Kasaritoimistot kumisevat tyhjyyttään Espoossa – tilalle mietitään jo asuntoja

Nurmikkoon tallattu polku vie bussipysäkiltä toimistoalueelle. Harmaat ja valkoiset toimistotalot kurottelevat parkkipaikkojen takaa kohti taivasta. Monissa taloissa kaihtimet repsottavat vinossa.

Yhden talon edessä parkkipaikka ammottaa tyhjänä asvalttikenttänä, toisen talon eteen on pysäköity muutama auto.

Sinimäen toimistoalueella Mankkaalla on hiljaista, eivätkä hiljaisuutta selitä vain etätyöt. Kysyntää Sinimäen vanhoille, 1980- ja 1990-lukujen toimistoille on vähän, ja siksi alueella on paljon tyhjiä tiloja.

”Meidän kiinteistömme on hyvä. Kyllä me sinne ottaisimme vuokralaisia, mutta kun ei ole kysyntää. Sinimäki ei vain ole enää elossa toimistoalueena”, sanoo kiinteistövarainhoitaja Kirsi Soikkeli julkisen alan eläkevakuuttaja Kevasta.

Keva omistaa osoitteessa Sinikalliontie 12 toimistotalon, joka on rakennettu 1990-luvun alussa. Rakennuksen toimistotiloista noin 85 prosenttia on tyhjillään, arvioi manageri Jaana Henriksson. Hän toimii Sinikalliontie 12:n isännöitsijänä ja on luvannut esitellä meille tyhjillään olevia tiloja.

Lattiaa peittävät harmaat muovimatot, ja viidennen kerroksen ikkunoista avautuu vehreä maisema. Vieri vieressä nököttävät tyhjät toimistohuoneet muistuttavat ajasta ennen isoja avokonttoreita. Neuvotteluhuoneen nurkkaan on jäänyt muovikasvi.

Ylimmän kerroksen toimistotila on ollut tyhjillään vuosia. Kun kysyntää ei ole, myös hinnat ovat pudonneet. Henrikssonin mukaan jotkut alueen kiinteistönomistajista vuokraavat toimistotiloja jo varastojen hinnalla.

”Melkein pitää kohta tarjota rahaa, että toimisto kelpaisi”, Soikkeli sanoo.

Sijainti ratkaisee kysynnän

Muutaman vuoden takaisen selvityksen mukaan Espoossa toimistotiloista 22 prosenttia oli tyhjillään vuonna 2017. Helsingissä vastaava luku oli 18 ja Vantaalla 19 prosenttia.

Vaikka tyhjiä tiloja on Espoossa myös Keilaniemen ja Leppävaaran kaltaisissa vetovoimaisissa toimistokeskittymissä, ovat suurimmat ongelmat Sinimäen kaltaisissa paikoissa, jotka sijaitsevat syrjässä kaupunkikeskuksista ja joihin pääsee huonosti julkisilla kulkuvälineillä.

”Sinimäki on autolla tulevien paikka. Olen yrittänyt tarjota tiloja Sinimäestä aina, kun on ollut mielestäni potentiaalinen vuokralainen. Äsken oli yksi sellainen, mutta heilläkin osa henkilökunnasta ei liiku autolla, joten Sinimäki oli heille täysin mahdoton”, Soikkeli sanoo.

Sijainti onkin Sinimäen suurin ongelma.

Kiinteistönomistajia ja rakennuttajia edustavan Raklin viime vuonna tekemässä kyselyssä hyvä sijainti ja kulkuyhteydet nousivat yhdeksi tärkeimmistä tekijöistä, kun toimistotilojen käyttäjiltä ja omistajilta kysyttiin, mitkä asiat vaikuttavat toimiston valintaan.

Kyselyssä kiinnostavimmiksi toimiston sijainneiksi listattiin Pasila ja Helsingin keskusta. Kolmantena listalla oli Keilaniemi.

