Hiilijalan- ja -kädenjälki ohjaavat pian rakentamista ja ehkä EU:n elvytysrahojen jakoakin

Ympäristöministeriö haluaa säännellä rakennusmateriaalien käyttöä asettamalla vaatimuksia niiden hiilijalanjäljelle ja kierrätettävyydelle. Puu tosin saa mallissa plussaa sekä siitä, että sitä ei polteta että siitä, että se lopulta poltetaan. Raklin tiekartassa hiilijalanjälkeä katsotaan kaavoituksesta ja sääntelyn purkamisesta lähtien.

Rakennusten vihreys voi olla pelkkää pintaa tai sitten aidosti osoitettavissa hiilijalanjälkilaskelmilla. Ongelma vertailussa on, että jopa vihreiksi mielletyt viherkatot vaativat alleen normaalia järeämmät betonirakenteet. Kuvassa Helsingin Jätkäsaaren vihreä talo. Seppo Mölsä.

Ilmastonmuutoksen torjuna on EU:n koronaelvytysohjelmassa yksi rahojen kohdentamisen kriteereistä. Vielä on auki, mitä tuo käytännössä tarkoittaa eli onko tulossa muutakin kuin raideliikenteen ja puurakentamisen edistämistä ja tukea korjausrakentamisen energiainvestoinneille.

Hiilijalanjälkeäkin voisi käyttää arvioiden tukena. Ympäristöministeriö on jo viisi vuotta kehittänyt arviointimenetelmää, jossa rakentamisen hiilijalanjälki voitaisiin arvioida. Tavoitteena on saada se käyttöön uuden rakennuslain kautta jo vuonna 2025.

Menetelmän käyttö lisää rakennusmateriaalien painoarvoa osana hiilijalanjälkeä ja pienentää samalla käytönaikaisen energiatehokkuuden painoa, sillä mallissa oletetaan energiantuotannon muuttuvan koko ajan yhä päästöttömämmäksi. Siten sähkölämmityskään ei ole enää samanlainen mörkö kuin aiemmin.

Arviointijaksona käytetään rakennuksen tavoitekäyttöikää. Ellei sellaista ole määritelty, käytetään laskennassa arviointijaksona 50 vuotta. Kumpikaan vaihtoehto ei ole mallin selkeyden kannalta ongelmaton. Rakennuksia puretaan usein muista syistä kuin siksi, että ne olisivat tulleet hyödyllisen käyttöikänsä päähän. Rakentamisen aikainen satsaus pitkäikäisyyteen saattaa silloin olla ilmastovaikutuksiltaan jopa kielteinen.

Hiilijalanjäljen ohella lasketaan myös hiilikädenjälki. Hiilikädenjäljen arviointiin sisältyvät sellaisten ilmastovaikutusten nettohyödyt, joita ei syntyisi ilman rakennushanketta.

Alkuperäisessä versiossa ehdotettiin, että rakennuksen hiilikädenjäljessä olisivat mukana kierrätyksen ja uudelleenkäytön hyödyt sekä hiilivarastot ja –nielut. Päivitetyssä, juuri lausuntokierrokselta tulleessa versiossa mukaan otettiin lisäksi rakennuksessa yli jäävän ja verkkoon toimitettavan uusiutuvan energian avulla vältetyt energiantuotannon päästöt.

Ympäristöministeriö on vuodesta 2016 kehittänyt hiilijalanjäljen laskentameneltemää rakentamiseen. Työ jatkuu yhä ja valmista pitäisi olla vuoden 2025 alussa, jolloin mallilla lähdettäisiin toden teolla ohjaamaan rakentamista.

Puulle tuplaplussat puurakentamista edistävän ministeriön laskentamallissa

Laskentamallissa hiilikädenjälkeen voidaan lukea mukaan tuotteiden uudelleenkäytön ja kierrätyksen nettohyödyt, puutuotteiden pitkäikäiset hiilivarastot, sementtipohjaisten tuotteiden karbonatisoituminen sekä ylijäävä uusiutuva energia.

Puu saa siis plussaa ensiksi siitä, että sitä ei polteta energiaksi ja toisen kerran rakennuksen elinkaaren lopussa, kun se sitten poltetaan uusiutuvana energiana taivaan tuuliin. Muille materiaaleille on asetettu aito kierrätysvelvoite. Tätä jopa Sitra ja Syke ihmettelivät lausunnoissaan.

