”Ilman rahankäytön valvontaa rakennetaan marmorista, kullasta ja kristallista” – ex-kansliapäällikkö Erkki Virtanen arvostelee stadionin huimaa hintaa

Helsingin Olympiastadionin uusi hinta-arvio on 330–350 miljoonaa euroa. Rakennuslehti selvitti, mitä huikean rahasumman taakse kätkeytyy.

Olympiastadionin kustannukset ovat nousseet huimasti. Kuvassa työmaa kesällä 2018.Kuva Mika Ranta / HS
Olympiastadionin korjaushankkeesta tehdään valtiovarainministerinä toimineen Mika Lintilän määräyksestä erityistilintarkastusta. Syynä on huikeasti nousseet kustannukset, jotka valtio ja Helsingin kaupunki maksavat puoliksi.

Tämä artikkeli on tarjolla vain Rakennuslehden tilaajille

Olen jo tilaaja

Rekisteröidy

Tätä artikkelia on kommentoitu 6 kertaa

6 vastausta artikkeliin “”Ilman rahankäytön valvontaa rakennetaan marmorista, kullasta ja kristallista” – ex-kansliapäällikkö Erkki Virtanen arvostelee stadionin huimaa hintaa”

  1. Artikkeli oli hyvä siinä mielessä, että se kuvaa mainiosti, kuinka monesta näkökulmasta asiaa voi katsoa. Virtasen näkökulma edustaa vanhan budjettivastaavan näkökulmaa, jossa tärkeintä on antaa hankkeelle sovittu summa rahaa ja pysyä siinä. Se ei enää sitten kiinnosta,minkälainen lopputulos sillä rahalla saadaan aikaiseksi ja syntyykö sillä kelvollinen ja yhteisesti sovitun tavoitteen mukainen lopputulos. Näkökulma edellyttää budjetin arviomista täsmälleen oikein etukäteen ja sen kuuluisan kristallipallon käyttöä. Suuri syyllisten metsästys hankkeessa ei näytä tuottavan tulosta. Asioille näyttää löytyvän aina perustelut kun niitä kaivellaan. Rakennuslehti on vuosien saatossa julkaissut mittavan kokoelman artikkeleita Olympiastadioin vaiheista. On kerrottu ongelmat ja haasteet ja saadut palkinnot. Jos ne kaikki lukee, niin syntyy melkoisen hyvä käsitys ongelmakentästä. Hankkeen läpivientivaiheista ei taida enää olla jäljellä muuta kuin se ikivanhan projektin kulkukaavion mukainen viimeinen kohta, eli hankkeeseen osallistumattomien palkitseminen.

  2. Allianssimalli on kuin ladattu ase osaamattoman rakennuttajan kädessä. Urakoitsijalla ei ole tarvetta huolehtia budjetista, riittää kun pitää rakennuttajan edustajat tyytyväisinä tekemällä sen mitä halutaan. Olympiastadionilla kokenut urakoitsija on huolehtinut oman urakkansa kannattavuudesta ja ihan varmasti tiennyt että rahat eivät tule riittämään alkuunkaan.

    1. Tämä on niin hyvin kerrottu. Olympiastadion ei ole ainoa lajiaan. Näitä malleja siis kehitellään myös kannattavuus näkökulmasta ja aina nämä toimii kun rakennuttajan tai rakennuttajan edustajan ei tarvitse pelata omilla rahoillaan. Tämä maailma on niin mukava leikkipaikka aina, kun joku muu maksaa.

    2. Miksi otat tähän allianssimallin mukaan, kun stadion on tehty projektinjohtomallilla? Allianssiurakassahan kustannukset tutkitaan urakoitsijan kanssa etukäteen, ja se voi kyllä johtaa tavoitehinnan nousuun, mutta ainakin lähdetään liikkeelle realistisissa odotuksissa. Silloin tulee ilmi mitä esim. noiden maanalaisten kerrosten rakentaminen maksaa, ja tilaaja saa tehdä päätökset onko niistä valmis maksamaan vai ei. On reilumpaa tuoda kustannuspaineet esiin jo suunnitteluvaiheessa kuin vasta sitten kun on jo ”monttu maassa” jolloin ne on vain otettava vastaan.

  3. Onhan tämä käsittämätöntä tilaajatoimintaa( tai= täydellinen sekasotku ). Oiva esimerkki täysin isännättömästa investoinnista!Toteutusmuoto on pääosassa rahoituksen kanssa. Hankkeessa on ohjaus-/ seurantaryhmä, jossa istuu mm.40 vuoden rakennuttajakokemuksen omaava jäsen!! Valtoin hallinnon projekteissa budjetit ovat aina joustaneet. Mikä organisaatio on tarkastanut urakoitsijoiden vaiheittaiset lisälaskutukset( _-tarjoukset ), mikä on heidän ammattiosaaminen? Onko ” osaamista” se, että selvitetään löytyisikö vastaava ennakkotapaus statistiikasta!?
    Suurteollisuus on rakennuttanut vuosikymmenien aikana vaativat laitosinvestoinnit; aikataulut ja kustannukset ovat pitäneet, projektien johdossa ovat olleet tyvestä puuhun nousseet rakentamisen raudanlujat ammattilaiset, yläpuolellaan tuotannosta vastannut johtoryhmä. Motivaatio työhön on luonnostaan ollut korkeatasoinen. Kaikki em. puuttuu näistä isännättömistä valtion/ yhteiskunnan projekteista.

  4. Olisiko nyt vaan niin, että voitelu tai yhteistyö on ollut kiitettävän hyvää. Seuraavat vastaavanlaiset hankkeet odottavat vuoroaan.

Vastaa