Kaupungistumisen voimistuminen jakaa Suomen voittajiin ja häviäjiin

Vuosina 2015-2017 maan sisäisen muuton voittajia olivat Helsingin, Tampereen, Turun, Jyväskylän ja Oulun seudun lisäksi Kuopion seutu, Vakka-Suomi ja Tunturi-Lappi.  Häviäjien joukko oli paljon laajempi. Ensi vuosikymmenellä tämä kahtiajako kiihtyy kaupungistumisen ja maahanmuuton myötä.

Vantaan Kivistön juna-asemalle suunniteltiin uutta kauppakeskusta viisi vuotta.

 

Suomen sisäinen muuttoliike keskittyy harvoihin kuntiin. Kansainvälinen muuttoliike jakautuu paljon tasaisemmin, mutta moni kunta on maahanmuuttajille vain etappi kohti pääkaupunkiseutua.

Kasvun selittäjiä ovat ratayhteydet ja korkeakoulut ja Tunturi-Lapissa myös kaivokset ja matkailu. Pääkaupunkisedun kasvua kiihdyttää myös maahanmuutto sekä suoraan ulkomailta että maan sisältä. Maahanmuutolla on ollut vaikutusta myös moniin pieniin kuntiin, sillä se on saattanut olla kunnan ainoa kasvutekijä.

Muuttoliikettä ja eri kuntien kasvumahdollisuuksia MDI:ssä  viiden muun asiantuntijan kanssa analysoinut  Timo Aro uskoo, että edellä mainitut tekijät ovat ensi vuosikymmenelläkin keskeisiä selittäjiä sille, miksi joissakin kunnissa rakennetaan paljon asuntoja ja toisissa puretaan. Kaupungistuminen jatkuu Suomessa, mutta se kohtelee eri kaupunkeja hyvin eri tavoin.

MDI:n ennusteen mukaan 67 prosenttia suomalaisista asuu vuonna 2040 kymmenen kaupunkiseudun alueella. Helsingin seudun osuus on tästä lähes puolet.  Tampereen seutu tulee kaukana perässä 7,8 prosentilla. Kuntaliitosten pinta-alaltaan paisuttama Oulu on väestömäärältäänkin Turun kokoinen.

Kolmasosa suomalaisista asuu 20 vuoden kuluttua Helsingin seudulla. Tampereen ja Turun kasvu voi kiihdyttää mahdollinen tunnin junayhteys Helsinkiin.

Passiiviset kunnat menettävät eniten

Vaikka maantiede ja yleinen talouskehitys sekä valtakunnanpolitiikka pitkälti sanelevat kuntien kehityksen, jokaisen alueen olisi Aron mukaan hyvä tunnistaa ne tekijät, joihin se itse voi vaikuttaa omilla toimenpiteillään. Onnistuneella elinvoimapolitiikkalla voidaan lisätä kunnan veto- ja pitovoimaa.

Vetovoimaisuuden lisääminen tarkoittaa, että alue on entistä houkuttelevampi, kiinnostavampi ja vetovoimaisempi ulkopuolisten näkökulmasta. Tällöin alue voi saada enemmän uusia muuttajia, paluumuuttajia, yrityksiä ja investointeja.

Pitovoimaisuuden lisääminen tarkoittaa katseen kääntämistä alueen nykyisiin asukkaisiin ja toimijoihin.

”Pitovoima tarkoittaa asukkaiden ja toimijoiden tyytyväisyyttä lähi- ja vetovoimapalveluihin, omaan asuin- ja elinympäristöönsä ja ylipäätään viihtyvyyteen alueella”, Aro sanoo.

Asuntorakentamisen näkymät ovat hänen mukaansa mukaan rinnasteiset alueen kasvulle.  Mitä enemmän alueella on nähtävissä positiivisia kasvun osatekijöitä, sitä enemmän on myönteisiä kerrannaisvaikutuksia asuntotuotannon ja -dynamiikan kannalta.  Väestö- ja työpaikkakehitykseen vaikuttavat erilaiset virrat, kuten muuttovirrat, opiskelijavirrat, matkailija-, tapahtuma-, vierailija- ja kävijävirrat.

Sijainti ratkaisee kasvukeskuksissakin

Vetovoimaisimpia alueita Suomessa ovat pääkaupunkiseutu ja sen kehysalue sekä Tampereen, Turun, Oulun ja Jyväskylän ydinkaupunkiseudut sekä toissijaisesti yksittäiset yliopistokaupungit ja maakuntakeskukset (Kuopio, Joensuu, Seinäjoki, Hämeenlinna, Lahti, Rovaniemi, Vaasa).

Lisäksi on pistemäisesti paikallisia keskittymiä, joissa asuntorakentamiselle on kasvun mahdollisuuksia. Tällaisia alueita ovat esimerkiksi Porvoo, Ylivieska ja Tunturi-Lapin matkailukeskittymät Kittilä ja Inari.