Sitran mukaan ei ole perusteltua sisällyttää puutuotteiden hiilivarastoa kädenjälkeen, erityisesti ellei puun käytöstä aiheutunutta vaikutusta metsän hiilivarastoon ole huomioitu – ja tällöin kokonaisvaikutus olisi päästö, ei nielu. Sisällyttäminen ei myöskään ole menetelmän pohjana olevien standardien mukaista.

Sitra myös huomautti, että energiahyödyntäminen, kuten puun polttaminen rakennuksen elinkaaren lopussa, ei ole kierrätystä.

Green Building Councilin mukaan puutuotteiden osalta tulisi selvittää tarkemmin pitkäikäisyyden määritelmä. Jos tuote rakennuksen elinkaaren jälkeen ei päädy hyötykäyttöön, ei pysyvää hiilivarastoa muodostu.

RIL:n lausunnossa ihmetellään yleisemmin kierrätysvaatimuksia. Kuinka pystytään arvioimaan luotettavasti esimerkiksi uudelleenkäyttö ja kierrätys, jotka tulevat tapahtumaan rakennuksen purun aikaan 50-100 vuoden kuluttua.

Sykkeen mukaan päästövähennyksille, jotka ovat spekulatiivisia ja sijoittuvat ajallisesti jopa yli 50 vuoden päähän, ei tulisi antaa yhtä suurta painoarvoa kuin sellaisille, jotka toteutuvat nopeammin ja varmemmin.

Hiilikädenjälki on määritelty harhaanjohtavasti

Ympäristöministeriö kysyi lausuntokierroksella, pitäisikö hiilikädenjälki vähentää hiilijalanjäljestä vai pitäisikö luvut esittää erikseen.

Sitran ja Jyväskylän yliopiston mukaan hiilikädenjälkeä ei tule ynnätä hiilijalanjälkeen. Hiilikädenjäljen vähentäminen hiilijalanjäljestä aiheuttaisi hyötyjen tuplalaskennan, mihin oman hiilijalanjäljen kompensointi hiilikädenjäljellä johtaisi.

Syke huomautti, että hiilikädenjälki on teollisuudessa vakiintunut termiksi, joka kertoo valmistetun tuotteen aikaansaamista positiivisista ilmastovaikutuksista suhteessa vastaavan toiminallisuuden tarjoavaan vaihtoehtoiseen tuotteeseen. Tällöin vertailtava vaihtoehtoinen tuote pääsääntöisesti edustaa päästöiltään tuoteryhmänsä keskimääräistä tasoa.

”Ministeriön arviointimenetelmässä hiilikädenjäljellä tarkoitetaan selvästi muuta. Itse asiassa hiilikädenjälkeen on sisällytetty asioita, joita on perinteisesti tuotu elinkaariarvioineissa ns. hyvityspäästöinä (negatiivisina arvoina) esiin.”

Arvioinnin subjektiivisuus ja luotettavuus epäilyttää ainakin alkuvaiheessa

RIL huomautti, että menetelmässä on paljon laskijan omaan harkintaan jääviä oletuksia ja rajauksia.

Skanskasta todettiin, että jos hiilijalanjälkilaskennan tulokset voivat johtaa sanktioihin/ hyvityksiin, olisi erittäin tärkeää varmentaa mahdollisimman tarkasti laskelmien oikeellisuus ja vertailukelpoisuus eri toimijoiden välillä. Skanskassa toivottiin myös, että hiilijalanjälkilaskennan ulkopuolelle voisi rajata sellaisia rakennusosia, joiden vaikutus hiilijalanjälkeen on hyvin pieni, mutta joiden laskeminen on turhan vaikeaa.

Helsingin kaupungin mielestä kunkin laskennan lopputulokset tulisi voida tarkistaa kevyellä menettelyllä ja laskelmien olisi oltava julkiset, jotta epäilyttävät arvot olisi julkisesti arvioitavissa

Raklin mukaan hiilijalanjäljen laskentamenetelmän pitäisi olla vain yksi työkalu muiden joukossa eikä se saisi johtaa osaoptimointiin.