”Espoon osalta kiinnostavia ovat Keilaniemi ja jossain määrin Otaniemi ja Leppävaara. Kun Keilaniemestä jatketaan metroradan vartta länteen, Tapiola ja Matinkylä eivät enää ole samalla tavalla houkuttelevia”, sanoo johtaja Miika Kotaniemi Raklista.

Keilaniemeen pääsee metrolla ja Leppävaaran junalla. Muutaman vuoden päästä valmistuva Raide-Jokeri kulkee molempien alueiden läpi. Juuri hyvät kulkuyhteydet tekevät molemmista alueista houkuttelevia.

Sijainnin ja kulkuyhteyksien lisäksi myös palveluilla ja alueen imagolla on merkitystä:

”Pöhinä luo pöhinää. Keilaniemessä sen näkee hyvin. Alueella on hyvä status. Se on selvästi kysytympi kuin Leppävaara”, Soikkeli sanoo.

Espoossa luotetaan siihen, että Keilaniemen ja Leppävaaran lisäksi toimistot muuallakin metro- ja junaradan varressa kiinnostavat yrityksiä.

”Ennen koronaa myös Matinkylä oli vetovoimainen. Veikkaan, että sen vetovoima tulee myös palaamaan, kun tilanne normalisoituu”, sanoo Espoon elinkeinopäällikkö Harri Paananen.

Paananen uskoo, että Espoonlahden ja Espoon keskuksen vetovoima paranee, kunhan Länsimetron jatke ja junayhteyksiä parantava kaupunkiradan jatke valmistuvat.

Lähiluonto on Espoon uusi valtti

Viimeistään tässä vaiheessa, kun koronapandemiaa on takana jo yli vuosi, kaikille lienee käynyt selväksi, että pandemia on muuttanut toimistotöitä pysyvästi.

Osa viihtyy etätöissä hyvin ja toimistolle palaaminen voi vaatia kokonaan uusia houkuttimia. Monet työnantajat myös arvioivat tilantarvetta uudelleen, kun kaikki työntekijät eivät enää ole samaan aikaan konttorilla.

”Korona-aika on vauhdittanut kehitystä, joka alkoi jo aikaisemmin. Tässä kehityksessä korostuvat sijainti ja lähistöllä olevat palvelut. Onko toimiston alue sellainen miljöö, joka istuu elämään? Se on keskeinen kysymys”, Raklin Kotaniemi sanoo.

Viime vuosina suosiotaan ovat kasvattaneet jaetut työtilat, joissa eri alojen ja jopa eri työnantajien palveluksessa olevat ihmiset työskentelevät samoissa tiloissa. On myös pohdittu, voisiko etätyöinnostus tuoda yhteiskäyttöisiä toimistoja lähiöihin, jos ihmiset haluavat työskennellä lähellä kotia. Kotaniemi suhtautuu tähän epäillen.

”Toistaiseksi jaetut työtilat toimivat ennen kaikkea urbaaneissa ympäristöissä. Ne vaativat ison käyttäjämassan, jotta käyttäjille voidaan järjestää tarvittavat palvelut.”

Espoolla on toimistojen houkuttelemisessa yksi merkittävä valtti, jota ei muilta löydy, sanoo elinkeinopäällikkö Paananen. Se on lähiluonto. Sama lähiluonto, joka on myös espoolaisille asukkaille tärkeä.

Paananen kertoo esimerkin. Vähän ennen koronapandemiaa kansainvälinen yritys lähestyi Espoon kaupunkia hyvin tarkalla tiedustelulla. Yritys etsi toimistotilaa kehittämistoimintoihin ja ilmoitti haluavansa tilat läheltä metroa, mutta sellaisesta paikasta, josta olisi kävelymatka luonnonsuojelualueelle. Lisäksi yrityksellä oli vielä yksi erityistoive: he halusivat tilat arkkitehti Alvar Aallon suunnittelemasta rakennuksesta.

”Siitä voi laskea, paljonko tällaisia paikkoja on Suomessa: yksi.”

Lienee sanomattakin selvää, että se paikka ei ole Sinimäki.