SAFA vetoaa ministeri Hanna Kososeen – rakennusalan työvoimatarve selvitettävä

Suomen Arkkitehtiliitto SAFA vetoaa tiede- ja kulttuuriministeri Hanna Kososeen, jotta arkkitehtien ja muiden rakennussuunnittelijoiden työvoimatarvetta ryhdyttäisiin selvittämään.

Suomen Arkkitehtiliitto SAFA vetoaa tiede- ja kulttuuriministeri Hanna Kososeen, jotta arkkitehtien ja muiden rakennussuunnittelijoiden työvoimatarvetta ryhdyttäisiin selvittämään.

Arkkitehtien täystyöllisyys on vallinnut alalla jo pitkään. Tämä on näkynyt pitkään jatkuneena resurssipulana niin kunnissa kuin arkkitehtitoimistoissa. Vuonna 2014 uudelleen käynnistetty rakennusarkkitehti AMK -koulutus ei ole helpottanut tilannetta.

Ennen rakennussuunnittelun koulutuspaikkojen lisäystä tai uusien koulutusvastuiden myöntämistä ammattikorkeakouluille, arkkitehtien ja muiden rakennussuunnittelijoiden työvoimatarpeesta tarvitaan kattava selvitys kokonaiskuvan hahmottamiseksi. SAFA on valmis osallistumaan selvityksen laatimiseen.

SAFAn mukaan alalla pitkään jatkunutta osaaja- ja työvoimapulaa on pyritty viimeisten vuosien aikana ratkaisemaan erilaisilla toimenpiteillä.

Vuonna 2014 käynnistettiin uudelleen opetus- ja kulttuuriministeriön päätöksellä rakennusarkkitehti AMK -koulutus neljässä ammattikorkeakoulussa. Koulutuksen uudelleenkäynnistäminen 120 opiskelijan sisäänotolla oli poliittinen päätös, joka tehtiin ilman läpinäkyvää, kaikki koulutusasteet huomioivaa selvitystä.

”Toisin kuin päätöksen perusteluissa aikoinaan kirjattiin, kahdelta vuosikurssilta tähän mennessä valmistuneet rakennusarkkitehdit eivät ole juurikaan sijoittuneet esitettyihin korjausrakentamisen ja tietomallintamisen tehtäviin”, ministerille osoitetussa kirjeessa kirjoitetaan.

Suomen Arkkitehtiliitto muistuttaa myös, että uuden koulutusohjelman käynnistäminen tai merkittävä sisäänottomäärien lisääminen ei ole mahdollista pelkästään niin sanotusti olemassa olevilla resursseilla vaan vaatii aina erillisrahoitusta muodossa tai toisessa.

Euroopan Unionin ammattipätevyysdirektiivin (2005/36/EU) mukaista arkkitehtikoulutusta antavat yliopistot (Aalto-yliopisto, Oulun yliopisto ja Tampereen yliopisto) ovat kasvattaneet resurssiensa äärirajoilla omaa sisäänottoansa viimeisen kymmenen vuoden aikana yhteensä noin 150 opiskelijaan vuodessa.

”Tämä lisäys ei korvaa alalta eläköitymisen johdosta tapahtunutta työvoiman poistumaa eikä tyydytä laajentuneen tehtävänkuvan syntynyttä uutta tarvetta. Jotta poikkeuksellisen vaativiin tehtäviin kelpoisten arkkitehtien ja rakennussuunnittelijoiden määrää voitaisiin kasvattaa tarpeen mukaisesti, edellyttäisi se riittävää erillisrahoitusta yliopistojen arkkitehtuurin yksiköille”, liitto huomauttaa.

SAFA muistuttaa myös, että Suomen hallitus on kirjannut ohjelmaansa ”Osallistava ja osaava Suomi” tavoitteen, että yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen aloituspaikkojen määrät vastaavat yhteiskunnan tarpeita ja perustuvat ennusteisiin alan ja alueiden työllisyydestä ottaen huomioon myös korkeakoulutuksen uutta työtä luova luonne.

Ministerille osoitetun kirjeen ovat allekirjoittaneet liiton puheenjohtaja Henna Helander ja varapuheenjohtaja Auvo Lindroos.

