Korjausrakentaminen Seppo Mölsä 9 kommenttia

Juha Sipilä kannustaa kuntia purkamaan sisäilmaongelmaisia, vanhoja rakennuksia

Koulujen sisäilmaongelmat ovat vähentyneet, mutta hallitus käynnistää silti laajan rakennusterveystiekartan teon, johon kuuluu myös valtava koulujen purkamisohjelma. Ristiriita selittynee osin median paineilla.

 

THL:n professori Anne Hyvärinen on vetänyt laajaa selvitystä ”Avaimet terveelliseen ja turvalliseen rakentamiseen”. Sen mukaan koulujen sisäilmaongelmat eivät ole suinkaan pahentuneet vaan vähentyneet. Selvityksen mukaan 50 prosenttia kunnista kokee tilanteen parantuneen tai ongelmat  on pysytty jopa ennaltaehkäisemään. Kun asiaa kysyttiin edellisen kerran vuonna 2011, oli tilanne paljon huonompi eikä ongelmien ennaltaehkäisystä ollut mitään näyttöä. Tosin edelleenkin 10-30 prosentissa kunnissa sisäilma-asiat koetaan haasteellisiksi tai ongelmallisiksi.

Hyvärinen oli alustajana pääministeri Juha Sipilän järjestämässä parlamentaarisessa keskustelutilaisuuden aiheesta ”Terve julkinen rakentaminen ja puhdas sisäilma”.

”Action Planiä tavoitellaan tilaisuuden jälkeen”, Sipilä sanoi julistaen samalla visionsa Terveiden tilojen vuosikymmenestä. Jo syksyllä asiasta järjestetään yksi tai kaksi strategiaistuntoa, joissa on tarkoitus pohtia eräänlaista rakennusterveystiekarttaa ja mahdollisesti myös Hyvärisen ehdottamaa kansallista sisäilmaohjelmaa, jolla sisäilma-asiat saataisiin kuntoon.

Sisäilmaongelmien kohdalla puhutaan Sipilän mukaan miljardien eurojen taloudellisesta kysymyksestä, ja lisäksi päälle tulevat terveysvaikutukset.

Sipilä totesi tilaisuuden jälkeen Rakennuslehden haastattelussa, että sisäilma- ja homeongelmassa on kyse hyvin monimutkaisesta kokonaisuudesta, ja aiheesta on myös paljon väärää tietoa liikkeellä. Moni kysymys on myös ratkaisematta.

”Ollaanko esimerkiksi energiatehokkuudessa menty liian nopeasti eteenpäin?” hän pohti tilaisuudessa. ”Kysymys on pitkälti myös rakentamisen laadusta.”

”Meillä on julkisessa rakentamisessa laatuongelmia, mutta myös budjetissa pysymisen ongelmia ja aikatauluongelmia. Meidän pitää olla äärimmäisen määrätietoisia ja vaativia silloin, kun rakennetaan julkisilla varoilla. Tarvitaan vahvempaa omistajuutta, jotta nämä ongelmat ratkeavat,  Sipilä sanoi

Tiikaisen julisti jälleenrakennusohjelman

Asunto-, energia- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen esitteli runkoa valtioneuvoston ohjelmaksi terveistä tiloista. Se pitäisi sisällään toimenpiteitä kuntien nykyisen rakennuskannan tervehdyttämiseksi ja toimenpiteitä sisäilmasta kärsivien auttamiseksi.

Toiminnallisesti vanhentuneet, rakennusteknisesti vanhat ja osin hyvinkin huonossa kunnossa olevat koulutilat eivät Tiilikaisen mukaan enää vastaa nykyopetuksen tarpeita. Uudistuksen aikana nykyisistä kouluista huolehdittaisiin muun muassa korjauksilla ja väliaikaisia tiloja hyödyntämällä. Samalla kehitetään rakennusten huoltoa ja ylläpitoa.

