Rakennuslupien väheneminen jatkui vuonna 2019, asuntoaloitukset kasvoivat loppuvuonna

Rakentamisen aloituksia oli loka-joulukuussa 7,1 prosenttia enemmän kuin vuosi sitten, mutta lupamäärä laski yli 17 prosenttia ja koko vuonna yli 4 prosenttia. Asuinrakentamisen aloituksia oli loka-joulukuussa 10,7 prosenttia enemmän kuin vuosi sitten. Asuntoja valmistui vuosituhannen ennätysmäärä, mutta onko tuotanto järkevällä tasolla, yliaktuaari Paavo Kokkonen pohtii kirjoituksessaan.

Vuonna 2019 rakennushankkeille myönnettyjen rakennuslupien lukumäärä oli yhteensä noin 28 700 ja tilavuus 40,2 miljoonaa kuutiometriä. Kuutiomäärä väheni 4,3 prosenttia vuodentakaisesta.

Edellisen vuoden vastaavat luvut olivat noin 32 300 hanketta ja 42,0 miljoonaa kuutiometriä.

Asuinrakentamisen osalta myönnettyihin rakennuslupiin sisältyvä kuutiomäärä väheni edellisestä vuodesta 12,6 prosenttia. Eniten, 13,0 prosenttia, kuutiomäärä väheni erillisten pientalojen osalta. Kerrostalojen kuutiomäärä väheni 12,4 prosenttia, kun taas rivi- ja ketjutalojen kuutiomäärän osalta vastaava luku oli 11,9 prosenttia.

Vuonna 2019 myönnettiin rakennuslupia hieman yli 37 400 asunnolle, joka oli 14,3 prosenttia vähemmän kuin vuotta aiemmin. Vuonna 2018 myönnettiin rakennuslupia runsaalle 43 600 asunnolle. Vuodesta 1995 lähtien mitatun nykyisen tilastohistorian suurin lukema oli vuonna 2017, hieman alle 49 100 asuntoa.
Rakennustyypeittäin tarkasteltuna asuinrakentamiseen myönnetty kuutiomäärä väheni eniten, 12,6 prosenttia.

Liike- ja toimistorakentaminen väheni 1,5 prosenttia ja teollisuus- ja varastorakentaminen 3,6 prosenttia. Julkisten palvelurakennusten kuutiomäärä jatkoi kasvuaan, joka oli 14,1 prosenttia vuodesta 2018.

Rakennuslupien kuutiomäärä väheni loppuvuonna

Tilastokeskuksen mukaan rakennuslupia myönnettiin vuoden 2019 viimeisellä neljänneksellä 8,2 miljoonaa kuutiometriä, joka oli 17,7 prosenttia vähemmän kuin vuotta aiemmin. Lupakuutiomäärä väheni huomattavasti kaikissa rakennustyypeissä. Kuutiomäärä väheni eniten liike- ja toimistorakentamiseen, teollisuus- ja varastorakentamiseen sekä asuinrakentamiseen myönnetyissä rakennusluvissa.

Rakennuslupien lasku näkyy myös pääkaupunkiseudulla (alakuvassa Helsingin seutukunta).

Asuinrakentamiseen myönnetty kuutiomäärä väheni

Loka-joulukuun aikana rakennuslupia myönnettiin asuinrakentamiseen 2,6 miljoonaa kuutiometriä, kun vastaava määrä vuotta aiemmin oli 3,1 miljoonaa kuutiometriä. Vähenemistä oli 16,1 prosenttia vuodentakaisesta.

Asuinrakentamisessa asuinkerrostalojen kuutiomäärä väheni 12,5 prosenttia vuodentakaisesta. Rivi- ja ketjutalojen kuutiomäärä väheni 25,6 prosenttia ja erillisten pientalojen 21,9 prosenttia.

Rakennuslupia myönnettiin vuoden viimeisen neljänneksen aikana kaikkiaan 8 896 asunnolle, määrä väheni 17,0 prosenttia vuodentakaisesta

Rakennustuotannon volyymi väheni edelleen

Volyymi eli käynnissä olevan rakennustuotannon kiinteähintainen arvo väheni vuoden 2019 viimeisen neljänneksen aikana 3,4 prosenttia vuodentakaisesta. Asuinrakentamisen volyymi väheni ajanjaksolla 9,2 prosenttia, muun kuin asuinrakentamisen volyymi kasvoi puolestaan 1,9 prosenttia.

