1800-luvulla rakennettiin massiivitiilikouluja, kunnes vuosisadan loppupuolella alkoi hirsikoulujen aikakausi. 1920–1930-luvuilla palattiin massiivitiilikoulujen rakentamiseen. Muutama vuosikymmen myöhemmin kouluja rakennettiin tiiliverhoilluiksi betonirakennuksiksi. 1970-luvulla elementtirakenteiset koulut saavuttivat suosiota.
Viimeisimmät 30 vuotta uudet koulut on tehty hybridirakennuksiksi, joissa kantava runko voi olla yhdistelmä teräsbetoni-, teräs- ja puurakenteisista runkojärjestelmistä.
Rakennuksessa saattaa olla sekä maanvastaisia, betonisia alapohjarakenteita että ryömintätilaisia alapohjarakenteita. Julkisivut voivat muodostua betonisandwich-elementeistä.
Usein julkisivujen osissa tai ilmanvaihtokonehuoneissa on myös muita ulkoseinätyyppejä, kuten pelti-villa-pelti-elementtejä tai puurakenteisia seinäosia.
Hybridirakennuksia tehdään laajalti, vaikka niiden heikkous eli liitoskohtien suuri määrä tunnetaan rakennusalalla ongelmana.
”Massiivisten yksiaineisten rakenteiden muuttuminen monikerroksisiksi ja elementtipohjaisiksi rakenteiksi on merkittävin muutos rakenteiden puolella”
Yli-insinööri Timo Lahti ympäristöministeriöstä luonnehtii oppimisen rakennusten muuttuneen reilun sadan vuoden aikana merkittävästi, etenkin rakenteellisesti.
”Niistä näkee muun rakentamisen kehityksen ja teollistumisen. Massiivisten yksiaineisten rakenteiden muuttuminen monikerroksisiksi ja loppua kohti elementtipohjaisiksi rakenteiksi on merkittävin muutos rakenteiden puolella. Lisäksi arkkitehtuurin ja opetuksen muutos vaikuttaa aikajanalla tekniseen puoleen. Esimerkiksi vesikattomuodot ja niihin liittyvä detaljiikka on muuttunut merkittävästi”, Lahti sanoo.
Ympäristöministeriön Terveet tilat 2028 -ohjelmasivuilla esitellään eri aikakausien oppimisrakennusten rakennustyyppejä leikkauskuvina, joissa kerrotaan rakennuksen osat ja ne talotekniset järjestelmät, joilla on vaikutusta rakennuksen sisäilmaan. Lisäksi löytyy tietoa kosteusvaurioista- ja puutteista talotekniikassa.
Sivusto antaa tietoa korjausten valmisteluun.
”Hankkeessa on esitetty rakennusmateriaaleihin liittyen tyypillisimpiä haitta-aineita esimerkiksi erilaisissa eristeissä. Etenkin vanhoissa kohteissa niitä on tyypillisesti monissa eri paikoissa”, projektipäällikkönä sivuston kehittämisessä toiminut Lahti kertoo.
”Koska tavoitteena oli esittää nykytilassa olevia rakennuksia, ei rakennuksista näe varsinaisesti talotekniikan muutosta. Vanhoissa kohteissa on kuvattu todellisuutta vastaava tilanne, jossa suurin osa niistä on peruskorjattu ja –parannettu jo muutaman kerran. Näin ollen niistä löytyy modernia talotekniikkaa lämmöntalteenottoineen. Perusparannuksiin liittyviä ongelmakohtia, kuten hyvin pieniä ilmanvaihtokonehuoneita, on hankkeessa kuitenkin pyritty havainnollistamaan.”
Suunnitteilla on myös ilmanvaihdon katsastusmallin visualisointi eri huonetiloihin
Opetuskäyttöönkin soveltuvalla sivustolla esitellään ylläpitokohteita ja muita huollettavia asioita riskirakenteiden lisäksi. Ne ovat tyypillisiä kohtia, joiden kautta voidaan ennaltaehkäistä sisäilmaongelmia matalilla kustannuksilla.
Hankkeen projektitoiminnasta vastasi valtioneuvoston kansliasta Katja Outinen. Asiantuntijasisältöjä oli tekemässä Rambollilta Inari Weijo, Juha Åberg, Timo Turunen ja Jukka Lahdensivu.
Jatkossa sisältöön on suunnitteilla esimerkiksi ilmanvaihdon katsastusmallin visualisointi eri huonetiloihin.
Tutustu sivustoon: https://tilatjaterveys.fi/lapileikkaus-rakennuksiin
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Näin Suomi vaihtoi koulunsa tiilestä hybrideiksi – ”Oppimisen rakennusten muutoksista näkee muun rakentamisen kehityksen ja teollistumisen””