Helsinki oli Suomen suurin häviäjä maan sisäisessä muuttoliikkeessä alkuvuonna. Pitääkö pääkaupungin olla huolissaan?
HS kysyi asiaa muuttoliikettä tuntevilta asiantuntijoilta.
Vuoden 2020 huhtikuun ja vuoden 2021 kesäkuun välisenä aikana Helsinki koki yhteensä noin 4 200 henkilön verran muuttotappiota, kertovat konsulttitoimisto MDI:n aluetutkijat Timo Aro ja Rasmus Aro tuoreessa blogikirjoituksessaan.
Se tarkoittaa keskimäärin noin 280 henkilöä kuukautta kohden.
Aluetutkijoiden kirjoitus pohjautuu Tilastokeskukselta tilattuun dataan.
Helsingin kohdalla ei ole kyse hälyttävän suuresta muuttotappiosta korona-aikana suhteessa väestöpohjaan, mutta muutos on poikkeuksellisen suuri verrattuna 2010-luvun yleiseen kehitykseen, he kirjoittavat.
HS uutisoi Helsingin muuttotappiosta elokuun alussa.
Suomen sisäisen muuttoliikkeen suurimmat voittajat olivat Helsingin kehyskunnat Tuusula, Järvenpää ja Sipoo.
Lähtömuuttojen määrä on käytännössä kasvanut kaikissa muissa ikäryhmissä paitsi 15–24-vuotiaissa.
Nuorilla aikuisilla isot kerrannaisvaikutukset
Timo ja Rasmus Aron mukaan muuttotappiot nuorten aikuisten ryhmässä ovat ajan mittaan ongelma Helsingille, jos tilanne jatkuu samankaltaisena koronavirusepidemian jälkeen.
”Nuorten aikuisten ikäryhmässä on runsaasti työllisiä ja koulutettuja henkilöitä, jolloin muuttotappioiden negatiiviset kerrannaisvaikutukset ovat suuremmat kuin mitä numerot kertovat”, he kirjoittavat.
Ensisijaisesti Helsingistä muutetaan Espooseen ja Vantaalle, joista taas muutetaan muihin Helsingin seudun kuntiin.
Tutkijoiden mukaan vieraskielisen väestön merkitys Helsingin, Espoon ja Vantaan muuttoliikkeessä on erittäin suuri.
”Oma arviomme on, että kaupungistuminen jatkuu koronavirusepidemian jälkeen mutta vaimeammin kuin 2010-luvulla ja että kasvavien kaupunkialueiden sisällä kasvupaine hajautuu 2010-lukua tasaisemmin keskuskaupungin ja kehysalueen välillä.”
Helsingin yliopiston tutkijatohtorin Tomas Hanellin mielestä pääkaupungin kokema muuttotappio ei ole kovin dramaattinen. Hän ei usko, että sillä on suurta merkitystä esimerkiksi Helsingin verotuloihin.
”Luvut ovat sen verran pieniä suuren kunnan suhteessa, etteivät muuttajat verotuloja hirveän paljon hetkauta”, Hanell sanoo.
”Tippa meressä.”
Helsingissä asui kesäkuussa vajaat 657 000 ihmistä.
Jos Helsingistä tänä vuonna pois muuttaneet – tai ne jotka peruivat muuttoaikeensa Helsinkiin – edustavat samaa väestöryhmää kuin viime vuonna muuttaneet, tässä joukossa on paljon nuoria, Hanell sanoo.
”Surkeimpia veronmaksajia eli opiskelijoita. Uskoisin, että pandemian jälkeen he palaavat takaisin. Silloin ainakin osittain tämä negatiivinen trendi Helsingin osalta heikkenee.”
Laadukkaampaa asumista ulkokehällä
Korona-aikana on puhuttu paljon siitä, että ihmiset hakevat lisää tilaa, kun he viettävät kotona aiempaa enemmän aikaa ja tekevät etätöitä.
”Kyllähän esimerkiksi asumisväljyys on oikeasti ongelma. Melkein joka viides suuressa kaupungissa asuva suomalainen sanoo, että on liian vähän tilaa”, maantieteilijä Hanell sanoo.