 

Olennainen osa ohjelmaa olisi vanhojen ongelmarakennusten purkaminen eli suuri jälleenrakennusohjelma joksi Tiilikainen sitä kutsui. Hän perusteli sitä sillä, että 70 prosenttia kouluista on yli 40 vuotta vanhoja eli usein lähes käyttöikänsä päässä. Lisäsi kolmannes kouluista on rakennettu 60-70-luvuilla, jolloin rakentamisessa käytettiin nykyisen näkemyksen mukaan monia riskirakenteita.

Kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläisen tehtäväksi jäi selvittää voisiko valtio kannustaa näitä purkamisia ja rakennuskannan uusiutumista joillakin porkkanoilla.

Uudisrakentamisen ohjauksella ei vastata oikeaan ongelmaan

Samalla tavalla kuin vuonna 2012, jolloin eduskunnan tarkastusvaliokunta teetti oman homeselvityksensä, niin nytkin pääosa toimenpiteistä näyttää suuntautuvan uudisrakentamisen laadun valvontaan eikä vanhojen ongelmarakennusten korjaamiseen. Tuon jälkeen korjausrakentamisen kustannusrasitusta on jopa lisätty energiamääräyksillä.

Sekä Tiilikainen että Sipilä puhuivat lämpimästi uudisrakentamisen Kuivakatju-10:stä ja selvitysmies Erkki Virtanen siitä, kuinka uudisrakentamisen projektinjohto-osaamista pitäisi parantaa nykyiseltä, hänen mielestään, huonolta tasoltaan.

Sekä Virtanen että Vehviläinen suosittelivat allianssi- ja elinkaarimallien käyttöä, joilla rakentajat saadaan ottamaan nykyistä paremmin vastuuta rakennuksen elinkaaren aikaisesta kunnosta.

”Aito elinkaarimalli kiinteistöpuolella olisi paras tapa varmistaa että rakentaja tekee parhaansa”, Virtanen totesi.

Kysyttäessä Tiilikainenkin myönsi, että suurin ongelma on vanhassa kiinteistökannassa.  Sitä ei voi jättää jälleenrakennusohjelman varjossa heitteille.

”Rakennusten ikääntyessä riskit pulpahtavat ilmaan”, hän totesi.

Tutkimuksissa itse raportoituja oireita ja kosteusvaurioita

Tiilikaisen yksi lääke on rakennusalan ja myös lääketieteen osaamisen lisääminen. Samaa korosti THL:n professori Anne Hyvärinen. Hänen vetämänsä raportti ”Avaimet terveelliseen ja turvalliseen rakennukseen” kertoo suurista tieto-ongelmista.

 

”Syy-seuraussuhdetta rakennusten kosteusvaurioiden ja yhdenkään terveysvaikutuksen välillä ei ole voitu todeta, koska ei tiedetä, mitkä tekijät ja millä mekanismilla ne mahdollisesti aiheuttavat terveysvaikutuksia. Kosteusvauriot edistävät mikrobikasvun lisäksi myös rakenteiden pilaantumista, haihtuvien orgaanisten yhdisteiden ja pölypunkkien esiintymistä. Näiden tekijöiden merkitystä terveyshaittojen taustalla ei ole pysytty erottelemaan, koska harva epidemiologinen tutkimus on huomioinut yhtä aikaa useita sisäilman haittatekijöitä.”

Kaiken lisäksi raportti toteaa, että suurin osa tutkimuksista pohjaa itse raportoituun kosteusvaurioon ja myös terveysvaikutukset ovat pääsääntöisesti olleet itse raportoituja. Tähän kun vielä lisää toteamuksen, että tutkimustietoa kosteusvaurioiden yhteydestä ympäristöherkkyyteen ei ole julkaistu ja tilaa ei pidetä sairautena, ollaan jo some-väittelyn kuumimmassa ytimessä.

Tiilikainen korosti kuntotarkastusten merkitystä. Niillä ohjataan korjaamista ja voidaan samalla vähentää median ja somen kautta tulevaa painetta tehdä paniikkikorjauksia, mistä vaarasta Hyvärinenkin varoitti.

