Kova kilpailuvietti vie jäälle ja metsään – ”Urheilu on opettanut nöyryyttä”

Ensin Pekka Vuorisen vei jääpallo, sitten suunnistus.

Pekka Vuorinen luistelee yhä Porvoon Akilleen kotikentällä. (Kuva: Pekka Vuorisen kotialbumi)

”Olen laiska treenaamaan. Kilpailuviettini on sen sijaan kova”, Rakennustuoteteollisuus RTT:n ympäristö- ja energiajohtaja Pekka Vuorinen sanoo.

Laiskuus on suhteellista. Monen mittapuulla Vuorinen on ikiliikkuja. Hän viihtyy ulkona, yleensä jäällä tai metsässä. Kentät, kaukalot, polut ja ladut ovat hänen paikkojaan.

59-vuotias Vuorinen on kotoisin Porvoosta. Kun hän oli lapsi, Porvoossa oli kaksi isoa juttua: jääpallo ja pyöräily.

”Olen ollut luistimilla pikkupojasta alkaen.”

Kun Vuorinen oli lukiossa, häntä pyydettiin Akilleen ykkösjoukkueeseen. Se oli suuri kunnia, joka merkitsi kollektiivista sitoutumista ja kovaa treeniä.

”Jääpallo on nopea, vaativa peli. Keskikenttäpelaajat voivat luistella yhdessä ottelussa yli 20 kilometriä.”

Suomessa ei ole jääpallohalleja ja ensimmäinen jalkapallokentän kokoinen tekojää rakennettiin Helsingin Oulunkylään 1980-luvulla. Leutoina talvina joukkue harjoitteli lenkkitossuissa rapaisella kentällä mailat kädessä ja pelasi osan kotiotteluista Helsingissä.

Välillä oli viileämpää.

”Kerran pelasimme Rovaniemellä liki 30 asteen pakkasessa. Peli pelattiin, kun kerran olimme lentäneet sinne asti.”

Akilles voitti Suomen mestaruudet vuosina 1981 ja 1985. Samalla vuosikymmenellä tuli myös neljä SM-pronssia.

Metsä veti enemmän

Mikkelissä vuonna 1987 Vuorinen säikähti. Maila kimposi jäästä silmään.

”Mietin hetken, oliko tämä nyt tässä.”

Näkö onneksi säilyi, mutta kausi jäi kesken. Toisaalta – Vuorinen sai aikaa keskittyä betonitekniikan tentteihin Teknillisessä korkeakoulussa. Toivuttuaan hän palasi, mutta into alkoi hiipua, ja hän vetäytyi ykkösjoukkueesta.

”Perustelin sen lopulta sillä, että olin saanut töitä Partekilta Helsingistä.”

Todellisuudessa suunnistus oli alkanut kiehtoa häntä yhä enemmän.

Ensimmäisen Jukolan viestinsä Vuorinen juoksi vuonna 1985, ja sen jälkeen vain yksi Jukola on jäänyt väliin. Myöhemmin hän on voittanut useita suunnistuksen ikäsarjojen SM-mitaleita ja lukuisia muita palkintoja. Hän on toiminut myös arvokilpailujen ratamestarina ja on tärkeä suunnistusseura OK Trianin taustapuurtaja.

Nyt hän saa toisena ratamestarina nauttia suunnistuksen järjestelyistä täysillä, sillä Porvoo sai lajin jättipotin: vuoden 2022 Jukolan viestin. Vaikka kisaan on aikaa, valmisteluja tehdään jo kovaa vauhtia.

Jääpalloa Vuorinen ei ole silti jättänyt. Hän käy Akilleen harjoituksissa laukomassa maalivahdille.

”Ennen treenejä voin luistella tunnin samalla kentällä, jossa pelasin 1980-luvulla. Nautin siitä.”

Vuorinen käy ”pelailemassa” myös kaukalopalloa joukkueessa, jossa on muitakin entisiä SM-tason palloilijoita. Jääpallon ikämiessarjat kiinnostaisivat, mutta peli voi yltyä kiivaammaksi kuin olisi järkevää, ja loukkaantumisriski on iso.

”Suunnistuksessa et ole muista riippuvainen”, Vuorinen huomauttaa.

”Urheilu on antanut mahtavaa sosiaalista elämää ja opettanut nöyryyttä. Siinä ei kysellä titteleitä eikä kumarrella kuvia. Se tuo yhteen monenlaisia ihmisiä. Taustoistaan riippumatta suunnistajat ratkovat samoja tehtäviä ja joukkuepelaajat pelaavat toisilleen.”

Ei Vuorinen muuten välttynyt pyöräilyltäkään. Toisinaan hän polkee 30 kilometrin työmatkansa – ja tietysti myös takaisin.

Tätä artikkelia on kommentoitu kerran

Yksi vastaus artikkeliin “Kova kilpailuvietti vie jäälle ja metsään – ”Urheilu on opettanut nöyryyttä””

  1. Kova rahankäyttö ansaitsee henkilökohtaisen mainosjutun rakennuslehdessä. Laadukasta journalismia jo 130 vuotta!

Vastaa

Tilaa uutiskirje

Kooste rakennusalan tärkeistä uutisista sähköpostiisi kolmesti viikossa. Saat myös kutsuja Rakennuslehden tapahtumiin. Lisätietoja

Kooste rakennusalan tärkeistä uutisista sähköpostiisi kolmesti viikossa. Saat myös kutsuja Rakennuslehden tapahtumiin.

Anna sähköpostiosoitteesi