Kokeile kuukausi maksutta

Valvontaelimeltä kesti yli 4 vuotta ja 21 kokousta puuttua Olympiastadionin kustannusylityksiin

Erkki Virtasen mukaan Olympiastadionin ohjausryhmältä vei neljä vuotta, ennen kuin se ryhtyi hoitamaan kunnolla päätehtäväänsä eli alkuperäisen suunnitelman toteutumisen varmistamista.

 

Olympiastadionin kentällä tehtiin tammikuussa maansiirto- ja kaivuutöitä.

Virtanen on eläkkeellä oleva työ- ja elinkeinoministeriön kansliapäällikkö, joka on selvittänyt syitä julkisten rakennushankkeiden kustannusten ylityksiin.

Olympiastadionin peruskorjauksesta sovittiin valtion ja Helsingin kaupungin kesken 13.3.2013. Valtion osuus hankkeen rahoituksesta on enintään puolet. Hankkeen piti valmistua vuonna 2018.

Sopimusta täydennettiin 10.3.2015. Siinä valtion rahoitukseksi todettiin enintään 104,5 miljoonaa euroa. Muun muassa perusparannuksen kustannusten hillitsemiseksi hankkeelle asetettiin ohjausryhmä 28.6.2012.

Kustannusyritykset merkittiin vain tiedoksi

Virtanen toteaa, että ohjausryhmän pöytäkirjojen mukaan se on toistuvasti ”merkinnyt tiedoksi” saamiansa kustannusselvityksiä. Vasta ryhmän kokouksessa numero 22 syyskuussa vuonna 2016 (puheenjohtajavaihdoksen jälkeen) hankkeen kustannuksista keskusteltiin vakavasti ja esitettiin muun muassa vaatimus, että ohjausryhmälle tulisi esittää vaihtoehto, jossa hanke pysyy kustannustavoitteessaan.

”Tämän alkuperäisen suunnitelman toteutumisen varmistaminen oli siis koko ajan ollut ryhmän päätehtävä, mutta siihen paneuduttiin kunnolla vasta yli neljä vuotta ohjausryhmän perustamisen jälkeen”, Virtanen toteaa.

Ryhmä ei Virtasen mukaan kuitenkaan saanut seuraavaan kokoukseen (3.10.2016) vaihtoehtoa, jossa hanke pysyy kustannustavoitteessaan. Sen sijaan se sai ilmoituksen, että hankkeen uusi kokonaiskustannusarvio on 261 miljoonaa euroa, nousua siis 52 miljoonaa euroa. Tältä pohjalta valtio ja kaupunki pari kuukautta myöhemmin pakon edessä päättivät lisärahoituksesta.

Ohjausryhmässä ollut vahva valtion edustus

Vuonna 2012 ohjausryhmän puheenjohtajaksi kutsuttiin Harri Syväsalmi opetus- ja kulttuuriministeriöstä. Valtiota edustivat myös neuvottelevat virkamiehet Kati Jussila ja Ilkka Koponen valtiovarainministeriöstä ja johtaja Tuula Lybeck opetus- ja kulttuuriministeriöstä.

Helsingin kaupungin edustajiksi kutsuttiin rahoitusjohtaja Tapio Korhonen ja apulaiskaupunginjohtaja Ritva Viljanen. Stadion-säätiöstä ryhmään tulivat toimitusjohtaja Maija Innanen ja puheenjohtaja Otto Lehtipuu.

Ohjausryhmän kokouksissa ovat paikalla pysyvinä asiantuntijoina Senaatti-kiinteistöjen, Museoviraston ja Liikuntaviraston edustajat.

”Anna rahat ja juokse” -periaate ei vastuullista valtion varojen hoitoa

Virtasen mukaan juuri Olympiastadionin hankkeeseen liittyen on esitetty näkemyksiä, että rahan käytöllä ei ole niin väliä silloin, kun ne ovat veikkausvoittorahoja.

”Jo budjettipäällikkötaustanikin takia olen toista mieltä. Minusta kaikkeen valtion varojen käyttöön tulee suhtautua yhtä vakavasti riippumatta siitä, miten varat on kerätty”, Virtanen toteaa.

Virtanen on tarkastellut joukkoa rakennushankkeita, joissa valtio on mukana osarahoittajana.

”Havaintoni oli, että erittäin suuri osa näistä hankkeista voidaan arvioida epäonnistuneiksi, jopa pahasti epäonnistuneiksi.”