Edit: Juttua täydennetty 1.6.2020

Tätä artikkelia on kommentoitu 25 kertaa

25 vastausta artikkeliin “SAFA vetoaa ministeri Hanna Kososeen – rakennusalan työvoimatarve selvitettävä”

  1. Melko korni kommentti, kun huomioi miten painokkaasti safa runnoi läpi suunnittelijoiden kelpoisuuksien ja suunnittelutehtävien vaatimusten muutokset vain 5 vuotta sitten. Aikaisempi 30 ov (45 op) opinnot rakennussuunnittelusta muuttuivat yhdessä yössä 120 op:seen ja kokeneiltakin rakennusinsinööreiltä loppui kelpoisuus laatia rakennussuunnitelmia. Ainakiin omiin amk opintoihini sisältyi laajasti myös rakennussuunnittelua, jopa niin että kelpasi vielä 2014 Helsingissä A-vaativuusluokkaan.

    On myös selvää, että uudelleen aloitettu rakennusarkkitehtikoulutus ei tarjoa nopeaa apua, sillä vastavalmistuneilta puuttuu tarvittava työkokemus ja aloituspaikkoja on vähän. Siksi parempi vaihtoehto olisi täydennyskoulutus rakennusinsinööreille ja -mestareille, jossa voitaisiin hyväksilukea opintoja huomioimalla työkokemus yksilöllisesti. Uskoisin tämän kiinnostavan monia aikaisemmin rakennussuunnittelua tehneitä. Käsittääkseni tälläistä ei kuitenkaan ole tarjolla.

    En yhtään väheksy koulutuksen merkitystä ja olen itsekin palannut koulun penkille 12 vuoden tauon jälkeen suorittamaan maisteritutkintoa. Mutta nuo nykyiset kelpoisuusvaatimukset ovat kyllä jostain syvältä, kun esimerkiksi tuotanto- ja varastorakennusten suunnitteluun tarvitaan arkkitehdin koulutusta, vaikka suunnittelutehtävä enemmän teknisiä taitoja edellyttävä.

    Olisi myös mielenkiintoista kuulla, minkä tahon toimesta rakennusarkkitehtikoulutus aikanaan ajettiin alas, vaikka tarvetta varmasti oli tuolloinkin. Oliko safa sillonkin asialla?

    1. Ei ole kelpoisuudet pääsääntöisesti loppuneet uudistuksessa, vaan uudet vaatimukset koskivat ensisijaisesti vain uusia suunnittelijoita. Kelpoisuusvaatimuksen noston yhteydessä vanhat kelpoisuudet pääsääntöisesti nimenomaan säilyivät. Eli jos oli hyväksytty aiemmin suunnittelijaksi, kelpasi uudistuksen jälkeenkin. Myös rakennussuunnittelun kohdalla on tällainen teksti ympäristöministeriön ohjeessa rakennusten suunnitelijoiden kelpoisuudesta: ”Näihin tutkintoihin rinnastetaan myös ennen rakennusarkkitehtikoulutuksen aloittamista suoritettu rakennussuunnitteluun suuntautunut rakennusinsinöörin tutkinto (suoritettu ennen v. 1972) ja välittömästi rakennusarkkitehtikoulutuksen lakkauttamisen jälkeen suoritettu rakennussuunnitteluun suuntautunut rakennusinsinöörin (AMK) tutkinto (suoritettu v. 2000 – 2006).”

      Se on totta, että hiljattain aloitettu koulutus ei voi vielä vaikuttaa kovin paljoa pätevyyttä vaativien määriin. Lain mukaan vaativaan suunnittelutehtävään vaaditaan paitsi tutkinto, myös esimerkiksi vähintään neljän vuoden kokemus tavanomaisista suunnittelutehtävistä ja kahden vuoden kokemus avustamisesta vaativissa suunnittelutehtävissä. Ottaen huomioon sen, että moni saa myös lapsia opiskeluaikanaan tai sen jälkeen, niin kestää aikansa ennen kuin suunnittelupätevyyksiin vaaditut työvuodet ovat kertyneet. Tosin käytännössä näillä ei ole merkitystä kuin lähinnä omien yritysten perustamisten esteenä. Isoissa toimistoissa esimiestaso yleensä allekirjoittaa kuvat, ja muiden pätevyyksiä ei kukaan edes kysy. Virallisesti pätevyys vaaditaan vain allekirjoittajalta, joka ottaa vastuun kuvista, ei suunnitelmien todellisilta tekijöiltä – jos kyse on eri henkilöistä.

