Korjausrakentaminen Rakentaminen Uutiset Johanna Aatsalo Ei kommentteja

Rapautuva betoni on yhä yleisempi vanhojen uimahallien riesa

Vedeneristykset saattavat puuttua jopa vielä 2000-luvulla rakennetuista uimahalleista. Alkalikiviainesreaktio saa vauhtia lämpimästä vedestä ja kloorista.

Tapiolan uimahallin edellisellä korjauskierroksella Jarmo Bragge saumaa isoa allasta.

Huonosti tehdyn vedenerityksen tai jopa kokonaan puuttuvan vesieristeen alla betoni pääsee kosketuksiin lämpimän veden kanssa ja betonia rapauttava alkalikiviainesreaktio jatkuu.

Esimerkiksi Espoon Tapiolassa sijaitsevan uimahallin ovet pysyvät kiinni vielä noin kaksi vuotta, sillä vuonna 2005 peruskorjatuista altaista on paljastunut rapautunutta betonia. Ongelma on pistänyt Tapiolan uimahallin korjausaikataulut ja budjetin uusiksi.

”Suurin ongelma on vanhoista altaista löytynyt alkalikivireaktio. Se on tyypiltään samanlainen kuin Tampereen Kalevan uintikeskuksessa”, Espoon kaupungin uimahallipäällikkö Ari Jaakkola kertoo.

Tähän mennessä hallin kunnostustöihin on kulunut vuoden 2015 jälkeen noin 1,5 miljoonaa euroa. Korjauslistalla ovat altaiden lisäksi esimerkiksi ilmanvaihtojärjestelmä, kiinteistön ja altaiden lämmitysjärjestelmä sekä vedenkäsittely.

”Uusimme tällä perusteellisella korjauskierroksella myös kaikki tekniset järjestelmät nykypäivän vaatimuksia vastaaviksi. Kokonaisuudessaan hallin korjauskustannukset ovat noin 5–7 miljoonan euron luokkaa.”

Tapiolan korjausten taustalla on 12 vuoden takainen peruskorjaus. Jaakkolan mukaan korjaukset tehtiin tuolloin tarkasti Museoviraston ohjeiden mukaisesti, mutta kauniiden pintojen alta paljastui hutiloiden tehdyt pohjatyöt.

Arkkitehti Aarno Ervin suunnitteleman hallin korjaukseen käytettiin tuolloin yhdeksän miljoonaa euroa.

”Nyt tehtävien korjausten jäljet johtavat edelliseen peruskorjaukseen.”

Harvinainen reaktio yleistyy?

Tapiolan alkalikiviainesreaktio on Suomen oloissa harvinainen, mutta viime aikoina sitä on löydetty myös esimerkiksi Tampereen Hervannan uimahallista ja reilut kolme vuotta sitten Kalevan uintikeskuksesta. Reaktio voidaan varmistaa laboratoriokokeissa. Rapauman on saanut aikaan alkalipiidioksidireaktio.

Esimerkiksi Kalevan uimahallin pääaltaassa rapautuminen paljastui vasta, kun altaiden oikaisuvalua oli purettu noin 30 millimetriä. Paljastunut betoni ei ollutkaan niin hyvälaatuista kuin odotettiin. Uimahallissa jouduttiin piikkaamalla poistamaan noin 70–150 millimetriä rapautunutta betonin pintaosaa.

”Tapiolassa joudutaan tekemään samoin. Tarkemmat tiedot selviävät, kun raportti vaurioista valmistuu. Mutta uskoisin, että täälläkin päädytään valamaan pintaosat uudelleen ja vesieristämään allas. Nythän vesieristeet ovat puuttuneet aikoinaan vallalla olleen rakennustavan mukaan”, Jaakkola arvioi.

Kalevan uimahallin korjausten yhteydessä Rambollin johtava asiantuntija Jukka Lahdensivu totesi, että korjausten onnistuminen ja alkalikiviainesreaktion pysäyttäminen on pitkälti juuri vedeneristyksen varassa.

”Erilaisia betonialtaita on tehty vedeneristämättöminä vielä pitkälle 2000-luvulle, joten potentiaalia siltä osin riittää. Uima-altaissa lämmin vesi nopeuttaa reaktiota, joten niissä alkalikiviainesreaktio tulee ilmi erilaisia kylmävesialtaita nopeammin”, Lahdensivu sanoo.

Uusilla betonivaluilla voidaan varmistaa raudoitteiden tartunta betoniin sekä betoniosien kestävyys ja vedeneristyksen tartunnan vaatima vetolujuusarvo.

Rovaniemellä purkuun?

Rovaniemellä on käyty pitkään keskustelua uuden uimahallin rakentamisesta ja sijoituspaikasta, koska vuonna 1969 valmistuneen uimahallin elinkaari on lopuillaan.

Viime vuoden lopulla kaupunginvaltuusto päätti sijoittaa uuden hallin Ounasvaaralle Lapin urheiluopiston yhteyteen. Hallissa on valmistuessaan ensimmäinen urheiluopistoilla oleva täyspitkä 50 metrin allas.

Valtuusto päätti myös, että kaupunkikonserniin kuuluva kiinteistöosakeyhtiö laatii tämän vuoden aikana hankesuunnitelman ja tarkemman kustannusarvion. Hankkeen rahoitus- ja investointipäätökset tehdään vuosina 2018–2019.

Kaupungin nykyisen uimahallin sisä- ja ulkopinnat ovat niin huonossa kunnossa, että hallia joudutaan aika ajoin pitämään suljettuna, jotta kuluneet pinnat saadaan puhdistettua. Edellinen suuri remontti tehtiin vuonna 2010.

Tyypilliset ongelmat

Uimahalleissa yleisesti esiintyvät vauriot liittyvät allasvedessä oleviin klorideihin, jotka ruostuttavat betonien teräkset. Myös liian tiukat aikataulut, huolimaton työ ja kokemattomuus uimahallirakentamisesta aiheuttavat ongelmia ja esimerkiksi laattojen irtoamista.

”Altaista on löydetty yhä enemmän alkalikiviainesreaktiota. Oma lukunsa on ’säästämisen’ tarve, jonka vuoksi ei saa korjata tai pitää paikkoja kunnossa vaan annetaan kaiken turmeltua”, Uimahalli- ja kylpyläteknisen yhdistyksen puheenjohtaja Jukka Maja kertoo.

Majan mukaan ei ymmärretä allashuoneen ja märkätilojen ulkovaipan tiiviysvaatimusta. Suuressa osassa halleja höyrynsulut on toteutettu huolimattomasti ja läpiviennit sekä liittymät vuotavat.

Vastaa

Rakennuslehden pääuutisia