Vesivoima haluaa mukaan, kun valtio avaa uuden tukiluukun uusiutuvalle energialle – ”Koko asia on ristiriitainen”

Hallitus antoi uudesta ”teknologianeutraalista” tukimallista esityksen eduskunnalle jo viime syksynä.

Esitys ei ole sanottavasti edennyt. Se on jumiutunut talousvaliokuntaan, osittain juuri siitä syystä, että osa valiokunnan jäsenistä haluaisi ottaa vesivoiman tukijärjestelmän piiriin. Hallituksen lakiesityksessä se on jätetty tylysti ulkopuolelle.

Talousvaliokunnan puheenjohtaja on sinisten Kaj Turunen, jolla olisi haluja ottaa vesivoima mukaan. Turunen sanoi viime vuoden lopulla HS:lle arvelevansa, että hallituksen esityksen pohjalta tehtävä malli suosisi käytännössä kohtuuttomasti tuulivoimaa.

Myös valiokunnan varapuheenjohtaja Harri Jaskari (kok) kannattaa lisäselvitysten tekemistä.

Ehdotus pohjaa huutokauppaan

Ehdotus uudesta tuki­mallista perustuu huuto­kauppaan, jossa tuottajat kilpai­levat toisiaan vastaan ja jättävät huuto­kaupassa tarjouksen siitä, millä hinnalla ne ovat valmiita tuottamaan sähköä uusiutuvilla menetelmillä.

Mitä edullisemmin tuottajat katsovat pystyvänsä tuottamaan sähköä, sitä vahvemmilla ne ovat kisassa.

Uusi tukijärjestelmä on paranneltu malli niin sanotusta syöttötariffista, jolla on tuettu pelkästään tuulivoimaa. Mallia on pidetty epäonnistuneena, koska se on maksanut veronmaksajille huomattavasti suunniteltua enemmän. Tukien hinta 15 vuoden tukiajalta kasvaa arvioiden mukaan yli kolmeen miljardiin euroon riippuen sähkön markkinahinnan kehityksestä.

Nyt käsittelyssä olevassa mallissa eri teknologiat olisivat samalla viivalla. Mukaan voisi tulla tuulivoiman lisäksi hankkeita biokaasulle, puulle, aurinkovoimalle ja voimaloille, jotka tuottavat sekä sähköä että lämpöä uusiutuvilla polttoaineilla.

Mietintö valmistuu lähiaikoina

Kansanedustaja Jaskari sanoo, että hän ei tunnista itseään ”vesivoiman puolestapuhujana”.

”Olen vain halunnut selvityttää asioita vielä kerran, jotta järjestelmästä saataisiin oikeasti teknologianeutraali. Jos tahdotaan lisää uusiutuvaa tehokkaasti ja puhtaasti, niin vesivoiman sekä sähkön ja lämmön yhteistuotannon asemaa on pohdittava”, hän arvioi.

”Toisaalta koko asia on ristiriitainen, koska istun myös yritystukien vähentämistä pohtivassa työryhmässä. Sekin olisi selvitettävä, miksi tukia halutaan lisätä, jos niitä pitäisi vähentää.”

Jaskari uskoo, että valiokunta saa oman mietintönsä tuesta valmiiksi ”lähiaikoina”, kunhan on ensin keskusteltu ministerin ja ministeriön kanssa.

Sähkön ja lämmön tuottajia edustavassa Energiateollisuus ry:ssä tilannetta pidetään erikoisena, kun hallituksen esitystä valiokunnassa ovat jarruttaneet hallituspuolueiden edustajat.

Energiateollisuus olisi ottanut vesivoimankin

Energiateollisuus olisi halunnut vesivoiman mukaan järjestelmään. Energiateollisuuden toimitusjohtaja Jukka Leskelä uskoo vesivoiman pudonneen pois, koska virheellisesti luullaan, että vesivoimaa voidaan rakentaa halvalla ja se olisi kisassa vahvoilla, joten sitä voitaisiin rakentaa ilman tukiakin.

Ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen (kesk) taas sanoi viime vuoden lopulla HS:lle, että lupa vesivoiman rakentamiseen on vain yhdellä hankkeella, Kemijoen Sierilällä, joka on liian iso tukikohteeksi.

Vesivoimayhtiöt ovat viime aikoina lobanneet ahkerasti asiansa puolesta.

Pohjolan Voima julkisti kyselyn, jonka mukaan vesivoima on kansalaisten ja päättäjien keskuudessa suosittu energiamuoto ja sen lisärakentamista kannatetaan.

Sierilän vesivoimalaitosta suunnitteleva Kemijoki oy lobbaa vahvasti vesivoiman ottamista tuen piiriin. Yhtiö on saanut Sierilän laitokselle lainmukaisen luvan, mutta inves­tointi­päätöstä ei ole tehty. Tukieurot auttaisivat asiaa.

Ei mitään senttikauppaa

Kemijoki oy:n toimitusjohtaja Tuomas Timonen kirjoitti viime vuoden lopulla HS:ssä, että tuulivoimasta on tullut selvitysten mukaan jo kannattavin energiateknologia, joten vesivoimaa ei saisi sivuuttaa.

Tulee mallista mikä tahansa, sen kokonaislasku veronmaksajille ei kasva tuulivoiman syöttötariffin mittoihin.

Pienistä tuista ei silti ole kysymys tälläkään kertaa. Ministeriön luonnoksessa arvioidaan, että kokonaiskustannukset valtiolle voisivat olla 12 vuoden aikana lähes miljardi euroa.

Tavoiteltuun sähkömäärään nähden hinta olisi verrannollinen syöttötariffiin, jonka avulla tavoitellaan noin kuuden terawattitunnin sähkömäärää vuodessa. Uudella tukijärjestelmällä tavoitellaan kahta terawattituntia.