      Suunnittelijapulan kadottanee ainakin väliaikaisesti nyt suhdanne. On kuitenkin vaikea ennustaa, mikä on jatkossa koulutustarve. Jos kaikki koulutuksen käyneet menisivät töihin juuri rakennussuunnitteluun, asiaa olisi helpompi ennustaa. Mutta kun arkkitehdeista osa meneekin töihin vaikkapa tietomallikoordinaattoriksi tai vaikka kuvataiteilijaksi, toimittajiksi, jotkut menevät töihin työmaapuolelle, jotkut menevät töihin kiinteistöomaisuuden hallintapuolelle, jotkut menevät töihin museoihin tia museoviranomaisen palvelukseen, jotkut rakennusvalvontaan, jotkut kaavoitukseen ja jotkut monilahjakkaina opiskelevat toisen ammatinkin, ja tekevät sitten vain enintään osa-aikaisesti arkkitehdin töitä, niin valmistuneiden määristä ei voi suoraan laskea varsinaisiin rakennussuunnittelutöihin siirtyvien määriä. Sama tilanne on toki miltei kaikissa koulutuksissa. Merkittävä osa valmistuneista päätyy työurallaan ainakin pidemmän päälle johonkin ihan muihin töihin kuin mihin koulutuksen on ensisijaisesti ajateltu valmentavan. Ura voidaan aloittaa suunnittelijana, ja lopettaa vaikkapa esimiehenä jollain ihan muulla toimialalla.

      1. ”Näihin tutkintoihin rinnastetaan myös ennen rakennusarkkitehtikoulutuksen aloittamista suoritettu rakennussuunnitteluun suuntautunut rakennusinsinöörin tutkinto (suoritettu ennen v. 1972) ja välittömästi rakennusarkkitehtikoulutuksen lakkauttamisen jälkeen suoritettu rakennussuunnitteluun suuntautunut rakennusinsinöörin (AMK) tutkinto (suoritettu v. 2000 – 2006).”
        Olen kyllä tästä tietoinen ja se auttaa myös minua, mutta se ei poista sitä faktaa, että tutkinnolta ja sen täydentämiseltä edellytetään 120 op rakennussuunnittelua entisen 45 sijasta. Oma 240 op insinööritutkinto ei ainakaan sisällä 50 % rakennussuunnittelua. Pointti oli se, että tarvittavaa täydennyskoulutusta ei ole järkevästi saatavilla ja hieman nuorempia inssejä sekään ei auttaisi, koska valmistuminen on rajattu vuoteen 2006.

        1. Minun käsittääkseni uusia opintopistemääriä ei ole tavattu vaatia, jos on todettu kelpoiseksi suunnittelutehtävään ennen uudistusta, ja omaa sellaisen tutkinnon, joka on sellaisenaan jo todettu kelpoisuuden tuottavaksi. Opintopistemäärävaatimuksia ei sisällytetty uudistettuun lakiin eikä muistaakseni myöskään asiasta annettuun tarkentavaan asetukseen. Maankäyttö- ja rakennuslaissa on vain tutkinto- ja työkokemusvaatimus: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990132#L17P120e . Opintopisteitä koskien on annettu kyllä ministeriön ohje. Se ei ole sitova laki, vaan nimensä mukaisesti ohje, ja sen tulkinnassa rakennusvalvonnoilla on vapauksia joustaa.

          Minun käsittääkseni rakennusvalvonnat ovat tulkinneet uusia määräyksiä ja ohjeita useasti niin, että jos on rakennusvalvonnoissa ollut tunnustettu päteväksi suunnittelijaksi ennen uudistusta, eli rakennusvalvonta on antanut toimia vastaavana suunnittelijana, on saanut jatkaa vastaavien vaativuustasojen suunnittelutehtävissä sen jälkeenkin – vaatimatta lisäopintoja niille, jotka oli ennenkin suunnittelijaksi kelpuutettu.