Anne Hyvärinen totesi, että homeuutisointi ei ole aina ollut tutkimukseen perustuvaa eikä ole aina sisältänyt kaikkia faktoja.  Hän piti valitettavana sitä, jos some ja media voivat ohjata kunnissa päätöksiä. Median kautta välittyvät hänen mukaansa myös ristiriitaiset näkemykset haitasta eli sekä tunne ongelmien vähättelystä että joskus myös mahdollisista ylilyönneistä.

Rakennuslehden keväällä haastattelema sosiaali- ja terveysministeriön neuvottelevan virkamies Vesa Pekkola totesi, että tällä hetkellä mediassa ja etenkin sosiaalisessa mediassa, esiintyy hyvinkin paljon huolta herättävää viestintää, jolla ei ole kuitenkaan välttämättä riittävää tutkimuspohjaa taustalla. Myös kirjoitustapa voi korostaa haitan vaarallisuutta, kun pyritään viestimään sisäilma-asioista siten, että ne otettaisiin tosissaan. Riskinä on se, että aitojen terveyshaittojen lisäksi myös erityyppisistä viihtyisyyshaitoista tulee vaaran merkkejä.

”Medianlukutaito ja lähdekritiikki ovat tärkeitä myös sisäilma-asioissa”, hän muistutti.

”Huolta lisäävät myös sisäilmaongelmiin vähättelevästi suhtautuvat, sillä mikään ei lisää huolta niin paljon kuin se, että ihmisen kokema terveydellinen haitta tai hätä sivuutetaan”, Pekkola totesi.

Aktiiviset homemittaajat sekoittavat kuntia

”Näiden lisäksi alalle mahtuu myös niitä, jotka korostavat sisäilma-asioihin liittyviä uhkakuvia oman tuotteen tai palvelun myyntitarkoituksessa. Näiden toimijoiden vastuullisuuteen tulisi myös kiinnittää huomiota”, Pekkola sanoi.

Myös Hyvärisen tutkimuksessa kiinnitettiin huomiota siihen, kuinka hyvin esimerkiksi sisäilmamittausten tarjoajat ovat saaneet palvelunsa myytyä kuntiin. Niitä esiteltiin aktiivisesti jopa Sisäilmastoseminaarissa.

”Jopa 115 kuntaa ilmoittaa käyttävänsä altistumisen arvioinnissa mikrobien sisäilmamittaustuloksia ja 53 toksisuusmittausmenetelmää, vaikka ilman mikrobinäytteiden epävarmuus pitäisi olla yleisesti tiedossa ja toksisuusmittausmenetelmä ei ole yleisesti hyväksytty altistumisen arviointiin tai toimenpiteiden kiireellisyyden arviointiin. Rakennusten kosteus- ja homevaurioiden tutkiminen perustuu rakennusten tekniseen tutkimukseen. Sisäilman mikrobipitoisuudet vaihtelevat paljon sekä ajallisesti että paikallisesti ja niiden pitoisuuksiin vaikuttavat useat tekijät, kuten ulkoilma, elintarvikkeet ja eläimet. Ilman mikrobinäytteiden ei näin ollen tulisi koskaan olla ensisijainen tutkimusmenetelmä.

Sekä Pekkola että Hyvärinen korostivat, että rakennukset tulisi tutkia kokonaisuuksina eli pitää välttää osatutkimuksia.

Asiantuntemuksella huhuja vastaan

”Sisäilma-asioihin liittyvien toimenpiteiden pitäisi perustua aidosti pätevien asiantuntijoiden tekemiin tutkimuksiin ja toimenpidesuosituksiin, joissa myös ihmisten kokemukset tulevat kuulluksi”, Vesa Pekkola toivoi. Siinä hänen mielestään rakennusterveysasiantuntijoiden koulutus on ollut avainasemassa.

