Helsinki menettää nyt asukkaita joka kuukausi – tutkija viittaa New Yorkista ja Pariisista tuttuun ilmiöön

Kehitys, jossa muuttokuorma kannetaan kaupungin ulkopuolelle, on globaali ilmiö, sanoo tutkijatohtori Tomas Hanell.

Helsinkiläiset asuvat tiheästi. Korona-aikana moni on hakenut lisää tilaa pääkaupungin ulkopuolelta. KUVA: JARMO MATILAINEN / HS

Helsinki oli Suomen suurin häviäjä maan sisäisessä muuttoliikkeessä alkuvuonna. Pitääkö pääkaupungin olla huolissaan?

HS kysyi asiaa muuttoliikettä tuntevilta asiantuntijoilta.

Vuoden 2020 huhtikuun ja vuoden 2021 kesäkuun välisenä aikana Helsinki koki yhteensä noin 4 200 henkilön verran muutto­tappiota, kertovat konsultti­toimisto MDI:n alue­tutkijat Timo Aro ja Rasmus Aro tuoreessa blogi­kirjoituksessaan.

Se tarkoittaa keskimäärin noin 280 henkilöä kuukautta kohden.

Aluetutkijoiden kirjoitus pohjautuu Tilastokeskukselta tilattuun dataan.

Helsingin kohdalla ei ole kyse hälyttävän suuresta muutto­tappiosta korona-aikana suhteessa väestö­pohjaan, mutta muutos on poikkeuksellisen suuri verrattuna 2010-luvun yleiseen kehitykseen, he kirjoittavat.

HS uutisoi Helsingin muutto­tappiosta elokuun alussa.

Suomen sisäisen muutto­liikkeen suurimmat voittajat olivat Helsingin kehys­kunnat Tuusula, Järvenpää ja Sipoo.

Lähtömuuttojen määrä on käytännössä kasvanut kaikissa muissa ikä­ryhmissä paitsi 15–24-vuotiaissa.

Nuorilla aikuisilla isot kerrannaisvaikutukset

Timo ja Rasmus Aron mukaan muutto­tappiot nuorten aikuisten ryhmässä ovat ajan mittaan ongelma Helsingille, jos tilanne jatkuu saman­kaltaisena korona­virus­epidemian jälkeen.

”Nuorten aikuisten ikä­ryhmässä on runsaasti työllisiä ja koulutettuja henkilöitä, jolloin muutto­tappioiden negatiiviset kerrannais­vaikutukset ovat suuremmat kuin mitä numerot kertovat”, he kirjoittavat.

Ensisijaisesti Helsingistä muutetaan Espooseen ja Vantaalle, joista taas muutetaan muihin Helsingin seudun kuntiin.

Tutkijoiden mukaan vieras­kielisen väestön merkitys Helsingin, Espoon ja Vantaan muutto­liikkeessä on erittäin suuri.

”Oma arviomme on, että kaupungistuminen jatkuu korona­virus­epidemian jälkeen mutta vaimeammin kuin 2010-luvulla ja että kasvavien kaupunki­alueiden sisällä kasvu­paine hajautuu 2010-lukua tasaisemmin keskus­kaupungin ja kehys­alueen välillä.”

Helsingin yliopiston tutkija­tohtorin Tomas Hanellin mielestä pää­kaupungin kokema muutto­tappio ei ole kovin dramaattinen. Hän ei usko, että sillä on suurta merkitystä esimerkiksi Helsingin vero­tuloihin.

”Luvut ovat sen verran pieniä suuren kunnan suhteessa, etteivät muuttajat vero­tuloja hirveän paljon hetkauta”, Hanell sanoo.

”Tippa meressä.”

Helsingissä asui kesäkuussa vajaat 657 000 ihmistä.

Jos Helsingistä tänä vuonna pois muuttaneet – tai ne jotka peruivat muutto­aikeensa Helsinkiin – edustavat samaa väestö­ryhmää kuin viime vuonna muuttaneet, tässä joukossa on paljon nuoria, Hanell sanoo.

”Surkeimpia veron­maksajia eli opiskelijoita. Uskoisin, että pandemian jälkeen he palaavat takaisin. Silloin ainakin osittain tämä negatiivinen trendi Helsingin osalta heikkenee.”

Laadukkaampaa asumista ulkokehällä

Korona-aikana on puhuttu paljon siitä, että ihmiset hakevat lisää tilaa, kun he viettävät kotona aiempaa enemmän aikaa ja tekevät etä­töitä.