    2. Olen käsitellyt asiaa Rakennuslehden historiaprojektin yhteydessä. Silloin kirjoitin, että rakennusalan henkilöjärjestöt itse olivat moittimiensa koulutusleikkausten takana.

      Koulutusleikkausten perussyy oli 90-luvun lama.

      Safa vaati 1990-luvulla kilpailevan rakennusarkkitehtikoulutuksen lopettamista ja sai lopulta tahtonsa läpi.

      RIL vaati, että kolmesta alan diplomi-insinöörejä kouluttavasta laitoksesta on lopetettava yksi. Selvitysmies Erkki Inkinen linjasi vuonna 1996, että lakkautettavaksi sopisi parhaiten Oulun koulutus.

      RKL ajoi jo 1990-luvun alussa teknikkokoulutuksen lopettamista, koska halusi insinööristatuksen jäsenilleen kuntien palkkaluokissa. Siksi koulutusta oli pidennettävä ja saatava opistotasoikseksi. Kompromissina uudet tuotantopuolen opiskelijat saivat titteliksi rakennusmestarin, mutta opiskelijat tekivät kapinan ja vaativat itselleen insinöörin arvoa. Tämä päätti opetuskokeilun alkuunsa.

      Mielenkiintoista on, että nuo leikkaukset ja lopetukset ajoittuivat vuoteen 1996. Samana vuonna rakentamisen lama kuitenkin jo päättyi ja kääntyi hurjaan nousuun. Sitä alan järjestöt eivät olleet osanneet ennakoida tai jos osasivatkaan, niin kantojen ei haluttu muuttaa, koska toivomuksiin oli jo vastattu opetusministeriössä.

      2000-luvulla edessä oli jo osaajapula, mitä seurasi järjestöjen vaatimukset koulutusmäärien lisäämiseksi. Opetusministeriö oli kuitenkin haluton noin tempoilevaan koulutuspolitiikkaan.

      1990-luvulla tehtyjen koulutusleikkauksien vuoksi myös tuotantoinsinööreistä oli nyt pulaa ja 2010-luvulla työnjohtaja- ja suunnittelijapula on pahentunut suurten ikäluokkien ja suurten insinöörisukupolvien siirtyessä eläkkeelle.

      RKL sai kansanedustaja-rakennusmestarinsa Eero Reijosen ansiosta läpi esityksen rakennusmestarikoulutuksen käynnistämisestä ammattikorkeakouluissa vuonna 2007. 2010-luvulla sitä seurasivat päätökset aloittaa uudestaan rakennusarkkitehtikoulutus ja päätös palauttaa rakennusalan DI-koulutus Ouluun. RIL kävi pari vuotta sitten jopa pyytämässä oululaisilta anteeksi aiempaa kantaansa.

      Voi siis sanoa, että henkilöjärjestöt ovat erinomaisia omien jäsentensä etujen ajajia, mutta koko yhteiskunnan ja rakennusalan etua mietittäessä kannattaa mielipiteitä kysyä laajemmalta joukolta.

      1. Seppo Mölsä kirjoitti:

        ”Voi siis sanoa, että henkilöjärjestöt ovat erinomaisia omien jäsentensä etujen ajajia, mutta koko yhteiskunnan ja rakennusalan etua mietittäessä kannattaa mielipiteitä kysyä laajemmalta joukolta.”

        RILin ja Safan lisäksi myös työnantapuolelta löytyi kannatusta 1990-luvulla koulutusten keskittämiseen eli siis eräiden koulutusten lakkauttamiseen. Jos työnantajapuolella olisi vaadittu jatkamaan koulutuksia ja luvattu työllistää valmistuneet, tuskin niitä olisi alas ajettu ainakaan siinä mittakaavassa, mikä toteutui. Kun sitten työntekijöitä ei halutulla tavalla enää löytynytkään, kanta vaihtui.

  2. Suhdanneherkkää ja epävarmaa laihaa leipää alalla joka ei kehity mihinkään. Ala jossa asiakas on lähtökohtaisesti väärässä, sanaa palvelu ei tunnisteta ja pääroolissa on hetinytäkkiäsinnepäin perävalotakuu, käräjillätavataan mentiliteetti jyllää. Järjestäytyneen liiviporukoiden viimeinen temmellyskenttä, järkyttävä byrokratia ja lupaviidakko. Siinä on kaikki mitä rakennusala on tarjonnut. Nyt jos saisin palata nuoruuteen niin lähtisin aivan muihin hommiin.

