Hän kehottaa Helsinkiä luopumaan kaikista kaupunkisuunnitteluun liittyvistä, pitkään vallinneista kulteista kaupungin tulevaa suuntaa haettaessa ja kaupunkia tiivistettäessä. Hän tarkoittaa kulteilla esimerkiksi kaavoitukseen ja liikennesuunnitteluun liittyviä tapoja, jolloin mitään ei voi tehdä toisin.
Wartiainen on ollut koko ammattiuransa radikaali kaupunkisuunnittelun toisinajattelija. Hän on arvostellut erityisesti Helsingin kaupunkisuunnittelua. Sitä hän on katsonut viimeiset 24 vuotta ruotsalaisesta perspektiivistä, sillä on työskennellyt ja asunut Tukholmassa vuodesta 1997, vaikka töitä on ollut myös Suomessa.
Vaihtoehtojen tielle
”Kukaan ei tunnu tietävän Helsingin organisaatiossa, mikä on sanojen planning ja design ero. Ruotsissa on sama ongelma. Kun kysyin siellä opiskelijoilta näiden sanojen eroa, he eivät sitä tienneet. Tätä voisi verrata siihen, että olisi katastrofi, jos kauppakorkeakoulussa kysyisi oston ja myynnin eroa eivätkä opiskelijat sitä tietäisi. Nykytavalla syntyy kuollutta kaupunkia, vaikka kukaan ei sellaista tilaa, vaan elävää ympäristöä.”
Termeille ei kaupunkisuunnittelun kyseessä ollessa löydy sopivia suomenkielisiä termejä. Wartiainen määrittelee ne siten, että planningpainotteinen ajattelu luo mahdollisuuksia ja avaa tietä uusille vaihtoehdoille, mutta designpainotteinen sulkee pois vaihtoehdot. Hän pitää Helsingin kaupunkisuunnittelua hyvin designpainotteisena – ja se tukahduttaa vaihtoehdot. Virkamiesten harrastamaa suunnittelijoiden vaihtoehtojen teilaamista Wartiainen kutsuu paranoijakriittisyydeksi.
Hänellä on pohjaa sanomalleen aivan viime ajoilta, sillä hän oli mukana Elielinaukion kehittämishankkeessa sen alkuvaiheessa, ennen kansainvälistä arkkitehtuurikilpailua. Kilpailun järjesti suomalainen Elielin kehitys Oy yhdessä Helsingin kaupungin kanssa. Elielin kehitys Oy:n muodostavat alueen kiinteistönomistajat Ilmarinen, OP-Vuokratuotto, VR, SOK, Exilion sekä kiinteistökehittämiseen ja -sijoittamiseen erikoistunut Evata Partners.
Kaupunkisuunnitteluun mallia sienirihmastoista
Kilpailuohjelma asetti esitettävälle maanpäälliselle rakentamiselle 40 000 bruttoneliömetrin laajuustavoitteen suunnitelmien toteutettavuuden ja riittävän maankäytön tehokkuuden varmistamiseksi.
Wartiainen arvioi, että tällä reunaehdolla ei synny urbaania tilaa. Hän käyttää korttelin urbaaniuden mittarina tunnuslukua, joka lasketaan jakamalla korttelissa olevien tonttirajojen piiri koko korttelin piirillä. Luvun pitää olla vähintään 1. Esimerkiksi Fredrikinkatu Helsingissä on tällä mittarilla hyvin urbaani elävyyttä synnyttävä katu lähes koko matkalta.
”Jos haluaa elävää kaupunkia, mallia täytyy ottaa sienirihmastoista. Ne ovat evoluution moottori. Kaupunki toimii rihmastomaisesti”, Wartiainen sanoo. Hän kaivaa haastattelussa esille Merlin Sheldraken kirjoittaman sieniä koskevan Entagled life-kirjan, joka on muuttanut hänen ajatteluaan kaupunkisuunnittelusta.