Samaan aikaan rakennushankkeita aloitettiin tilavuudella mitattuna 7,1 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin. Asuinrakentamisen aloituksia oli 10,7 prosenttia enemmän kuin vuosi sitten.

Asuntoja valmistui ennätysmäärä viime vuonna

Asuntotuotanto nousi jälleen uuteen ennätykseen viime vuonna. Onko tuotanto ollut järkevällä tasolla? kysyy Tilastokeskuksen yliaktuaari Paavo Kokkonen Tilastokeskuksen Tilasto & Trendi -julkaisussa 25.2.2020.

Asuntotuotannon mittarina on tyypillisesti käytetty valmistuneiden asuntojen kappalemäärää, mikä on nyt huippulukemissa. Tuotannon hiipumisesta on kuitenkin näkynyt jo merkkejä rakennusluvissa ja aloitetuissa rakennushankkeissa.

Asuntotuotantoa on tapana suhteuttaa alueen väkilukuun tai väestönmuutokseen, jolloin sitä pystyy paremmin vertailemaan eri alueiden välillä. Asuntotuotannon ja väestönmuutoksen moninaisiin syy-seuraussuhteisiin voi olla kuitenkin hankala päästä kiinni näillä yksinkertaisilla mekanismeilla.

Esimerkkinä väkilukuun suhteutetusta asuntotuotannon ongelmasta voi Kokkosen mukaan mainita Kouvolan, joka on Suomen mittakaavassa asukasluvultaan melko suuri kaupunki, mutta toisaalta potenut viime vuosina synkkää muuttotappiota. Vuonna 2018 Vantaa taas oli Suomen muuttovoittoisin kunta. Suurin osa muuttovoitosta tuli Helsingistä muuttaneista ihmisistä.

Rakennetaanko Suomessa asuntoja niille alueille, jonne ihmiset oikeasti haluavat muuttaa vai joutuvatko he muuttamaan sinne, missä asuntoja on tarjolla? Kokkonen kysyy.

Hän peilaa kirjoituksessaan asuntotuotannon toteutumista maankäytön, asumisen ja liikenteen (MAL) sopimuksiin, joita valtio sopii Suomen suurimpien kaupunkiseutujen kanssa. MAL-sopimuksia on tehty vain Helsingin, Turun, Tampereen ja Oulun kaupunkiseutujen kanssa. Kaupungistumisen myötä näille alueille kohdistuu isoin kysyntä.

Ainoastaan Helsinki ja KUUMA-seutu (Hyvinkää, Järvenpää, Kerava, Kirkkonummi, Mäntsälä, Nurmijärvi, Pornainen, Sipoo, Tuusula, Vihti) ovat jääneet MAL-sopimukseen asetetuista tavoitteista. Helsingin seudulla vajetta on paikannut etenkin Vantaa, joka on tuottanut 65 prosenttia enemmän asuntoja kuin MAL-sopimus velvoitti.

Myös Tampere ja Turku ovat ylittäneet MAL-tavoitteet reilusti. MAL-tavoitteisiin nähden kaupungeissa valmistui 61 prosenttia ja 49 prosenttia enemmän asuntoja.

Näyttääkin siltä, että runsaalla uudisasuntotuotannolla voi olla vaikutusta uusien osakeasuntojen kehitykseen, sillä esimerkiksi Vantaalla hinnat ovat pysyneet lähes entisellä tasolla.

Toisaalta uusien osakeasuntojen hinnat ovat kuitenkin nousseet Tampereella ja Turussa enemmän kuin keskimäärin koko maassa. Uusien osakeasuntojen hintojen kehityksen perusteella vaikuttaisikin siltä, että MAL-tavoitteiden ylitys Turussa ja Tampereella on ollut perusteltua.

Ilmiö ei Kokkosen mukaan tietenkään ole näin suoraviivainen ja esimerkiksi Helsingin Sanomat kirjoitti syksyllä laajan artikkelin Kivistöstä ja alueen ja myymättömistä asunnoista. Asuntotuotannon suunnittelussa tuleekin ottaa monta eri tekijää huomioon. Rakentamista tulisi tarkastella myös kaupungin sisäisesti, jolloin uusien asuntojen sijoittuminen tulisi paremmin näkyviin.

Iso kysymys Kokkosen mukaan on, pystytäänkö suurimpien kasvavien kaupunkien keskustoihin ylipäätään rakentamaan lisää asuntoja vastaamaan lisääntyvää kysyntää. Mikäli vastaus on ei, niin kysynnän ja tarjonnan mukaan näillä halutuimmilla alueilla hinnat tulevat nousemaan.