Aro arvioi, että kaupungistuminen ja kaupunkialueiden kasvu ja laajeneminen jatkuu. Kehitys on kuitenkin luonteeltaan aiempaa eriytyneempää eli kasvu keskittyy yhä harvemmille alueille. Siellä missä on korkeakouluja ja sujuvat yhteydet, on Aron mukaan todennäköisesti myös kasvua.

”Kaikilla aluetasoilla tulee näkymään yhä enemmän samanaikaista keskittymis-, supistumis- ja tyhjenemiskehitystä. Kasvavillakin alueilla mikrosijainnin merkitys korostuu eli kasvu keskittyy ydinkaupunkiin, ydinkaupunkiseudun välittömään läheisyyteen ja liikenneväylien varrelle tai läheisyyteen”, hän sanoo.

Suurten ja kasvavien kaupunkien kehysalueilla tapahtuu Aron mukaan hajontaa. Osa kehyskunnista on päässyt ja pysyy hyvällä kehitys- ja kasvu-uralla. Tällöinkin sijainti hyvien yhteyksien ja erityisesti ratojen varrella auttaa. Lisäksi ne kehyskunnat pärjäävät, jotka kykenevät vahvistamaan urbaaneja piirteitään: monimuotoistavat asuntotuotantoaan, lisäävät tiiviyttä erityisesti palveluiden ja asemien lähelle sekä panostavat viihtyvyyteen ja mukavuuteen.

”Mielestäni Nurmijärvi-ilmiö 2 toteutuu parhaillaan esimerkiksi Järvenpäässä, Keravalla, Kirkkonummella, Sipoossa, Kangasalalla, Lempäälässä, Muuramessa, Kempeleessä ja Kaarinassa”, Aro arvioi.

Asuntorakentamisen pitkän ajan kasvu painottuu vihreällä merkityille alueille. Kohtuulisen hyvät näkymät on myös sinisillä alueille, vaikka viimeisimmät lupatiedot kertovatkin nyt laskusta.

Nopeat junayhteydet vahvistavat etelän kasvukolmiota

Helsingin seudulla asuntorakentaminen kävi jo hyvin korkealla tasolla, mutta toisaalta myös odotukset ovat ylivertaiset koko maahan nähden.  Helsinki vetää sekä suomalaisia työikäisiä että maahanmuuttajia, mutta samaan aikaan kaupungin väestö kuitenkin voimakkaasti ikääntyy.

Turussakin rakentamismäärät ovat olleet korkealla, mitä selittää kaupungin elinvoimaisuuden nousu.

Tampereen seudulla ei isoista rakentamismääristä huolimatta vielä ylletty 2000-luvun alun tasolle, vaikka seudulla on Turun ohella parhaat näkymät heti pääkaupunkiseudun jälkeen. Mikäli hallituksen kaavailut tunnin junayhteyksistä Helsingistä näihin kaupunkeihin toteutuu, vahvistaa se entisestään kasvuodotuksia.

Hallituksen linjaus saa tukea Timo Arolta.

”Mielestäni raideliikenteen sekä sujuvien ja nopeiden yhteyksien merkitys korostuu kaikessa ja kaikkialla. Kyse on sekä työmarkkina-alueiden sisäisestä liikkuvuudesta että suurten työmarkkina-alueiden välisestä liikkuvuudesta. Pienetkin parannukset aikaetäisyyteen minuuteissa vaikuttavat myönteisesti  alueiden kehitykseen ja mainekuvaan. On tärkeää, että alueen koetaan olevan hyvin ja helposti saavutettavissa. Itse puhun mielelläni tässä yhteydessä alueliikkuvuuden edistämisestä eli muuttoliikkeen, pendelöinnin ja päivittäisen työasialiikkuvuuden helpottamisesta.”

Varsinkin työasialiikkuvuuden merkitys korostuu jatkossa eli saman työpäivän aikana voidaan liikkua joustavasti, nopeasti ja sujuvasti paikkojen välillä. Tällöin solmupisteiden, kuten asemien, merkitys korostuu aiempaa enemmän.

”Tulevaisuuden voittajia ovat suurten työmarkkina-alueiden kaupunkien lisäksi asemanseudut , kuten Vantaan Tikkurila, Helsingin Pasila, Espoon Leppävaara ja Turun Kupittaa”, Aro arvioi.

Korkeat asuntojen hinnat hidastavat muuttoliikettä

Aron mukaan väestönsiirtymä etelän kolmeen suureen kaupunkikeskukseen kiihtyy ja väki keskittyy kasvukeskusten ytimiin.

Lähes ainoa hidaste on asuntojen hinnat. Vähemmän suosituilta alueita muutettaisiin vielä nykyistäkin voimakkaammin suosituille alueille, ellei tätä kynnystä olisi. Tämä koskee erityisesti Helsinkiä. Helsingissä, Turussa ja Tampereella hinnat ovat nousseet kuudessa vuodessa liki 20 prosenttia suhteessa tuloihin.