Nykyisin hyvin tyypillinen tilanne esimerkiksi koulujen sisäilmaongelmissa on  Vesa Pekkolan mukaan se, että luotto toimenpiteiden riittävyyteen sisäilmaongelman hoitamiseksi on huono. Tällöin ihmisille jää huoli siitä, poistuuko sisäilmaongelma todella tehdyillä toimenpiteillä.

”Riskinä on se, että korjauksista huolimatta sisäilmaongelma jää vellomaan ja lopulta voidaan päätyä jopa harkitsemattomiin kalliisiin ratkaisuihin, kuten rakennuksen purkamiseen ilman, että siihen olisi ollut todellista tarvetta”, Pekkola arvioi ennen kuin oli kuullut hallituksen suuresta purkuohjelmasta.

Materiaalien päästöluokitusta ei kielletä

Sisäilmaongelma on paljon muutakin kuin homeongelma. Homeongelmasta alettiin puhua ammattilehdissä 1980-luvun alussa ja suuren yleisön se saavutti 1990-luvun alussa. Jo sitä ennen oli monta materiaalien päästöihin liittynyttä ongelmaa, joista lastulevyjen formaldehdi oli tunnetuin. Tänään ajankohtaisin ongelma koskee muovimattoja, jos ne on asennettu liian märän betonin päälle.

Materiaaleista vapautuu monenlaisia kemikaaleja sisäilmaan varsinkin materiaalien kastuttua. Suomessa on ainutlaatuinen vapaaehtoispohjalta tehty kaupallinen materiaalien päästöluokitus. EU:ssa ollaan nyt  valmistelemassa samanlaista osaksi CE-merkkiä.

Ministeri Tiilikainen ampuu Rakennuslehdessäkin uutisoidut pelot siitä, että EU kieltäisi suomalaisen, paljon CE-merkintää tiukemman järjestelmän. Hän perustelee tätä sillä, että monilla muillakin alueilla sallitaan EU-säädöksiä tiukempia vapaaehtoisia järjestelmiä eikä niitä pidetä kaupan esteinä.

 

 

 

 

 

 

 

Keskustelu artikkelista: 9 kommenttia

  • Kohta voidaan lukea iltapäivälehdistä että hallitus ostaa porkkanansiemeniä ongelmarakennuksiin. Jos sattuvat itämään – on kyse ongelmasta.

    Ja tässä vasta kukkanen: ”..rakennukset tulisi tutkia kokonaisuuksina eli pitää välttää osatutkimuksia.”

    Useimmiten kyse on juurikin siitä, ettei julkisten rakennusten lakisääteisten tarkastusten yhteydessä ole ollut käytössä mitään rakennusarviota. Jopa salaojat ovat olleet niin salaisia, etteivät edes ne saa mainintaa tarkastuksissa.

    Miellyttämisen tarve on suurempi kuin tosiasioiden myöntämisen pelko.

    Vastaa
  • Lapsellinenoptimisti

    Jos rakennuspaikka on osoittautunut huonoksi tai rakennus on tätä kautta saanut epäterveitä virtauksia, pitäisikö myös maan vaihto ja uusi kuivatus tehdä kokonaisille kortteleille, ja nostaa ne terveelliselle tasolle, vaikka itse rakennus haluttaisiin säilyttää. Kuka takaa ettei uusi rakennus, josta on puolet villaa tuota ongelmia.

    Vastaa
    • Eivät nuo sulje toisiaan pois. Millä perusteella esimerkiksi lattiasienen saastuttamaa maa-ainesta EI tulisi vaihtaa?

      Vastaa
      • Lapsellinenoptimisti

        Se poisto on vaikeaa, ellei rakennusta pura, jos törky on ryömintätilassa ja sen alla. Nimenomaan tästä syystä niitä on määrätty purettavaksi. mutta se on kustannsulaskentakysymys, kun valtaosassa ei määrätä. Rakennnsupaikalla tarkoitin kosteikkoa, siinä ei maanvaihto ratkaise asiaa.