”Kyllähän esimerkiksi asumis­väljyys on oikeasti ongelma. Melkein joka viides suuressa kaupungissa asuva suomalainen sanoo, että on liian vähän tilaa”, maan­tieteilijä Hanell sanoo.

Kehyskunnista asuinneliöitä saa Helsinkiä huokeammin, mikä houkuttelee niihin myös hyvä­tuloisia. Hanell muistuttaa, ettei ilmiö ole uusi: hyvä­tuloisia on muuttanut kehys­kuntiin ennenkin. Hän ei näe, että yksittäinen korona­virus­epidemia heikentäisi kaupungistumista merkittävästi.

Käynnissä on heiluriliike, joka jatkuu myös vastaisuudessa, Hanell sanoo.

”Hybridimalliset työskentelytavat moninaistavat kuvaa. Varmasti muutto­liikennettä tulee olemaan enemmän suuntaansa. Sekä tulo- että lähtö­muutto kasvavat. Nurmijärvi-ilmiöitä tulee, ja niitä menee.”

Aluetutkija, professori Sami Moisio Helsingin yliopistosta sanoo, että osa helsinkiläisistä saattaa kaivata korona-aikana ja sen jälkeen väljempää asumista.

”Mutta mitään merkkiä ei ole siitä, että esimerkiksi Helsingin kanta­kaupungin asunto­kysyntä olisi tyrehtynyt.”

Suomessa suuret yliopisto­kaupunki­seudut ovat olleet jo vuosia vetovoimaisia.

Moisio sanoo, että niiden myönteinen kehitys perustuu monipuoliseen tarjontaan työ- ja koulutus­paikoista, eikä korona­virus­epidemia ole tätä juuri muuttanut.

Voisiko epidemia pitkittyessään muuttaa asetelmaa?

”Toki monessa maakunnassa tätä toivotaan”, Moisio sanoo.

Hänen mukaansa osa asiantuntija-ammattien etä­työntekijöistä saattaa haluta jatkossa asua muualla kuin suurimmilla kaupunki­seuduilla. Suurella osalla työn­tekijöistä tätä mahdollisuutta ei kuitenkaan ole.

”Epidemian pitkittyminen voisi hyödyttää joitakin pieniä kaupunkeja, jotka sijaitsevat suhteellisen lähellä pää­kaupunki­seutua. Mieleen tulevat esimerkiksi Porvoon ja Lohjan kaltaiset paikka­kunnat.”

Silloin rahoittajat ja rakennuttajat voisivat tulkita, että ihmisten halu asua väljissä kehys­kunnissa tai suhteellisen lähellä pääkaupunkiseutua sijaitsevissa pienissä kaupungeissa on kasvanut, Moisio sanoo.

”Näin ei ole mahdotonta, että pitkittyvä epidemia saisi aikaan jonkinlaisen uuden Nurmijärvi- tai Porvoo-ilmiön, joka ilmenisi pääkaupunkiseudun kehys­kunnissa ja niiden läheisyydessä voimakkaana rakentamisena ja lainoittamisena.”

Kaikilla ei ole varaa kaupunkiasumiseen

Kehitys, jossa muuttokuorma kannetaan kaupungin ulkopuolelle, on kuitenkin maailmanlaajuinen ilmiö, Hanell huomauttaa.

”Jos lähtee Suomea ja Helsinkiä pidemmälle katsomaan, esimerkiksi Pariisin väestön­kehitys kääntyi negatiiviseksi jo vuonna 2012 ja New Yorkin 2017.”

Hanell arvelee, että taustalla ovat niin sanotut negatiiviset ulkois­vaikutukset, kuten juuri ahdas asuminen, pitkät pendelöinti­ajat ja jonot terveys­keskuksissa, melu, saaste sekä rikollisuus.

Toisaalta kaikilla ei ole varaa asua suurkaupungeissa.

”Vaikka kaupunki puhuttelee korkean osaamisen ammattilaisia, he tarvitsevat kokonaisen armeijan paidan­silittelijöitä, hampurilaisten paistajia, siivoojia ja bussi­kuskeja”, Hanell sanoo.

”Monella alalla on jatkuva työ­voima­pula Suomen suurissa kaupungeissa, koska ihmisillä ei ole varaa olla työ­paikan lähellä.”

Tätä artikkelia ei ole kommentoitu

0 vastausta artikkeliin “Helsinki menettää nyt asukkaita joka kuukausi – tutkija viittaa New Yorkista ja Pariisista tuttuun ilmiöön”

Vastaa

Viimeisimmät näkökulmat