Yleiskaavoitus siirrettävä kaupunginkansliaan
Helsingin uudelle, kunnallisvaalien jälkeen valittavalle pormestarille Wartiaisella on selkeitä terveisiä. Pormestarin pitäisi pikaisesti siirtää Kaupunkiympäristön toimialaan kuuluva yleiskaavoitus kaupunginhallituksen alaisuuteen, lopettaa rakennussuunnittelumainen asemakaavoitus sekä siirtää rakennusvalvonta itsenäiseksi, pois kaupunkiympäristön toimialalta. Näin päästäisiin toisiinsa liiaksi sidoksissa olevista nykykulteista eroon ja mikään niistä ei pääsisi dominoimaan.
Toinen terveinen on, että Elielinaukion jatkosuunnittelussa alueen rajaus pitäisi muuttaa ja alueelle muodostaa useita tontteja yhden sijaan.
”Kun kaupunkisuunnittelu ei toimi, tuotetaan lisää määräyksiä. Helsingin uudet asemakaavat määräyksineen ovat kuin entisen Neuvostoliiton 5-vuotissuunnitelmat. Niiden vaikutus on tosin paljon pidempiaikainen. Kaava on vain kaavantekijän visio tulevasta, vaikka sen pitäisi syntyä symbioosina kaikkien toimijoiden kanssa.
Lähiöihin tarvitaan täydennysrakentamista – ehkä purkamistakin
Wartiainen arvioi Helsingin Kalasataman ja Jätkäsaaren aluerakentamiskohteiksi, jotka ovat rumuudestaan huolimatta kuitenkin ”sata kertaa parempia kuin aikoinaan tehdyt lähiöt”. Hän pitää ongelmana Helsingin lähiöitä, jotka rakennettiin lähiörakentamisen aikaan pankkimaailmassa vaikuttaneen Mauno Koiviston mukaan väliaikaisiksi. Betonilähiöt oli tarkoitus purkaa sitten kun Suomella olisi varaa parempaan, enkä jo 40 vuoden kuluttua rakentamisesta.
”Toi purkamisen pohdiskelu oli Koivistolta tosi kiinnostava lisäjuonne. Aldo Rossi nimittäin kirjoitti 60-luvun lopulla kirjassaan (eng. Käännös Architcture of The City) että rakentamista on kahta tyyppiä: monumentit ja arkisen käytön tyypit. Hänen ajatuksensa oli, että monumentaalisuus on aikakäsite – ominaisuus, joka vastustaa muutosta.”
”Jotenkin rakennussuojelu on ajamassa Helsinkiä syvemmälle tärviöön, ja kohta jälleen saadaan todistettua rakentamisen ja suunnittelun peruslauseke: ei ole olemassa niin huonoa vitsiä, etteikö se voisi olla totta.”
Lähiöitä Wartiainen täydennysrakentaisi, mutta pientaloalueisiin ei pitäisi koskea.
Helsinki ei ole ainoa kaupunki, jossa viime vuosisadalla muodostuneet kaupunkisuunnittelun kultit pitävät valtaa. Wartiainen kertoo, että Ruotsissa urbaani tila perustuu jäteauton kulkumahdollisuuksiin, jätekulttiin. Hän ei äkkipäätä löydä Euroopasta kaupunkia, joka olisi ravistellut kaupunkisuunnittelunsa kokonaan uuteen uskoon.
Itse hän on ollut Ruotsissa mukana Jällivaaran kaivoskaupungin siirtämisessä pois kaivoksen kohdalta. ”Haastattelimme siellä 5 000 asukasta 17 000:sta ja kysyimme heidän tulevia asumistoiveitaan. Loimme suunnitteluvaiheessa kaupunkirakentamisen ideat persoonien näkökulmista ja kuvasimme elämää Jällivaarassa. Poliitikot heräsivät, kun he tajusivat näiden haastattelujen perusteella, että pitää tehdä jotain nuorten paon estämiseksi, jotta kaupungissa säilyy osaavaa työvoimaa ja lapsenlapset eivät asu liian kaukana. Niin syntyi muutos ajattelussa.”
Wartiainen muistuttaa vuonna 2016 EEA:n Urban Sprawl in Europa -tutkimuksesta, jossa Helsinkiä pidettiin hänen sanoillaan varottavana esimerkkinä alisuorittavasta kaupunkisuunnittelusta myös itäeurooppalaisiin kaupunkeihin verrattuna eikä se pysy mukana innovaatiovauhdissa.
