Kimmo Tiilikainen tyrmäsi kaavailut homekoulujen purkuavustuksista

Kun pääministeri Juha Sipilä vajaa vuosi sitten kesäkuussa esitteli ideaa Terveiden tilojen vuosikymmen –ohjelmaksi, nousi esiin se, että iso osa vanhoista ongelmarakennuksista kannattaisi purkaa pois. Tämä koski asunto-, energia- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikaisen mukaan erityisesti kouluja. Niistä moni on jo käyttöikänsä päässä, ja lisäksi muuttuvat opetusvaatimukset ja pienenevät ikäluokat puoltavat usein modernien tilojen rakentamista.

Tiilikaisen ja Sipilän puoluetoverin, kuntaministeri Anu Vehviläisen tehtäväksi jäi silloin selvittää, voisiko valtio tukea näitä purkamisia ja rakennuskannan uusiutumista.

Kun hallitus toukokuussa esitteli 3.5. tiedotustilaisuudessa Terveet tilat 2028 –nimellä nyt kulkevan ohjelman, purkuavustukset olivat karsiutuneet pois. Kimmo Tiilikaisen mukaan avustuksia ei tule eikä kuntien pidä siksi lykätä korjauksia.

Ohjelman tavoitteena on varmistaa, että kymmenen vuoden kuluttua julkisten rakennusten sisäilmaongelmat on pääosin ratkaistu ja ongelmista kärsivien hoitopolku on saatu kuntoon.

Ohjelman johtoryhmään tulee mukaan ministeriöiden ylimpiä virkamiehiä. Tällä halutaan varmistaa ohjelman jatkuvuus hallitusten vaihtuessa.

Tavoite 1: Terve talo

Kiinteistöjen osalta tavoitteisiin pääsy edellyttää Tiilikaisen mukaan sitä, että osataan tunnistaa ongelmat ja mitoittaa korjaustoimet oikein ja tiedetään, milloin kannattaa purkaa ja rakentaa uusi.

Kiinteistöjen korjausvelkakin on selätettävä ja Tiilikaisen mukaan on tärkeää, että kaikilla kunnilla on toimiva kiinteistöstrategia, jolla varmistetaan, että tilat pidetään kunnossa ja korjaukset tehdään ajallaan.

Uudisrakentamiseen ohjelma suosittelee elinkaarimallia, jossa toteuttajat ottavat vanhoja urakkamuotoja isomman vastuun rakentamisen laadusta ja kiinteistön huollosta. Toisena suosituksena on allianssimalli.

Tavoite 2: Terve ihminen

Kiinteistöjen terveellisyyden ohella tärkeää on ihmisten terveyden ylläpito. Hoidettavien määrä on saatava laskuun ja hoidon laatua on parannettava. Kiireellisin asia on hoitopolun saaminen kuntoon erityisesti vakavista sisäilmaoireista kärsiville. Se on tärkeä myös ihmisten luottamuksen kannalta.

Valtaosa sisäilmaongelmista on tilapäisiä, mutta osa ihmisistä oireilee niin voimakkaasti, että he eivät voi palata edes korjattuihin tiloihin. Heidät on perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikon mukaan saatava hoitoon tuijottamatta siihen, mikä on diagnoosi ja voidaanko oireet määritellä rakennuksesta aiheutuvaksi sairaudeksi.

Saarikon mielestä sisäilmasta vakavasti kärsivien henkilöiden sosiaaliturvakin pitää saada kuntoon. ”Tavoite on, että kukaan ei joudu jäämään työelämästä sivuun sisäilmaongelman takia.”

Hallitus kyseli ohjelmaa laatiessaan muun muassa kunnilta hyviä ratkaisuja. Yhdeksi hyväksi esimerkiksi nousi Jyväskylä, jossa isot sisäilmaongelmat on saatu kuriin systemaattisella toiminnalla ja panostamalla esimerkiksi siivouksen laatuun.

Miten mitata tavoitteisiin pääsyä?

Iso ongelma on, miten hallituksen kunnianhimoisten tavoitteiden toteutumista voi mitata ja seurata.

Meiltä puuttuu tieto jopa tämän päivän tilanteesta. Sitäkään ei tiedetä, milloin rakennus voidaan määritellä sisäilmaongelmaiseksi. Toisaalta kaikissa kouluissa opettajilla on samoja oireita varsinkin talvella. Erot ongelma- ja normaalikoulujen välillä ovat vain tilastollisia.

Kansallista sisäilmaohjelmaa valmisteleva THL pitää yhtenä ratkaisuna koulujen seurantaan säännöllisiä oppilaiden oirekyselyjä.

Rakennuksen olosuhteiden aiheuttamaa tarkkaa riskiä terveydelle on vaikea arvioida, minkä johdosta esimerkiksi korjausten priorisointi sekä oireiden ja rakennuksen olosuhteiden välisen yhteyden arvioiminen on vaikeaa. Tämän seurauksena terveydellistä riskiä saatetaan yli- tai aliarvioida, mikä voi johtaa väärin suunnattuihin ja mitoitettuihin toimenpiteisiin koskien yksittäistä rakennusta tai ihmistä.

Rakennusten olosuhteiden ja terveydellisen riskin arvioinnin työkaluja ja menettelytapoja aiotaankin nyt kehittää. Myös tilastointia kehitetään sisäilmaongelmallisten rakennusten määrän seuraamiseksi.  Tarkoitus on selvittää sisäilman laadun ja siihen liittyvien terveyshaittojen nykytila ja kehitys yksityisessä ja julkisessa rakennuskannassa Suomessa ja vertailumaissa. Tästä tehdään päivitys toimeenpanokauden alussa ja lopussa.

Kunnilla on iso kiinteistömassa ja -ongelma

Iso osa julkisen rakentamisen ongelmista kohdistuu kuntien omistamiin kiinteistöihin, sillä valtion kiinteistöjen kunto ei sisäilman osalta eroa yksityisistä kiinteistöistä.

Kuntakonserneilla on noin 9 miljardin euron suuruinen korjausvelka, josta emokuntien (kunnat ja kuntien liikelaitokset) osuus on noin 6,2 miljardia euroa. Kun otetaan huomioon että kaikkea korjausvelkaa ei ole tarkoituksenmukaista poistaa, on kuntakonsernien laskennallinen
katettava korjausvelka noin 4 miljardia euroa ja kuntien noin 2,7 miljardia euroa. Nykyinen kuntien investointitahti ei riitä näiden määrien kattamiseen.

Kuntakonserneilla on jo nykyisin tyhjiä rakennuksia noin 1,8 miljoonaa kerrosneliömetriä ja määrän on arvioitu kasvavan väestörakenteen muutosten, digitalisaation sekä maakunta- ja sote-uudistuksen myötä.

Rakennuskannan todettujen sisäilmaongelmien esiintymiseen vaikuttavat kiinteistökannan suuri määrä, korjausten viivästyminen sekä hoidon ja huollon puutteet. Kuntaliiton tekemän kyselytutkimuksen mukaan yli puolet kunnista ilmoittaa edelleen sisäilmaongelmien olevan ratkaisematta ja alle puolessa kunnista on saatu korjausvelka haltuun.

Yleisimpiä sisäilmaongelmien syitä julkisissa rakennuksissa ovat puutteellinen tai väärin toimiva ilmanvaihto, kosteus- ja homevauriot, lämpötilaongelmat, mineraalikuitupölyongelmat ja sekä kemialliset epäpuhtaudet ja radon. Sisäilmaongelmaisissa rakennuksissa esiintyy usein monia tekijöitä yhtä aikaa.