Kokeile kuukausi maksutta

Rakennushistorian yliopisto-opettajat: Taloja yli­korjataan ja puretaan Suomessa aivan liikaa

Taloja pitäisi remontoida nykyistä vähemmän ja puhua mieluummin rakennusten hoivaamisesta kuin korjaamisesta, sanovat rakennushistorian asiantuntijat. Vaarassa ovat nyt 40-vuotiaat talot.

Rakennushistorian asiantuntija Iida Kalakoski opettaa Tampereen yliopistossa, Panu Savolainen taas Aalto-yliopistossa. KUVA: JASMINE FÄRLING / HS

Suomessa vanha talo nähdään usein rapistuneena röttelönä, purkukuntoisena ja korjauskelvottomana. Puramme liikaa, tai sitten talot pilataan ylikorjaamisella. Näin sanovat rakennushistorian asiantuntijat Iida Kalakoski ja Panu Savolainen.

Heidän mielestään taloja pitäisi remontoida nykyistä vähemmän ja puhua mieluummin rakennusten hoivaamisesta kuin korjaamisesta, minimoida purkamista ja lopettaa ylikorjaaminen. Tämä säästäisi myös rahaa.

Tämä artikkeli on tarjolla vain Rakennuslehden tilaajille

Tätä artikkelia on kommentoitu kerran

Yksi vastaus artikkeliin “Rakennushistorian yliopisto-opettajat: Taloja yli­korjataan ja puretaan Suomessa aivan liikaa”

  1. Mielenkiintoinen juttu, jossa pohdittuja näkökulmia. Se ansaitsee kuitenkin pari kommenttia.

    Ensinnäkin toteamuksen siitä, että me rakentajat tai edes kiinteistön omistajat emme viime kädessä päätä, korjataanko vai puretaanko, vaan sen tekevät tosiasiassa tilojen käyttäjät. Jos ”hoivattavaan” rakennukseen ei löydy maksavia käyttäjiä, talon kohtalo lienee selvä: purkaminen, tai ”arvokohteissa” museoiminen.

    Mitä tulee rakennusten tiivistämiseen, liiallinen tiivistäminen ei ole mahdollista, tai muutenkaan kosteusvaurioitumisen syy. Sen sijaan puutteellinen tai vääränlainen tiivistäminen kylläkin on.

    Nimimerkki ”Pullotalossa jo pitkään asunut erittäin tyytyväinen asukas”

Viimeisimmät näkökulmat