan myös Rakennustiedon nettisivuilla.

    Tari Haahtela muistelee menneitä nostalgisesti, niin kuin me kaikki tässä iässä. Kruunuhaassa asuminen on tosi hienoa – kaipaisin sinne minäkin. Mutta niissä taloissa, samoin kuin Etu-Töölön tiilitaloissa, vallitsee nykyisin pääsääntöisesti tilanne, jossa yli 100 neliön asunnossa asuu yksi tai kaksi henkilöä. Heidän tarvitsemansa ilmanvaihtuvuus on niin pientä, että se varmasti hoituu millä tahansa ilmanvaihtojärjestelmällä. Mutta lähiöiden perheasunnoissa tilanne on aivan toinen ja siellä ilman laadun takaamiseksi tuollaisella suuremmalla kuormituksella tarvitaan kunnollista ilmanvaihtoa.

    Tari Haahtela toi muuten haastattelussa esiin monia muita tärkeitä asioita, jotka ovat jääneet viime aikoina turhaan syrjään. Energiansäästön painottaminen sisäilmaston laadun kustannuksella on varmaan niistä tärkein, olen hänen kanssaan siitä aivan samaa mieltä. Myös rakentamisen laatu ja vastuut sekä huollon laiminlyönti ovat tärkeitä asioita jotka hän toi hienosti esille. Parannusta niihin tarvitaan. Tällöin homeongelmatkin varmaan vähenisivät.”

    Esko Kukkonen

    Vastaa
    • ”Siellä on vain vaatimukset sisäilman laadulle, ei tekniselle ratkaisulle.”

      Suurehkon kaupungin rakennustarkastajan kanssa käytiin lupa- ja rakentamisprosessia lävitse. Ainoa konkreettinen neuvo oli ”En minä voi kieltää painovoimaista ilmanvaihtoa, mutta jos sitä ajattelit, niin valmistaudu esittämään sellaiset laskelmat, että…”.

      Jotenkin se vaan on systeemiin iskostettu.

      Vastaa
      • Ja miten se iskostuisi katekoijareiden päihin, että painovoimaisella ei sisäilman laatuvaatimuksia saavuteta? Voisitte vaikka teettää niitä laskelmia, niin näkisitte. Jos vieläkään ei usko, niin menkää vaikka mittaamaan!

        Vastaa
    • Kukkonen kirjoittaa asiaa. Jo yksistään korkea hiilidioksidipitoisuus riittää laskemaan oppimistuloksia.

      Mutta. Onko kaikki hiilidioksidi peräisin tilojen käyttäjistä 😉

      Vastaa

Vastaa

Rakennuslehden pääuutisia