        Vastaa
  • Välillä tulee mieleen, pitäisikö julkiset rakennukset tehdä tolppien varaan kuten jossain ikirouta-alueilla? Kun ei näitä ongelmia saa hanskaan uusissakaan rakennelmissa. Koulurakennuksen alapuolella olisi samalla kuiva välituntien oleskelupaikka.

    Vastaa
  • Rakennusterveystiekartta? Voi näitä hallituksen sanahirviöitä.
    Tampereella on päätetty purkaa omistustaloyhtiö, koska välipohjat ovat epäkurantteja ala-ylälaattapalkistoja. Tässä rakenteessa ei sisällä olevia muotteja yleensäkään purettu, koska purkaminen on hankalaa, lähes mahdotonta. Näitä 20-50-luvulla tehtyjä välipohjia on Suomessa tuhansissa rakennuksissa ja siis kymmenissä tuhansissa – jos ei sadoissa tuhansissa – asunnoissa. Purkamista ja korjaamista siis riittää. Toinen vaihtoehto on tietysti purkaa nämä kaupunkikeskustoiden arvorakennukset.

    Vastaa
  • Karkeasti arvioiden koulurakennusten uudis- ja korjausrakentamisen vuotuinen arvo Suomessa on 0,5 mrd. euroa, mistä uudisrakentamisen vajaa viidennes. Nyt hallitus esittää vähntään 10 miljardin arvoista uudisrakentamista, millä pääosin korvataan yli 40 vuotta vanhat opetusrakennukset uusilla. Onko kunnilla tällaiseen varaa?

    Vastaa
  • Kiinteistön omistaja yleensä normaalisti myi vanhan ja ennen tätä teettää normaalin kustannuslaskelman uudesta, jos ei ole sopivia tiloja muualta, sitten vertailee sopivimman tavan. Minkä rakennusliikkeen johto antoi vinkin purkamisesta. Kaupunkikeskustojen arvorakennuksia ei tästä syystä pureta, koska ne ovat halutumpia kuin peräkylän uudet hallit.

    Vastaa
  • Heikki Koivula

    Kuidut: ”Työterveyslaitoksen erikoismittaushygieenikko Reima Kämppi ja Helsingin kaupungin tilakeskuksen projektinjohtaja Veikko Saukkonen pitävät kuituja hometta yleisempänä syynä sisäilmaoireisiin. Oireetkin ovat pitkälti samanlaiset.”
    https://www.rakennuslehti.fi/2017/04/ilmakanavien-ja-akustoinnin-polisevat-villaeristeet-aiheuttavat-homeen-kaltaisia-oireita/
    * ILMI-hankkeen aikana (2003) äänenvaimentimista vain pieni osa oli kunnollisia. http://www.vtt.fi/inf/pdf/tiedotteet/2006/T2360.pdf
    Sisäilmastoseminaari 2005: ”Ilmanvaihtotuotteiden äänenvaimennusmateriaalit olivat yksi syy kohonneisiin kuitupäästöihin tutkituissa rakennuksissa. Työntekijät kärsivät hengitystie- ja iho-oireista kohteessa, jossa mitattiin korkeimmat tuloilman kuitupitoisuudet. Useissa tiloissa ylitettiin säännöllisesti siivotuille pinnoille annettu pintatiheyden ohjearvo 0,2 kuitua/cm2.” http://www.terveysilma.fi/file/74
    * Tuloilma: ”Pitoisuuksia, jotka olivat enemmän kuin 1,0 kuitua/m3 mitattiin neljässä rakennuksessa [kymmenestä tutkitusta kohteesta].”
    * Onko kukaan tutkinut 5 – 20 um pituisten kuitujen esiintyvyyttä? Kuvasta 36 (s.4 8, VTT T2360) voisi arvella niitä olevan vielä enemmän kuin pidempiä kuituja.

    Vastaa

Vastaa

Rakennuslehden pääuutisia