Onko suunnitteluyhtiö Sito–Wisen pörssiin menossa potentiaalia?

Aluksi vastaan otsikon kysymykseen: potentiaalia on sekä yhdistyvien yhtiöiden että sijoittajien kannalta – kun maltti riittää tehdä viisaasti.

Konsultointiyhtiöt Sito (41 v) ja Wise Group Finland (7 v) yhdistyivät tämän vuoden maaliskuussa. Uskottavan kokoiseksi muodostettu Sito–Wise on kertonut tavoitteekseen pörssiin listautumisen. Mitä hyötyä sijoittajille ja listautujalle itselleen olisi pörssiin menosta?

Nollakorkoympäristö on luonut pörssiin tähtääville ihanneolosuhteet listautua. Sijoittajan vanha perussääntö oli: jaa sijoitettavat varat osake- ja korkosijoituksiin sekä hajauta kummankin kategorian sisällä eri kohteisiin. Jäljellä periaatteesta on vain alkuosa: tulee hajauttaa eri osakkeisiin.

Korkosijoittaminen nollakorkoympäristössä voi tuottaa vain ottamalla yritysriskiä: antamalla lainoja yrityksille, jotka eivät saa rahaa korkomarkkinoiden alehinnalla. Moni sijoittaja ottaa yritysriskin kannettavakseen mieluummin osakkeiden hintariskinä kuin lainaamisen lottotappioriskinä.

Kun osakkeita on pidetty ainoana tuottohakuisena sijoitusmahdollisuutena, monet sijoittajat ovat tulleet pelokkaiksi: onko hintoihin syntynyt kupla?

Huolestuneisuus on ajanut etsimään vaihtoehtoja, asuntoja, kultaa ja niin edelleen.

Sijoitettavia kohteita etsiviä varoja on paljon, ja keskuspankit tekevät työtä keveyden ja alhaisen korkotason säilyttämiseksi sekä maltillisen inflaation käynnistymiseksi. Tällaisessa tilanteessa jokainen uusi listautuja herättää kiinnostusta. Se, kauanko markkinat säilyvät tällaisina, ei ole tiedossa, mutta nopeaa käännettä ei ole näkyvissä. Potentiaalisillakin listautujilla näyttäisi olevan valmistautumis-, rakentamis- ja ehostusaikaa jäljellä.

Sito–Wise kelpaisi kokonsa puolesta moneen salkkuun. Kokonaisuuden liikevaihto on lähes 100 miljoona euroa ja henkilöstömäärä yli 1 000.

Sekä Sito että Wise ovat voitollisia yhtiöitä. Kokonaisuus on syntynyt monien yritysostojen kautta. Samaa rataa haluttaisiin jatkaa. Tavoitteena on päästä suunnittelemaan länsimaailmaakin, tähtäimessä ovat erityisesti Ruotsin markkinat.

Aggressiivinen kasvu velkaannuttaa. Listautumattoman, yritysostoilla kasvavan yhtiön riski on ilmeinen, rahan hinta kasvaa riskipreemioiden vuoksi, vaikka nollakorkoympäristö muutoin säilyisi. Nyt jo yrityskiinnityskin on käytössä. Pitkäaikaisia sitoumuksia tehtäessä on myös otettavan huomioon yleisenkin korkotason nousun mahdollisuus.

Kasvava listayritys voi saada markkinoilta oman pääoman rahoitusta – kunhan listautumisessa painopiste on rahan hankinta yritykseen eikä vanhojen osakkeenomistajien osakkeiden myynti. Listautuminen tuo myös uuden maksuvälineen, listayhtiön omat osakkeet, joilla on pörssikurssin osoittama arvo ja lähes jokahetknen myyntimahdollisuus.

Hylkäsin aikoinaan jo pörssissä pitkään olleen suunnitteluyhtiö Pöyryn osakkeet salkustani, kun näytti, että minulle sijoittajana ei voisi koskaan tulla loistovuotta.

Suunnitteluala on hyvin henkilöriippuvainen, ja joskus näyttää siltä, ettei sijoittaja pärjää koskaan ruhtinaallisia menestysbonuksia saavien suunnittelijoiden ja johtajien kanssa – vain tappiot sijoittaja tietää saavansa täysimääräisesti.

Mielenkiintoa herättää tilanne, jossa johtajien lisäksi suunnittelijat ovat merkittäviä omistajia. Tällöin heille ja sijoittajille tarjottu ruokakuppi voi olla ainakin voittopuolisesti sama: menestys voi purkautua kaikille hyvänä osinkona ja kurssinousuna.

Jos Sito–Wisen suunnittelijat ja konsultit säilyvät pörssiyhtiövaiheessakin merkittävinä omistajina, syntymässä saattaa olla hyvinkin kiinnostava uusi pörssiyhtiö. Jos listautumisessa ei kerätä rahaa yhtiölle, vaan järjestetään nykyomistajille irtautumismahdollisuus omistuksistaan, ainakin oma mielenkiintoni lopahtaa.

Toivotaan parasta, malttia ja viisautta. Yhtiön raamit näyttävät sijoittajan kannalta hyviltä ja yhtiöllä itsellään on aito listautumistarve. Yhtiö tarvitsee rahaa, rahaan (melkein) rinnastuvan oman osakkeen ja pörssiyhtiön uskottavuuden pyrkiessään laajentumaan länsimarkkinoilla.