Kokeile kuukausi maksutta

Väitöskirja kritisoi allianssien käyttöä, rakentajaltakin suoria sanoja – ”Allianssi on kansantaloudellisesti täysin käsittämätön toimintamalli”

Tuoreen väitöskirjan mukaan allianssit suosivat suuria rakennusliikkeitä.

Tampereelle rakentui tänä vuonna Sepänkadun silta allianssimallilla. Kuva: Kimmo Vallden

Vaasan yliopistolle tehdyssä tutkimuksessa varoitetaan pääurakoinnin keskittymisestä määräävässä asemassa oleville toimijoille. Ongelma koskee allianssi- ja elinkaarihankkeita. Tämä voi pitkällä aikavälillä nostaa hintatasoa sekä heikentää kilpailun tehokkuutta ja julkisten varojen tehokasta käyttöä.

Tutkimuksen mukaan keskisuurilla yrityksillä on myönteisiä vaikutuksia julkisten hankintojen toimittajakannan laajentumiseen. Ne monipuolistavat julkisista hankinnoista käytävää kilpailua.

Tämä artikkeli on tarjolla vain Rakennuslehden tilaajille

Tätä artikkelia on kommentoitu 5 kertaa

5 vastausta artikkeliin “Väitöskirja kritisoi allianssien käyttöä, rakentajaltakin suoria sanoja – ”Allianssi on kansantaloudellisesti täysin käsittämätön toimintamalli””

  1. Lainaus kirjoituksesta: Urakkakoko rajoittaa aina enemmän kuin toteutusmuoto, ja hankinnat ohjataan yrityksille, joiden liikevaihto on noin kaksi kertaa urakan arvo. Hankintalaki sallii tämän”, Saarinen kertoo.”
    Konsuultti ei taida ymmärtää miten urakointiliikkeen liikevaihto muodostuu. Kun käytetään valmiusasteen mukaista tuloutusta, urakan arvo jakautuu toteutusajalle. Esimerkiksi 15 M€:n urakka voi jakautua kolmelle eri tilikaudelle, yksinkertaisella mallilla tasaisen jaon mukaan 5 M€/vuosi.
    Saarisen esittämä kaksinkertainen liikevaihto edellyttää 15 M€:n urakassa yhdelle vuodelle 30 M€:n vaihtoa, joka ei ole mitenkään mittakaavassa urakan vuotuiseen kokoon. Epäsuhta on todella suuri ja johtaa suuriin vääristymiin ja heikentää PK-yritysten mahdollisuuksia osallistua kilpailuihin. Mikäli vaadittavalle liikevaihdolle asetataan joku raja, olisi se vähintään suhteutettava urakan arvioituun kestoon. Kokonaan toinen asia on, mitä liikevaihtoluku yleensä kertoo yrityksen suorituskyvystä?

    m

    1. Kyllä konsultti ymmärtää. Hankintalaki sallii sen, että tarjoajien vuotuinen liikevaihtovaatimus voidaan asettaa kaksi kertaa niin suureksi kuin hankintasopimuksen arvo. Ja tätä myös usein käytetään ihan vaan rajaamaan tarjoajien määrää tai sitten varmistamaan, että tarjoajan rahkeet riittävät kyseiseen hankintaan. Konsultin pointti oli kuitenkin se, että urakkakoko rajoittaa yleensä enemmän kuin toteutusmalli. Valitettavasti.

  2. Kummallahan on mennyt allianssimalli ja elinkaarimalli sekaisin: toimittajalla vai tutkijalla?
    Sinällään väitöskirjan taustalla kummitteleva julkisten rakennuttajien osaamis- ja resurssivaje on hyvin huolestuttava asia. Tilanne oikeastaan vain korostuu isoissa monimutkaisissa kokonaisuuksissa, joissa vaativuus lisääntyy lineaarista kiivaammin.

    1. Kurtin perusteluissa ovat tosiaan menneet elinkaari- ja allianssimallit sekaisin? Molemmilla on puolensa ja omat käyttötarkoituksensa. Elinkaarimalli näyttää kuitenkin jäävän lähivuosina pienempään rooliin, kun vuokramallin suosio kasvaa yhä suuremmaksi.