Virtanen kertookin tulleensa näkemä ja kuulemansa perusteella siihen johtopäätökseen, että yhteisrahoitteisissa hankkeissa valtion rahoituksen myöntämisehtoja tulee tiukentaa ja rahan käytön valvontaa tehostaa. ”Anna rahat ja juokse” –periaate ei näissä hankkeissa hänen mukaansa edusta vastuullista valtion varojen hoitoa.

Taustalla erittäin huono projektinhallinta

”Näyttää siltä, että kaikkia epäonnistumisia leimaa erittäin huono projektinhallinta. Keskeistä tässä näyttää olevan se, että kun rahoittajia on useita, vastuuta projektin kustannushallinnasta ei kanna käytännössä kukaan. Koska valtion rahoitusosuus näissä hankkeissa on alle puolet (Stadion-hankkeessa puolet), ei valtio voi yksi määrätä projektinhallinnasta. Tietysti valtio voi ja sen pitääkin vaatia ammattimaista johtoa. Luulisi, että tämä olisi muidenkin rahoittajien intressissä.”

Virtasen suositus on, että valtion osarahoittamien hankkeiden johtoelimeen on nimettävä riittävin valtuuksin toimiva valtion edustaja sekä taloudellisen että rakentamisen asiantuntemuksen osalta. Tähän liittyvä hallintolain esteellisyyssäännösten linja on selvitettävä ja päätettävä välittömästi.

”Sen varmistamiseksi, että valtion edustajien näkemykset yhteisrahoitushakkeiden johtoelimissä tulevat riittävästi otetuiksi huomioon, tulisi rahoituspäätökseen tarvittaessa liittää valtiolle oikeus keskeyttää rahoitus, mikäli hanke poikkeaa kohtuuttomasti ja perusteettomasti alkuperäisestä suunnitelmasta.

Skanskan esitettävä tarkka kustannus- ja aikataulusuunnitelma

Valtion rahoitusosuus yhteisrahoitushankkeisiin on määritelty vaihtelevasti. Esimerkiksi Stadion-hankkeessa on vain valtakirja, jonka mukaan valtio maksaa 50 prosenttia kustannuksista, olivatpa ne mitä hyvänsä.

”Tämä johtaa tietysti hallitsemattomaan rahankäyttöön, kuten on nähty. Valtion pitää ehdottomasti asettaa rahoitukselleen sekä euromääräinen  että prosentuaalinen katto”, Virtanen suosittaa.

Olympiastadionin perusparannushankkeen ohjausryhmä totesi kokouksessaan 6.3.2017 vuodenvaihteen rahoituspäätökset ja sen, että lisää rahaa ei ole enää tulossa. Ohjausryhmä edellytti, että Skanskan tulee viimeistään elokuussa esittää tarkka suunnitelma hankkeen pysymisestä asetetussa kustannusarviossa ja aikataulussa.

Virtasen mielestä opetus- ja kulttuuriministeriön tulisi tuoda Skanskan laatima tarkennettu kustannusarvio- ja aikataulusuunnitelma tiedoksi talouspoliittiseen ministerivaliokuntaan.

Tätä artikkelia on kommentoitu 16 kertaa

16 vastausta artikkeliin “Valvontaelimeltä kesti yli 4 vuotta ja 21 kokousta puuttua Olympiastadionin kustannusylityksiin”

  1. Merkittävin johtajan ammattitaito on nähdä jo otsaluullaan että homma ei ole hallussa ja hankkia riittävä asiantuntemus paikalle…….millä tasolla tällainen osaaminen on vaikkapa tuossa Stadionin poppoossa ?
    Talousosaaminen ja vastuu tässä casessa Tappi Korhosella, Länsimetrossa Espoon korkeimmalla talousosaajalla Konttaksella….millä tasolla se talousosaaminen onkaan ?

  2. Pääministeri sitten itse näyttää hyvää esimerkkiä isoissa hankkeissa.

    1. Niin …Sipilä omalta osaltaan todistaa perusinsinööriemme taitoa ja luotettavuutta.

  3. Kyllähän se on hyvä olla jälkiviisas varsinkin näin vaalien alla. Sehän se on sitä Konsta Pylkkäsen parasta viisautta.
    Olisi kai Sipilällä ollut mahdollisuus jo aiemminkin pääministerinä tutustua ja puuttua asioihin, mutta politiikka on juuri tällaista. Odotetaan se oikea hetki, milloin iskeä , maksumiesressukka kun on aina ollut tiedossa. Ja kyllä kai ex-kanslia/budjettipäällikkö Virtanenkin olisi voinut virkansakin velvoittamana vaikuttaa jo virassa ollessaaan hankkeiden kustannuskehitykseen.
    Totuus lienee, että iso esim infrahankkeita ei saada poliittista syistä liikkeelle jos kerrotaan totuus hankkeen todellisista kustannuksista. Lisäbudjetilla aina paikataan ja kerätään pisteet.
    Luulen että mm. kuntien osalta isojen hankkeiden johtaminen ja kustannusten hallinta on joko tietämättömyyden , osaamattottomuuden tai jonkun muun syyn vuoksi pettänyt isoissa hankkeissa.