    Eli HARKITKAA montako kannattaa kouluttaa.

  3. Sinun kohdallasi kyse taitaa olla omasta osaamattomuudestasi. Byrokratiasta valittavat aina eniten ne jotka eivät ymmärrä sen roolia hankkeen osana. Juuri kaltaisesi ihmiset olette se ongelma kun mystifioitte byrokratiaa. Laki kuitenkin tarjoaa selkeähköt menettelyprosessit, joita myös virkamiesten on noudatettava. Jos vitkamiehet poikkeavat niin ei muuta kun käynnistämään valitusmenettelyä lainmukaisin laadukkain perusteluin

  4. Rakennusala ainoa jossa sinun ammatti tutkinto mitätöidään viiden vuoden välein. Oppimateriaali 90% samaa aineistoa, mutta tittelillä merkitys. Kohta kirvesmies töihin pitää olla yliopisto tutkinto tai titteli ainakin. Pitää palata vuoden 1999 lakeihin, pätevyys tasoihin. Enne oli vasta valmistunut ammattiin pätevä kaikkeen, kaikkiin työtehtäviin. Millään muulla alalla ei ole näin typerää toimintaa. Se että yksi taho lobbaa ja omii alan ei johda mihinkään hyvään, tulokset nähtävissä 2000 luvulla. Kyllä viisivuotta töissä oleva mittakirvesmies on selvästikin pätevämpi mitä just arkkitehdiksi valmistunut.

  5. Vastaus kaikkeen on työvoima ulkomailta, kuten yleinen käytäntö on muidenkin rakennusalan osaajien kohdalla. Tarveharkintaakaan ei varmaan tarvita, jos osaajista oleva pula on artikkelissa kuvatulla tasolla. Suunnittelu hoituu myös etänä, joten rohkeasti rekrytoimaan.

    Selvityksen lopputulos on jo kirjoitettu artikkeliin, eläkepoistuma ei korvaudu nykyisillä koulutusmäärillä. Olisiko kuitenkin ensin selvitettävä onko nykyinen koulutus ajantasainen? ja miksi ei järjestetä pätevyyksien päivittämiseen soveltuvaa täydennyskoulutusta?

  6. Moro

    Pätevyysvastimukset johtuvat siitä että vastavalmistunut ei todellakaan ole riittävän pätevä vastaamaan mistään muusta kuin korkeintaan tyypillisestä ok-talosta.

  7. Jos tämän tapainen toiminta kulttuuri olisi Esim. Lääkäreillä ei meillä olisi ainuttakaan pätevyyden omaavaa lääkäriä, joka voisi toimia ammatissaan. Koulutettu on mutta lisä, täydennys, päivittämiskoulutus pitää käydä oppimassa jo kertaalleen opiskellut asiat uudelleen jotta pätevyys, opinto viikot, pisteet riittäisivät johonkin tehtävään.

    1. Kommentti kertoo kaiken omast älykkyydestäsi. Luuletko ettei lääkäreillä ole tarkkoja pätevyysvaatimuksia? Kuvitteletko että lääkiksestä valmistuvat osaavat tehdä kaiken ja ovat päteviä kaikkiin tehtäviin?

      Otapa hieman selvää asioista ennen kuin alat keskustelemaan niistä. Rakennusala voisi kyllä koulutuksessa ottaa oppia lääkiksestä siinä määrin, että alisuoriutujia ei pitäisi ikinä päästää lävitse eikä työmaille tai konsulttitoimistoihin. Tämä ei kuitenkaan ole kovin realistista.