  3. Muutama kommentti:

    1. Väitöskirjan tehneen Ulla-Maria Karhun johtopäätös on juuri oikea eli ”Hankintayksikön tulee aidosti ymmärtää, millaiseen hankintaan se on ryhtymässä.” ja siitä seuraava toimintasuosituskin on kohdallaan:

    ”Väitöskirjassa esitetään toimintasuosituksena, että hankintayksikkö itsenäisesti punnitsee urakkamuotoa valitessaan, onko suuren hankekoon tai modernin urakkamuodon käyttö halutun tavoitteen kannalta välttämätöntä vai voisiko hankinnan kilpailuttaa pienemmissä osissa ja perinteisemmällä urakkamuodolla, jolloin hankinnan tarjoajajoukko laajentuisi nykyisestä”.

    Jakamalla hanke osiin sekä suunnittelemalla, toteuttamalla ja kilpailuttamalla ne muilla toteutusmuodoilla kuin allianssimallilla, saadaan toki laajempi osallistujajoukko mukaan tarjousten tekemiseen ja hankkeen toteuttamiseen.

    Allianssimalli onkin tarkoitettu sellaisten isojen, monimutkaisten ja paljon riskejä sisältävien hankkeiden toteuttamiseen, joihin perinteiset toteutus- ja urakkamuodot eivät sovi. Tämän myös Jani Saarinen hyvin toteaa.

    Asantuntijoita on rakennushankkeeseen ryhtyvän kuitenkin syytä käyttää niissä tehtävissä, joissa oma osaaminen tai resurssit eivät riitä.

    2. Myös toinen Karhun nosto hankintalain mukanaan tuomasta PK-sektorin huomioonottamistavoitteesta on tärkeä.

    Vähimmäisvaatimusten (ml. liikevaihto) käyttö on kuitenkin perusteltua niin pienissä kuin suurissakin hankkeissa. Isoon 30 miljoonan hankkeeseen ei kannata ottaa 5 miljoonan liikevaihdolla toimivaa urakoitsijaa, se saattaa olla sekä tarjoajalle että tilaajalle liian riskialtista.

    PK-sektorin huomioonottamistavoitteelle itse hankintalaki sekä sen nykyiset tukinnat tuovat isommat haasteet. PK-yrityksillä ei usein ole riittävää osaamista, resursseja ja referenssejä kilpailuihin osallistumiseen ja niissä pärjäämiseen. Hankintalaki tavallaan toimii tavoitettaan vastaan PK-sektorin näkökulmasta, mutta tämä ei ole millään tavalla allianssimallin vika.

    3. Muutama kommentti on paikallaan myös Mikko Kurtille.

    On hyvä muistaa, että elinkaarimalli (PPP-malli), vuokrahankemalli ja allianssimalli ovat kaikki toisistaan poikkeavia tapoja toteuttaa hanke ja ne sopivat erilaisiin käyttötarkoituksiin ja tarpeisiin.

    Allianssimallissa ei ole mukana ulkopuolista rahoittajaa vaan tilaaja maksaa kulut ja rahoittaa siten itse hankkeen. Lisäksi kohteen ylläpito ei lähtökohtaisesti kuulu allianssille toisin kuin elinkaarimallissa, jossa se on osa sopimuskokonaisuutta.

    Allianssi on siis hankkeen suunnittelu- ja rakentamisvaiheen kattava toteutusmalli, jossa on yleensä normalia YSE-sopimusta pidempi jälkivastuuaika (usein 5 vuotta). Allianssi ei siis vastaa huollosta ja muusta ylläpdosta, ellei siitä haluta hankkeen lopussa erikseen sopia.

    Kurtin kritiikki tuntuukin kohdistuvan elinkaarimalliin ja siihen sisältyviin haasteisiin kuntatalouden kannalta. Näistä olen monilta osin samaa mieltä.

    Toivottavasti Kemin ja Tornion suunnalta löytyisi joku sopivan kokoinen ja samalla riittävän haastava rakennushanke, joka kannattaisi toteuttaa allianssimallilla, ja jossa M. Kurtti tai joku muu paikallinen toimija pääsisi mukaan allianssiorganisaatioon hanketta toteuttamaan ja samalla kehittämään mallia entistä paremmaksi. Isoissa hankkeissa malli on jo osoittanut toimivuutensa ja meillä pari keskikokoista 20-30 Meuron peruskorjaus- ja laajennushanketta on saatu vietyä alliansseina onnistuneesti läpi.

    Kesäterveisin

    Teppo Salmikivi
    Toimitilajohtaja, Helsingin yliopisto

Viimeisimmät näkökulmat