    1. Erkki Virtanen ei ole poliitikko, vaan eläkkeellä oleva virkamies. Vieläpä kohtalaisen arvostettu virkamies yli puoluerajojen. Häntä ei ole aiemmin kauheasti kiinnostanut se, että onko vaalit vai ei, eikä varmaan ole nytkään muuttanut sanomisiaan ja analyysiensä tuloksia vaalien takia mihinkään suuntaan. Virkamiesaikanaan hän ei ole kauheasti voinut rakennushankkeita käsitellä, koska ne eivät kuuluneet hänen työkenttäänsä: hän oli elinkeinopuolella, eli TEMin kansliapäällikkö, ja julkiset rakennushankeet ovat muiden ministeriöiden alaisia asioita. Esimerkiksi stadionhanke on opetus- ja kulttuuriministeriön hanke, ja liikennehankkeet ovat yleensä liikenne- ja viestintäministeriön hankkeita.

      Selattuani läpi Virtasen raportin olen samaa mieltä, että jotain on vialla, jos on vuosikausia hanketta viety läpi, ja jos budjetin jatkuvasti kohotessakaan ei ole vaadittu budjetille ylärajaa tai edes vaadittu esittämään sellaista suunnitteluvaihtoehtoa, joka mahtuisi alkuperäiseen budjettiin. Jos budjetti lähtee paisumaan, sitten normaalisti hankkeissa jotain karsitaan pois, jotta mahdutaan budjettiin. Se on suunnittelijoiden arkityötä normaaleissa hankkeissa yhdessä rakennuttajan kanssa miettiä, että miten hanke viedään läpi budjettirajoite-ehdot toteuttaen. Mutta jos ei ole budjettirajoitetta, eikä kyse ole rakennuttajan tai päätoteuttajan omista rahoista, silloin ei ole suunnittelun ohjauksessa myöskään kannustetta vaatia kustannustehokkaita ratkaisuja. Tuon olettaisi olevan ihan perusasian, että hankkeille pitää asettaa sekä budjettiraja (mahdollisine indeksikorotuksineen, koska budjetoinnin ja toteutuksen valmistumisen väliin mahtuu usein vuosia) että valtion prosentuaalinen maksuosuus, koska näin monissa hankkeissa tehdään, mutta jos näin ei ole systemaattisesti tehty, niin sitten tuollainen kehitysaskel taidetaan nyt ottaa.

      1. Yrjänä Haahtela kertoi haastattelussaan, että kun hän oli 1980-luvulla Rakennushallituksessa ylitarkastajana, niin pääjohtaja esitti vaatimuksen, että yhdenkään hankkeen kustannukset eivät saa ylittää budjettiansa. Haahtela sanoi, että tämä on helppo toteuttaa, nostetaan vain budjetti niin korkeaksi, että varmasti riittää. Sitäkö pääjohtaja tarkoittaa?

        Erkki Virtasen allianssiehdotuksessa on hieman tuota samaa ajattelua. Jos allianssiporukka pääsee itse vaikuttamaan budjettiin, niin se päätetään varmasti riittävän korkeaksi, jotta tavoitteisiin päästään ja kaikki ovat tyytyväisiä bonuksiinsa.

        Sama koskee allianssin muitakin tavoitteita. Kun niistä yhdessä sovitaan, ja yhdessä päätetään, ovatko tavoitteet täyttyneet, niin tietty löysyyden vaara tässäkin piilee.

        Allianssissa on paljon hyvää ja sen parhaita piirteitä, kuten aloitusta edeltävää kehitysvaihetta ja Big Room -ajattelua kannattaa soveltaa muissakin urakkamuodoissa. Olen kirjoittanut näistä aiheista kymmeniä juttuja ja olen ollut palkitsemassa Vuoden Työmaakilpailussa vuoden parhaaksi työmaaksi kaksi allianssiurakkaa, joten uskoisin tuntevani hyvin allianssin hyvät puolet.

        Mikään ainoa autuaaksi tekevä jippo allianssi ei kuitenkaan ole. Mielenkiintoinen kommentti integroituja toteutusmalleja, kuten alliansseja, käsitelleessä loppuseminaarissa, oli se, että niitä hankkeita, jotka ovat menneet hyvin, on tuotu mielellään esiin seminaareissa, mutta osasta hankkeista ei ole kuultu alun jälkeen yhtään mitään. Eli julkisuus voi allianssien suhteen olla hieman vinoutunutta.