    2. Lääkärit nimenomaan ovat jatkuvasti täydennyskoulutuksissa – yleensä moneen otteeseen joka vuosi. Lääketieteellinen tieto kehittyy jatkuvasti, ja jo viisi vuotta sitten valmistuneilla tutkinnon aikana saadut tiedot voivat olla monen yksityiskohdan osalta vanhentuneita uusimpaan tietoon nähden, saati useampi vuosikymmentä sitten tehtyjen tutkintojen kohdalla, joiden aikana annettut tiedot voivat olla jo joiltain osin kaukanakin uusimmista hoitosuosituksista. Lisäksi perustutkinto ei anna kuin perusosaamista, ja jotta voi kehittyä ammatissaan pitää jatkuvasti hankkia erikoisosaamista niistä asioista, joiden parissa toimii. Lääkäriliiton nykyisen suosituksen mukaan työpaikan ulkopuoliseen täydennyskoulutukseen tulisi varata aikaa vähintään 10 työpäivää vuodessa:

      ”Jokaisella lääkärillä tulee olla oikeus ammatillisen kehittymisen edellyttämän työpaikan ulkopuoliseen täydennyskoulutukseen työnantajan kustannuksella vähintään kahden viikon ajan (10 työpäivää) vuodessa. Täydennyskoulutuksen määrällisissä minimitavoitteissa tulee ottaa huomioon yksilölliset työtehtävien asettamat vaatimukset, tarve voi tietyissä ryhmissä ja yksilötasolla olla yleistä minimitasoa selvästi korkeampikin.”
      https://www.laakariliitto.fi/laakarin-tietopankki/ammatillinen-kehittyminen/taydennuskoulutus/

      Uusin tieto jalkautuu lääkärien keskuudessa poikkeuksellisen hyvin sovellettavaksi käytäntöön verrattuna moniin muihin aloihin. Esimerkiksi Lääkäripäivät on vuosittain valtavan suuri täydennyskoulutustapahtuma, jossa noin 3000 lääkäriä kokoontuu vuosittain tapaamaan kollegoita ja oppimaan uusinta tietoa itseään kiinnostavista aiheista, ja sen lisäksi lääketieteen alalla on suuri joukko pienempiä koulutustapahtumia niin kotimaassa kuin ulkomaillakin.

  8. Lääkärit valmistuvat lääkärin pätevyyksillä. Jos haluaa erikoistua johonkin tiettyyn niin lisäkoulutus siihen. Mutta ei lääkärin pätevyyttä viedä, alenneta muuttuneen lain, lisääntyneitten opintojen- viikko- pisteiden kera pois, niin kuin rakennus alalla tehdään. Työnantajien ja yhden ammattialan johdosta. Sinähän et ole mitään valmistuttuasi rakennusalalle, vähättelyä. Onko ammatti koulutuksessa nykyjään puutteita niin paljon ettei se kouluta muuhun kuin kursittajien ikuiseen lisäopinto kierteeseen, ja epämääräinen taho hyväksyy pätevyytesi viideksi vuodeksi.

    1. Kukaan ei ole alentanut rakennusalalla jo todettua pätevyyttä. Etkö osaa lukea? Koulusta saa riittävän teoriapohjan, jota sitten on täydennettävä työelämästä kerättävällä kokemuksella. Aivan samoin ne lääkärit keräävät kokemusta työelämästä ennen kuin saavat toimia itsenäisinä. Perus insinööriä voi monella tavalla verrata lääkäriin kun taas kirurgi on sitten jo rakennuksen vastaavan suunnittelijan tasoinen henkilö, jos siis haluat jatkaa tätä analogiaa.

      Onko kertaakaan tullut mieleesi, että sitä paskaa mitä on rakennettu viimeiset 70-vuotta on tuottanut juuri tämä pätemättömien apinoiden joukko, joita on usein myös opettanut joukko epäpäteviä apinoita. Toki tästä on poikkeuksia, mutta tilanteen pitäisi olla kokonaan toisin päin.

  9. Lisäämällä eri tittelitasoja ja käymällä joutavia kursseja ei korjata sitä faktaa, että talot nikkaroi ulkomaalainen työvoima Etelässä joka vähät välittää (ei edes tiedä) suomalaisista määräyksistä yms. Valvojien ja koordinaattorien lisääminen työmaille tai rakennusinssin kouluttaminen DIksi ei myöskään tuo mitään laatua lisää. Valvonta on rahastusta melko monella ja perustuu silmänlumeeseen, mitään vastuuta siinäkään hommassa ei kellään tunnu olevan. Täysin kieroutunut ala koko rakentaminen !

