Vuonna 1990 alkaneessa hankkeessa on seurattu 125:tä siltaa eri puolella Suomea.
Silta-asiantuntija Markku Äijälän mukaan virasto haluaa paitsi jatkaa jo mukana olevien vanhojen siltojen tutkimusta myös ottaa siihen mukaan 2000-luvulla tehtyjä kohteitakin.
”Minusta olisi hyvä, jos voisimme jatkaa hanketta vielä ainakin kymmenen vuotta. Se tuottaisi arvokasta seurantatietoa siltojen säilyvyyden riskitekijöistä”, Äijälä sanoo.
Seuraavaksi Liikennevirasto päättää, mitä asioita tutkimuksen seuraavassa vaiheessa selvitetään ja mistä rakenneosista.
Tarkkailusillat-hankkeen tavoitteena on tuottaa tietoa siltojen vaurioitumisesta ja mahdollistaa niiden kunnon systemaattista seurantaa. Jokaiselle sillalle tehtiin laajennettu yleistarkastus viiden vuoden välein.
Sillat valittiin siten, että ne edustavat läpileikkauksena Suomen siltakantaa. Siksi mukana on siltoja eri materiaaleista: teräksestä, teräsputkista ja betonista. Betonisilloista osa on jännitettyjä.
Tutkimuksessa mitattiin betonin puristus- ja vetolujuudet, raudoitteiden peitepaksuudet, kloridien tunkeutuminen betoniin ja pinnoitteen kalvonpaksuus.
Betonissa paikallisia vaihteluita
Rambollin johtava asiantuntija Jukka Lahdensivu esitteli Tarkkailusillat-hankkeen tähänastisia tuloksia Betonitutkimusseminaarissa Helsingissä.
Tulosten mukaan silloissa käytetyn betonin ominaisuuksissa on merkittäviä paikallisia eroavaisuuksia. Tästä kielii suuri hajonta puristuslujuudessa ja erityisesti karbonatisoitumisessa. Lahdensivu ei kuitenkaan puhu laatuongelmasta.
”Eroavaisuudet ominaisuuksissa voivat johtua eroista betonin työstämisessä työmaalla ja siitä, että sillat on rakennettu hyvin pitkän ajan kuluessa. Betonin lujuusvaatimukset ovat olleet aiemmin alhaisempia kuin nykyään.”
Iso, jo pitkään tiedostettu ongelma siltojen säilyvyydessä on kloridin imeytyminen betoniin. Tämä näkyy Lahdensivun mukaan tuloksissakin.
Kloridin imeytymisen seurauksena raudoitteet ruostuvat ja niiden poikkileikkaus pienenee. Teräksen ominaislujuuteen kloridilla ei ole vaikutusta.
”Ongelmaan on jo reagoitu suolausta vähentämällä, ja suolarakeita on korvattu liuoksella teiden kunnossapidossa talvisaikaan. Vesi kyllä haihtuu betonirakenteesta, mutta suola jää ja rikastuu.”
Teräskaiteissa paljon vaurioita
Tulosten pohjalta karbonatisoitumisesta ei sen sijaan ole haittaa siltojen säilyvyydelle. Se on vähäistä ja samaa tasoa koko maassa. ”Karbonatisoitumisen takia siltoja ei tarvitse korjata.”
Lahdensivun mukaan siltavauriot ovat yleensä paikallisia ja korreloivat peitepaksuuksien kanssa vain Lapissa. Aineiston korroosiovaurioissa oli paljon teräskaiteiden vaurioita.
”Rapautumavaurioita kirjattiin todella vähän. Etelä-Suomessa olosuhteet ovat ankarammat rapautumiselle kuin muualla.”
Tutkituista silloista ei ole Lahdensivun mukaan otettu uusintanäytteitä. Siksi vaurioitumismallien kehitys on puutteellista, kun ajallinen kehitys puuttuu.
Äijälän mukaan tuloksissa ei ole mitään yllättävää. Liikennevirasto ei ole vielä pohtinut, aiheuttavatko tulokset jotain toimenpiteitä. ”Olemme jo aiemmin ottaneet esiin nousseita riskitekijöitä huomioon suunnittelu- ja rakennusohjeissa.”
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Tarkkailusillat-hanke löysi merkittäviä paikallisia eroja betonista”