Monissa kaupungeissa ja kunnissa asuntojen hinnat ovat laskeneet, kun niille ei ole ollut kysyntää. Kun asuntoa ei ole saanut kaupaksi, on se vaikeuttanut muuttoa paremmille työmarkkinoille.

Turun seudun elinvoimaisuuden kasvu näkyy asuntomarkkinoilla.

Ara-tuotanto antoi aiemmin pienipalkkaisille mahdollisuuden muuttaa Helsinkiin työn perässä, mutta 2010-luvulla Ara-asuntoja on mennyt enenevässä määrin maahanmuuttajille.  Ara-vuokra-asuntokanta ei ole kasvanut samaan tahtiin kuin maahanmuuttajaväestö, joten myös he ovat joutuneet katsomaan muita vaihtoehtoja.

Kohtuuhintaisten asuntojen pulan toinen syy on se, että ay-liike päätti jo vuosia sitten, että sen perustaman VVO:n tehtävä ei ole enää tuottaa kohtuuhintaisia asuntoja työntekijöille vaan osinkoja omistajille. Satossa sosiaalinen asuntotuotanto ollut pitkään vain kiusallinen jäänne yhtiön nimessä.

Amsterdamin ja Tukholman esimerkit kertovat, että niukkuus aiheuttaa sosiaaliseen tuotantoon helposti yli 15 vuoden jonon.  Amsterdamissa asuntojen hinnat ovat muutamassa vuodessa kaksinkertaistuneet  ja massaturismin kasvun myötä siitä on tullut Airbnb-asuntojen suosituin kohde Euroopassa. Se on nostanut entisestään pienten keskusta-asuntojen hintoja. Tässä suhteessa tilanne muistuttaa Helsinkiä tai jopa Rovaniemeä.

Etelä-Suomen ulkopuolella on vain harvoja voittajia

Oulu, Jyväskylä ja Kuopio kuuluvat yliopistokaupunkeina kasvukaupunkien joukkoon.  Seinäjoellakin kasvunäkymät ovat hyvät, mutta itse seutukunnassa, johon kuuluu Vaasa, väki vähenee.

Kartta kertoo hyvin, että Rovaniemen kaupungilla on kokoa saman verran kuin Uudellamaalla. Muuttoliike suuntautuu Rovaniemen keskustaan niin muualta Lapista kuin Rovaniemen reuna-alueiltakin.

Myös Lahden ja Joensuun seudulla väki vähenee maltillisesti, vaikka itse kaupungeissa on kasvua.

Rovaniemi on pinta-alaltaan lähes Uudenmaan kokoinen ”kaupunki”, joten sen kaupungistumiskehitystä kannattaa tarkastella lähes pelkästään ydintaajaman kautta. Se imee hyvin muuten tyhjenevän Keski-Lapin väkeä.  Rovaniemellä näkyy hyvin yleinen trendi, että väestö siirtyy reunoilta kohti ydinkaupunkia. Asuntorakentamisen määrä on ollut Rovaniemellä poikkeuksellisen korkea myös matkailun vuoksi, koska sijoittajat ovat voineet tarjota pieniä asuntoja turistien käyttöön.

Kemi-Tornio -alueen kehitysnäkymät ovat Rovaniemeä epävarmemmat, mutta sellutehdasinvestointi tuo tulevaisuudenuskoa.

Lappeenrannan, Kouvolan ja Kotkan asuntorakennuslupien kehitys kertoo karua kieltä alueiden näkymistä.

Kouvolan ja Kotkan näkymät ovat Suomen isoista kaupunkikeskuksista synkimmät. Metsäteollisuuden alasajo johti Kouvolassa asuntojen tyhjenemisiin, jonka seurauksena uusia asuntoja ei ole juuri tarvittu.

Myös Pori , Mikkeli, Kajaani, Lappeenranta ja Salo kuuluvat  niiden kaupunkien joukkoon, josta väki vähenee, elleivät kaupungit keksi keinoja, joilla kääntää suuntaa.

 

Tätä artikkelia on kommentoitu kerran

Yksi vastaus artikkeliin “Kaupungistumisen voimistuminen jakaa Suomen voittajiin ja häviäjiin”

  1. Neuvostoliiton kaltainen aluepolitiikka eli kasvukeskuksiin pakkomuutot ovat jo retroa ja menneisyyttä. Kasvukeskusten ihmiset tuottavat vähemmän kuin muualla asuvat. Kasvukeskusten ekologinen jalanjäki on huomattavasti suurempi kuin muualla asuvien.
    Kasvuorjakeskuksten ihmiset kuluttavat joukkoliikennevälineissä tai ruuhkissa 2-3 viikkoa ajallisesti vuodessa, joka on poissa vapaa-ajasta.

Jätä kommentti

Viimeisimmät näkökulmat