    1. Lausunnossasi on kokonaisuudessaan virheellinen. Työskentelet joko Pietarista käsin naapurin kokin trollitehtaasta, tai olet vain uskomattoman ajattelukyvytön yksilö. Ikävää että et ole itse pystynyt toimimaan laadukkaasti rakennusalalla ja ilmeisesti siksi myöskään sinua ympäröivät ihmiset eivät ole kyenneet laadukkaaseen toimintaan. Ole hyvä ja palaa koulunpenkille. Kirjoittelun voit aloittaa taas 10 vuoden päästä uudestaan kun saat peruskoulun käytyä.

      1. Taas joku todellisuudesta vieraantunut työnvieroksuja esittää vakiokorttinsa kun kommentit ei miellytä. Eli kommentoija on hänen mielestään kouluttamaton, tiedoksi löytyy se Dippa paperi täältäkin. Minä sentään olen ollut työmailla ja myöskin vetänyt kohtalaisen määrän prokkiksia joten väitän tietäväni mitä on työmaiden todellisuus. Laita se etätyö latte sivuun ja mene työmaalle.

        1. No etpä ole kovin laadukkaasti onnistunut prokkiksissasi. Miksi olet hyväksynyt olemattoman valvonnan? Miksi olet hyväksynyt osamaattomia aliurakoitsijoita, joita ei kiinnosta? Olisiko kenties prokkiksen vetäjän aika katsoa peiliin, jos prokkiksesi ovat epäonnistuneet?

          1. Oletko vetänyt sieniä siellä Helsingin pöhinässä? Missä lukee, että olisi epäonnostunut haha aito höröhourailija

          2. Sinä itse kirjoitit ongelmista ja epäonnistumisista omissa projekteissasi. Aika helppo tehdä johtopäätökset, sillä projektin vetäjä vastaa aina projektin lopputuloksesta.

  10. Alalla on voimakkaasti voimassa käsitys, että kouluttautumalla, kurssitautumalla, näennäisesti pätevöitymällä ala kehittyy ja laatu paranee. Pätevyyksiä uusitaan tietyin väliajoin papereilla ja referensseillä, koska se on rumasti sanottuna ”pakollista”. Diplomi-insinööri on myös jotain paljon enemmän kuin insinööri tai teknikko. Itse olen ollut alalla kolmekymmentä vuotta ja voin todeta, että koulupohja, titteli, kurssit tai pätevyys todistukset eivät kerro yhtään mitään ammattitaidosta. Alan ylivoimaisesti suurin ongelma on ammattitaidon puute. Kaikki kyllä oppivat viisastelemaan, myös insinöörit ja teknikot vaikka koulupohjaa on vähemmän. Liian usein myös unohtuu se oleellisin eli toteutus. Ala on käsityötä mitä merkittävimmissä määrin, eikä ole siitä muuttumassa vielä ensi vuonna, eikä seuraavanakaan. Toteutuksessa työskentelevien henkilöiden ammattitaito ei yleisellä tasolla vastaa alan vaatimuksia ja näyttäisi siltä, että ammattitaidon taso on sisämaassa suurempi kuin pääkaupunkiseudulla. Miten tämä asia korjataan onkin todella iso ja laaja kysymys, jossa yhtenä merkittävänä haasteena, joskaan ei ainoana, on raha, hinta, kustannukset, tulos. Ryhmähalia, älyroomia tai komiteaa korjausliikkeisiin ei kuitenkaan kannata kokeilla, asioita pitäisi pystyä ratkomaan ”maalaisjärjellä”.

  11. Tässä olet oikeassa. Bigroomia tarvitaan kuitenkin suunnitelmien ristiriitaisuuksien ratkomiseen ja kustannustehokkaiden ratkaisujen löytämiseen (hankkeen toimittajien tuotantoon sopivien). Lisäksi tarvitaan myös sitä osaamista ja ennen kaikkea halua tehdä asioita laadukkaasti siellä työmaan käsityötasolla. Mielestäni tätä motivaatiota voitaisiin lisätä siten että vältetään niiden aliurakoiden ketjuttamista ja aletaan oikeasti arvostamaan niitä työn paikanpäällä tekeviä ihmisiä.

Vastaa