        Kannattaa ottaa myös huomioon Liikenneviraston johdon maailmalta saama ihmettely, että esimerkiksi Saksassa allianssimalli ei olisi mahdollinen, koska siellä osapuolet eivät luota toisiinsa. Toivottavasti me emme ole tässä luottamuksen hokemisessa liian sinisilmäisiä, sillä ei osakeyhtiön perustehtävä ole muuttunut miksikään.

        Olen kirjoittanut useita sähköisiä kirjoja rakentamisen historiasta. Jotain ehkä kertoo se, että homehtumisesta ja sisäilmaongelmista kertova kirjoitukseni jäi ohuemmaksi kuin rakentamisen korruptiosta kertova Rakentamisen musta kirja.
        https://www.rakennuslehti.fi/2016/10/rakentamisen-musta-kirja-rotosherroja-ja-kartellien-solmijoita/

        1. Odotan, että allianssihehkutus saa jossain vaiheessa uutta virettä kun huomataan, että allianssilla kierretään sujuvasti julkisen hankinnan säädökset. Tämä voi tosin jossain mitassa olla hyväkin asia.

          Allianssihankkeissa mukana olevalla palveluntuotttajalla on samaan aikaan menossa omia gryndauksia ja yksityisen puolen hankkeita. Toistaiseksi kukaan ei ole ollut kovin kiinnostunut siitä, miten palveluntuottajien hankinnoissa nämä koplataan keskenään.

  4. Säälttävää ja häpeällistä kirjoittelua kaiken kaikkiaan rakentamisesta ,sen nykytilasta ja kehittämisestä , Kosteusongelmat, kustannusylitykset, laaturikkeet ? Korruptointi ? Kaikkea saa nykyään valitettavasti lukea mediasta.

    1. Ei se rakentaminen ole mihinkään muuttunut – kaikkea ei vaan ennen saatu lukea ”mediasta”.

  5. Tuossa tänään kyselin johtavalta esimieskonsultilta, että mites näillä suunnitteluriskien kanssa toimitaan. Tokaisi ärtyneenä, että se on tilaajan murhe. Oon oikaissut näitä kämmäripomon päätöksiä jo monen vuoden ajan, kohta alkaa loppua motivaatio. Rehellisesti sanottuna en itse tilaajana tilaisi meiltä töitä.Pitäs kyllä keksiä fiksumpaa tekemistä osaavammassa organisaatiossa.

  6. Eikö Sipilän hallituksen olsi yksinkertaisempaa vain kiistää ongelman olemassaolo, ja kieltää toimittajia kirjoittamasta ja jjulkaisemasta kommentteja.

  7. Nämä kaksi herraahan eivät itse rakentamisesta ymmärrä kuin jotian pintapuolista harrastuneisuutensa vuoksi, Talvivaaran kaltaisen kuprun estäminen olisi kuitannut kaikki nämä mainitut ylitykset kerralla kokonaisuudessaan, että siinä budjetointia kaikessa yksinkertaisuudessaan.

  8. Torppareita älytetään! Tai kun, sokea taluttaa yksisilmäistä. Veronmaksaja on aina tolvanoiden maksumiehenä.

  9. Täytyy vaan sanoa, että Erkki Virtanen on hieman oikaissut raportin teossa. Raportti perustuu pelkästään hankkeen ohjausryhmän pöytäkirjoihin, ei mihinkään muuhun. Media on moneen kertaan
    viestittänyt, että hankkeen kokonaisarvo on 261 M€. Samoin on kerrottu että Skanskan osuus on 154 M€. Virtanen vaatii Skanskalta tarkennettua kustannusarviota ja aikataulua, eikä huomioi sitä, että Skanska on hankkeen osatoimittaja, eikä vastaa muusta kuin omasta urakkakokonaisuudestaan.
    Virtasen olisi kannattanut kysyä näkemyksiä myös hankkeen rakennuttajalta, mutta tätä ei ole tehty.

  10. Kyllä se monipuolinen osaaminen löytyy yrityspuolelta. Mm. senaatin toimivalta kannattaisi ajaa mahdollisimman alas tai todeta sen olevan lähes tarpeeton väliporras, minkä jäljelle jäävät tehvävät hoituisivat ministeriötasolla.

    1. Mutta kun sen osaamisen nimenomaan pitää löytyä tilaajalta, muutenhan osaavat yritykset vievät tilaajaa kuni pässiä narussa konsanaan.

Vastaa

Viimeisimmät näkökulmat