Helsingin keskustaa on laajennettava
”Ilmakuvista katsottuna Helsinki on repaleinen ja harsomainen kaupunki. Kaupunki on pinta-alaltaan liian suuri ja sen keskusta on liian pieni. keskustaa pitäisi laajentaa ulospäin ytimestä, ja luopua siitä pääväyläbulevardiajattelusta, mitä yleiskaavasta jäi jäljelle KHO:N päätöksen jälkeen. Uusia bulevardeja voisi olla keskemmällä kaupunkia.
”Helsingistä saisi urbaanin 15 minuutin kaupungin, mutta se ei synny eurooppalaisilla metodeilla, kun meillä ei ole keskiaikaista keskustaa, kuten ei Oslossa eikä Pietarissakaan. Täällä pitäisi keksiä oma tapa täydennysrakentamiseen. Nykyisellä tavalla ei synny hyvää lopputulosta. Rakennustuotanto tekee fordismin periaatteilla luostarimaisia lähiöasuntoja kaikille. Luostarimaisuus on seurausta Corbusierin ideoista. Hän vietti elämänsä parhaat hetket kreikkalaisessa luostarissa vailla sosiaalisia kontakteja.”
Wartiainen on pohtija ja suunnittelija
Wartiainen kertoo pohtivansa kaupunkisuunnittelua ja sen kehittämistä nykyään ison osan ajastaan. Hänen professuurinsa Kungliga tekniska högskolanissa päättyi vuonna 2006. Sitä ennen hän oli joitakin vuosia yhdyskuntasuunnittelun professorina omassa opinahjossaan, TKK:n arkkitehtosastolla.
Suunnittelutöitä hän ei kuitenkaan ole jättänyt. Norrköpingissä on parhaillaankin käynnissä hänen ja puolisonsa Ingrid Reppenin Arkitektur + Development -toimiston kaupunkirakentamisprojekteja. Ne alkoivat vuonna 2013. Norrköping merkitsee hänelle nyt työn kotikaupunkia.
”Tutkin Helsinki-Pariisi-vertailun yhteydessä Pariisin Haumann-pohjapiirroksia. Ne osoittivat esimerkiksi sen, että tiiveys on mahdollista myös 10−12 metrin runkosyvyydellä, jolloin kaikki huoneet saavat päivänvaloa. Suunnittelemassamme Garvaren-korttelissa Norrköpingissä on aivan suoraan omaksuttu tämä periaate.”
Hän kertoo hyvin kapealla tontille suunnittelemastaan talosta Katchkasta näin:
”Katscha on suomenruotsia ja tarkoittaa katiskaa. Paikka on kapea. Vastakkaiseen rakennukseen on vain noin 10 metriä. Idea oli siis uudisrakentaa loft-asuntoja. Isot, teollisuusrakennusten mittakaavaa olevat ikkunat ovat avattavia parvekkeiksi – yksi tai kaksi per asunto. Ikkunapenkki on istumakorkea 41 cm. Veden puolella on korkeat huoneet. Vastakkaisella puolella on matalia kerroksia. Joissakin asunnoissa on kaksi kerrosta makuuhuoneita. Joissakin on tasoero olkkarin ja makkareiden välillä ja joissakin huoneiden lattiat on samalla tasolla, mutta olkkari on korkea.”
Tätä artikkelia on kommentoitu 2 kertaa
2 vastausta artikkeliin “Professori Kai Wartiainen moittii Helsingin suunnittelua: Uuden pormestarin pitäisi irrottautua kaupunkisuunnittelun haitallisista kulteista”
1997-2006 Kungliga Tekniska Högskolan, Sverige, Professor i stadsbyggnad. Ehti suunnitella Kauniaisten kaamean kauppakeskuksen, jossa Vitruviuksen arkkitehtuurin perussäännöistä ”kestävä, käyttökelpoinen, kaunis” ei toteudu yksikään.
Nyt sama ylisanoja käyttävä kritiikitön juttu on levitetty tämänpäiväiseen Hesariin koko aukeamalle. Mitähän oikeasti ansioituneet arkkitehdit jutusta ajattelevat.