Raklin tiekartta kannustaa ilmastotekoihin

Ympäristöministeriö julkaisi vuonna 2017 vähähiilisen rakentamisen tiekartan. Sen mukaan rakennusten elinkaaren vähähiilisyys tulee osaksi rakennusmääräyksiä 2020-luvun puoliväliin mennessä. Tavoitteeksi asetettiin, että Suomi on vuonna 2025 maailman johtava kiertotalousmaa ja hiilineutraali vuonna 2035.

Rakli on laatinut äskettäin oman vähähiilisyyden tiekarttansa, jossa asioita tarkastellaan maankäytöstä ja kaavoituksesta alkaen.

Raklin tekninen johtaja Mikko Somersalmi korostaa, että yksittäinen rakennus ei ole saari päästöjen näkökulmasta vaan sen sijainnilla sekä infrastruktuurilla on merkittävä vaikutus päästöjen kokonaisuuteen.

Rakennusmateriaalien hiilipäästöjä laskee jo se, että rakennetaan tehokkaampi tiloja eli vähemmän neliöitä ja kuutioita ja otetaan käyttöön tyhjillään seisovia tiloja joko käyttötarkoitusta muuttamalla tai purkavalla täydennysrakentamisella.

Somersalmen mukaan ei ole sattuma, että meillä toimistojen vajaakäyttöaste on kolminkertainen Tukholmaan ja Kööpenhaminaan verrattuna. Se on pitkän ajan kaupunkipolitiikan ja joustamattomuuden tulos. Raklin mukaan ilmastopäästöjä voidaan alentaa myös sääntelyä purkamalla.

Tyhjä toimistorakennus on tuplaongelma, sillä tyhjänäkin se vaatii lämmitystä.

Ympäristöministeriö haluaa ohjata rakennusmateriaalien käyttöä, kun taas Rakli pitää parempana katsoa isoja kokonaisuuksia. Jos esimerkiksi tyhjät toimistotontit saadaan muutettua joustavasti asunnoiksi, on tämä ilmastoteko monestakin syystä. Tyhjän tilan lämmittäminen loppuu ja asuntoja saadaan hyvien joukkoliikenneyhtyksien varrrelle sen sijaan, että ne rakennetaan kauaksi niistä. Kuvassa Pohjolan konttorin korjaus- ja täydennysrakennushanke Helsingissä.

Asuntorakentamisessa ongelmana on se, että monilla parhailla asemanseuduillakin vanhat matalat kerrostalot on mieluummin korjattu kuin purettu ja rakennettu tilalle tiivistä kaupunkia. Uudet talot on jouduttu tekemään paljon kauemmaksi joukkoliikenteestä.

A-Insinöörit teki äskettäin vertailun, jossa purkaminen ja tiivistäminen tuli korjaamista ilmastoystävällisemmäksi ratkaisuksi, kun otettiin huomioon lisärakentaminen ja liikennevaikutukset.

Rakli arvioi tiekartassaan ilmastopäästöjä kolmen esimerkkitapauksen valossa. Suosimalla purkavaa täydennysrakentamista syntyi 20 prosenttia vähemmän päästöjä verrattuna vastaavaan greenfield-rakentamiseen liikenteelliseltä sijainniltaan huonommalle paikalle.

Toisessa tapauksessa tyhjillään olevien toimistojen muuntaminen asunnoiksi aiheutti 25 prosenttia vähemmän päästöjä asuntojen uudisrakentamiseen verrattuna.

Kolmannessa esimerkissä havaittiin, että päästöjä voidaan kustannustehokkaasti vähentää nykyisten tilojen paremmalla hyödyntämisellä. Etätyön kasvun myötä tämä voi muutenkin tulla kiinnostavaksi vaihtoehdoksi.

A-Insinöörit selvitti kumpi on ympäristön kannalta edullisempaa, rakentaa kokonaan uusi asuntoalue vai täydennysrakentaa ja tiivistää liikenteellisesti erinomaista aluetta purkamisen kautta. Tampereen yliopisto tekee vastaavanlaista vertailua myös koulurakennuksille.

Rakli toivoo viisivuotisohjelmien ja sääntelyn rinnalle markkinaehtoisia kannusteita. Somersalmi nostaa esimerkiksi Sykkeen esityksen siitä, että hiilipiheimmän vaihtoehdon esittäjää palkittaisiin esimerkiksi lisärakennusoikeuden kautta.