Kehyskunnista asuinneliöitä saa Helsinkiä huokeammin, mikä houkuttelee niihin myös hyvätuloisia. Hanell muistuttaa, ettei ilmiö ole uusi: hyvätuloisia on muuttanut kehyskuntiin ennenkin. Hän ei näe, että yksittäinen koronavirusepidemia heikentäisi kaupungistumista merkittävästi.
Käynnissä on heiluriliike, joka jatkuu myös vastaisuudessa, Hanell sanoo.
”Hybridimalliset työskentelytavat moninaistavat kuvaa. Varmasti muuttoliikennettä tulee olemaan enemmän suuntaansa. Sekä tulo- että lähtömuutto kasvavat. Nurmijärvi-ilmiöitä tulee, ja niitä menee.”
Aluetutkija, professori Sami Moisio Helsingin yliopistosta sanoo, että osa helsinkiläisistä saattaa kaivata korona-aikana ja sen jälkeen väljempää asumista.
”Mutta mitään merkkiä ei ole siitä, että esimerkiksi Helsingin kantakaupungin asuntokysyntä olisi tyrehtynyt.”
Suomessa suuret yliopistokaupunkiseudut ovat olleet jo vuosia vetovoimaisia.
Moisio sanoo, että niiden myönteinen kehitys perustuu monipuoliseen tarjontaan työ- ja koulutuspaikoista, eikä koronavirusepidemia ole tätä juuri muuttanut.
Voisiko epidemia pitkittyessään muuttaa asetelmaa?
”Toki monessa maakunnassa tätä toivotaan”, Moisio sanoo.
Hänen mukaansa osa asiantuntija-ammattien etätyöntekijöistä saattaa haluta jatkossa asua muualla kuin suurimmilla kaupunkiseuduilla. Suurella osalla työntekijöistä tätä mahdollisuutta ei kuitenkaan ole.
”Epidemian pitkittyminen voisi hyödyttää joitakin pieniä kaupunkeja, jotka sijaitsevat suhteellisen lähellä pääkaupunkiseutua. Mieleen tulevat esimerkiksi Porvoon ja Lohjan kaltaiset paikkakunnat.”
Silloin rahoittajat ja rakennuttajat voisivat tulkita, että ihmisten halu asua väljissä kehyskunnissa tai suhteellisen lähellä pääkaupunkiseutua sijaitsevissa pienissä kaupungeissa on kasvanut, Moisio sanoo.
”Näin ei ole mahdotonta, että pitkittyvä epidemia saisi aikaan jonkinlaisen uuden Nurmijärvi- tai Porvoo-ilmiön, joka ilmenisi pääkaupunkiseudun kehyskunnissa ja niiden läheisyydessä voimakkaana rakentamisena ja lainoittamisena.”
Kaikilla ei ole varaa kaupunkiasumiseen
Kehitys, jossa muuttokuorma kannetaan kaupungin ulkopuolelle, on kuitenkin maailmanlaajuinen ilmiö, Hanell huomauttaa.
”Jos lähtee Suomea ja Helsinkiä pidemmälle katsomaan, esimerkiksi Pariisin väestönkehitys kääntyi negatiiviseksi jo vuonna 2012 ja New Yorkin 2017.”
Hanell arvelee, että taustalla ovat niin sanotut negatiiviset ulkoisvaikutukset, kuten juuri ahdas asuminen, pitkät pendelöintiajat ja jonot terveyskeskuksissa, melu, saaste sekä rikollisuus.
Toisaalta kaikilla ei ole varaa asua suurkaupungeissa.
”Vaikka kaupunki puhuttelee korkean osaamisen ammattilaisia, he tarvitsevat kokonaisen armeijan paidansilittelijöitä, hampurilaisten paistajia, siivoojia ja bussikuskeja”, Hanell sanoo.
”Monella alalla on jatkuva työvoimapula Suomen suurissa kaupungeissa, koska ihmisillä ei ole varaa olla työpaikan lähellä.”
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Helsinki menettää nyt asukkaita joka kuukausi – tutkija viittaa New Yorkista ja Pariisista tuttuun ilmiöön”