Suomessa vanha talo nähdään usein rapistuneena röttelönä, purkukuntoisena ja korjauskelvottomana. Puramme liikaa, tai sitten talot pilataan ylikorjaamisella. Näin sanovat rakennushistorian asiantuntijat Iida Kalakoski ja Panu Savolainen.
Tämä artikkeli on tilaajille
Kirjaudu sisään
1 kk koejakso veloituksetta
Tutustu digi-Rakennuslehteen kuukauden ajan veloituksetta ja sitoumuksetta.
Ryhmätilaus digi (+printti)
Ryhmätilaus sisältää haluamasi määrän käyttäjätunnuksia digiin (+printtilehtiä) yhdellä laskulla.
Yksittäistilaus printti+digi
Tilausjakso valittavissa 6/12 kk, myös määräaikaisena.
Yksittäistilaus digi
Tilausjakso valittavissa 6/12 kk.
Tätä artikkelia on kommentoitu kerran
Yksi vastaus artikkeliin “Rakennushistorian yliopisto-opettajat: Taloja ylikorjataan ja puretaan Suomessa aivan liikaa”
Mielenkiintoinen juttu, jossa pohdittuja näkökulmia. Se ansaitsee kuitenkin pari kommenttia.
Ensinnäkin toteamuksen siitä, että me rakentajat tai edes kiinteistön omistajat emme viime kädessä päätä, korjataanko vai puretaanko, vaan sen tekevät tosiasiassa tilojen käyttäjät. Jos ”hoivattavaan” rakennukseen ei löydy maksavia käyttäjiä, talon kohtalo lienee selvä: purkaminen, tai ”arvokohteissa” museoiminen.
Mitä tulee rakennusten tiivistämiseen, liiallinen tiivistäminen ei ole mahdollista, tai muutenkaan kosteusvaurioitumisen syy. Sen sijaan puutteellinen tai vääränlainen tiivistäminen kylläkin on.
Nimimerkki ”Pullotalossa jo pitkään asunut erittäin tyytyväinen asukas”