Tätä artikkelia on kommentoitu 3 kertaa

3 vastausta artikkeliin “Hiilijalan- ja -kädenjälki ohjaavat pian rakentamista ja ehkä EU:n elvytysrahojen jakoakin”

  1. Jos hiilijalanjälki ohjaisi rakentamista, rakennettaisiin huomattavasti enemmän hiilestä. Hiili on erittäin kestävä ja lujuuteensa nähden kevyt rakennusmateriaali ja siitä voidaan valmistaa vaikka kennorakenteisia siltoja, tai laivoja.

  2. Itse olin hieman yllättynyt siitä, että melko harva lausuntojen kirjoittajista oli nähnyt tulossa olevan sääntelyn ”taakse”.

    Vähähiilisyyttä on vähähiilisten materiaalien käyttö, mutta myös käytetyn materiaalimäärän pienentäminen ylipäätään. Jos vähähiilisyydelle tulee sitova raja-arvo ja siihen liittyvä kannuste/sanktio, on selvää, että se tuo mukanaan monien hyvien asioiden ohella myös lukuisia vähemmän toivottavia muutoksia rakentamiseen.

    Sääntelyn myötä rakentamiseen tulee kannuste käyttää vähähiilisiä materiaaleja sellaisissakin paikoissa, joissa ne eivät ole optimaalisia. Erimerkkinä vaikkapa ruostumattoman raudoituksen korvaaminen mustalla teräksellä betonijulkisivuissa. Samoin märkätilojen rakentaminen enenevässä määrin muista kuin kosteutta kestävistä materiaalista, vain pari esimerkkiä mainitakseni.

    Toiseksi tulee kannuste käyttää vähemmän materiaalia. Se taas tuottaa pienempiä parvekkeita ja ikkunoita, epäilemättä ylipäätään vähemmän monimuotoista arkkitehtuuria, vähemmän kansipihoja tai viherkattoja, jne.

    Näen, että vähähiilisyyssääntelyssä onnistuminen riippuu ensikädessä siitä, onnistuuko lainsäätäjä muotoilemaan säännökset niin, että rakentamisesta tulee vähähiilisempää ilman, että sääntely tuo mukanaan huomattavia ei-toivottavia muutoksia rakentamisen lopputuloksiin.

  3. ”Rakennusten vihreys voi olla pelkkää pintaa tai sitten aidosti osoitettavissa hiilijalanjälkilaskelmilla.” sanotaan kuvatekstissä. Tämä lause oikeastaan tiivistää osuvasti sen, mikä saa oman selkäpiini ajoittain karmimaan rakennusalan päästökeskustelua seuratessani – siitäkin huolimatta, että pidän itse rakennusten hiilijalanjäljen tarkastelua tärkeänä.

    Ei rakennusten ”vihreyttä”, jos sillä siis tarkoitetaan kokonaisvaltaista kestävyyttä (sustainability), voi typistää yhteen matemaattiseen laskelmaan hiilijalanjäljestä, joka sisältää vieläpä reilusti muuttujia ja oletuksia eli epävarmuutta. Kestävän rakentamisen indikaattorit voidaan jaotella kolmeen kategoriaan (ympäristö, talous, sosiaalinen) ja vaikka vihreydellä viitattaisiin pelkästään ympäristöön, sisältää sekin laajan kirjon erilaisia indikaattoreita, joista hiilijalanjälki on vain yksi. Esimerkiksi kuvateksissä on viitattu viherkattoihin ja niillä voidaan tavoitella muitakin vaikutuksia kuin pientä hiilijalanjälkeä (esim. luonnon monimuotoisuutta, ihmisten hyvinvointia ilmanlaadun paranemisen kautta, hulevesien parempaa hallintaa). Mitenpä typistät nämä hiilijalanjälkilaskelmiin?

    Pelkästään hiilijalanjälkeä tuijottamalla ei siis pidä päätöksiä tehdä. Hiilijalanjälkilaskenta on mielestäni hyödyllinen työkalu, mutta pelkään, että se saa aivan liian suuren painoarvon sekä julkisessa keskustelussa että jatkossa myös rakennusten toteutuksessa. Työkalu voi olla myös vaarallinen väärin käytettynä, ja olen ollut jo näkeviväni viitteitä siitä, että laskelmia käytetään oman edun tavoitteluun.

Jätä kommentti