Kokeile kuukausi maksutta

Rakennuslehden lukijat laittoivat taas järjestykseen parhaat yritykset ja johtajat – nopeita nousuja ja romahduksia

Rakennuslehden lukijapaneeli valitsi Suomen kiinnostavimmat rakennus- ja suunnitteluyritykset sekä parhaat ja visionäärisimmät johtajat.

YIT nousi ykköseksi Rakennuslehden lukijapaneelin kyselyssä, jossa haettiin Suomen kiinnostavinta rakennusyhtiötä. (Kuva: YIT)

Suomen kiinnostavin rakennusliike on YIT ja suunnittelutoimisto A-Insinöörit. Rakennusalan paras johtaja ja visionääri on puolestaan Rambollin toimitusjohtaja Maija Jokela. Tätä mieltä on Rakennuslehden lukijoista koottu lukijapaneeli.

Tämä artikkeli on tilaajille

Kirjaudu sisään

Kokeile nyt 1 kk veloituksetta!

Ryhmätilaus digi (+printti)

Ryhmätilaus sisältää haluamasi määrän käyttäjätunnuksia digiin (+printtilehtiä) yhdellä laskulla.

Yksittäistilaus printti+digi

Tilausjakso valittavissa 6/12 kk, myös määräaikaisena.

Yksittäistilaus digi

Tilausjakso valittavissa 3/6/12 kk.

Tätä artikkelia on kommentoitu 5 kertaa

5 vastausta artikkeliin “Rakennuslehden lukijat laittoivat taas järjestykseen parhaat yritykset ja johtajat – nopeita nousuja ja romahduksia”

  1. Rakennuslehti voi olla tyytyväinen. Jälleen kerran sen lukijapaneeli arvioi parhaiksi ne johtajat, joista lehti on tehnyt eniten juttuja viimeisen vuoden aikana. Lehti on siis onnistunut hyvin haastateltavien valinnassa!

    Vai olisiko sittenkin niin, että niitä äänestetään, jotka ovat saaneet eniten julkisuutta. Yleensä julkisuutta on luontaisesti lisännyt esimerkiksi jonkin järjestön puheenjohtajuus, mutta toisaalta osa johtajista on luontaisia mediapersoonia. Osa taas suorastaan juoksee karkuun julkisuutta. Esimerkiksi T2H:n toimitusjohtajan nimi ei minulle tule heti edes mieleen, vaikka yhtiö on tehnyt vuosikausia huipputulosta. Johtuisiko se siitä, että Yksi Toikkanen tai Kaksi Huhdanpäätä eivät halua julkisuutta eikä varsinkaan sitä, että heidän toimivaa konseptiaan kopioitaisiin? Itse ainakin sain tylyt pakit, kun aikoinaan esitin haastattelupyynnön.

    Sen sijaan Jussi Aho on yli vuosikymmenen ajan suorastaan tyrkyttänyt itseään rakennusalan muutoksentekijäksi. Kirjoitin vuonna 2017 hänestä näin:

    ”Jussi Aho näkee mahdollisena pörssiin menon 2020-luvun alussa. Tämä tavoite voi osaltaan selittää Ahon julkisuushakuisuutta ja halua räväkästi haastaa nykyisiä toimintamalleja ja suuryrityksiä. Siinä on nähtävissä yhtymäkohtia nuoreen Ilpo Kokkilaan. Kun muut puhuvat toiminnan jatkuvasta kehittämisestä, niin Aho valmistelee vallankumousta.”

    Aho on toki saanut aikaan muutosta alan toimintamalleihin, mutta suurin uho on puheista hävinnyt ja pörssistä ja maailmalle menosta ei ole juurikaan enää puhuttu. Sen sijaan Kreaten Timo Vikström vei johtamansa yrityksen pörssiin ja on nyt RT:n puheenjohtajana saanut muutenkin julkisuutta. Potkut eivät siis aina tarkoita sitä, etteikö voisi tehdä komeaa paluuta.

    Takavuosien ehdoton suosikkihaastateltava lehdessä oli Hannu Lehto. Vuonna 2018 Rakennuslehti otsikoi näin: ”Rakennuslehden kysely: Hannu Lehto on Suomen tunnetuin ja paras rakennusliikkeen vetäjä”.

    Lehdon ”uusi ja erilainen lähestymistapa rakentamiseen” herätti silloin aitoa kiinnostusta. Itse kirjoitin, että Lehdon teolliseen toimintaan perustuva malli toimii hyvin korkeasuhdanteessa, mutta on hyvin raskas matalasuhdanteessa. Tämä ennuste toteutui. Lehto antoi ensimmäisen tulosvaroituksen jo syksyllä 2018 ja sen jälkeen siitä on tullutkin eräänlainen sarjapettäjä eli ennen osavuosikatsauksia on tullut ikään kuin tavaksi, että annetaan tulosvaroitus. Yhden kerran voi vielä ymmärtää, että markkinakehitys yllättää johdon, mutta johdon ei pitäisi toistuvasti yllättää negatiivisesti sijoittajia ilman seurauksia.

    Vuonna 2018 kärkinelikossa olivat YIT:n Kari Kauniskangas, Skanskan Tuomas Särkilahti ja SRV:n Juha Pekka Ojala. Tuomas Särkilahdelle täytyy nostaa hattua, sillä ajat ovat olleet hyvin tuuliset muille suurten rakennuskonsernien toimitusjohtajille, mutta Tuomas on säilyttänyt asemansa tekemällä tasaista tulosta. Ruotsalaisille ei muu olisi riittänytkään, sillä Tuomaksen valintaa edelsi vaihe, jossa ruotsalaiset ottivat komennon yrityksessä itselleen.

    Vuonna 2021 lukijapaneeli nosti kärkeen A-Insinöörien toimitusjohtaja Jyrki Keinäsen. Hän onkin ollut lehden vakiohaastateltava ja itsekin arvostan hänen idearikkauttaan. Sen sijaan monelle jätti pahan maun se, että hän yhdessä eläkeikää lähestyneiden johtajakollegoidensa kanssa rahasti A-Insinöörien osakkeensa markkinahintaan, vaikka yhtiön perustajaomistajien tahto oli ollut, että johtajat eläkkeelle siirtyessään palauttavat osakkeensa takaisin ja siirtävät näin kapulan nuoremmilleen. Näinhän on tehty esimerkiksi Indeprossa.

    Jussi Aho, Hannu Lehto, Tuomas Särkilahti ja SRV:n uusi vetäjä Saku Sipola olivat vuonna 2021 seuraavat listalla. Sen verran lukijoilla oli malttia, että YIT:n Markku Moilasta ei vielä nostettu kärkikymmenikköön vaan jäätiin odottamaan näyttöjä. Moilasen potkujen jälkeen hänen seuraajansa sen sijaan pompahti listalle, vaikka pörssikurssi on jatkanut syöksyään ja kaikki isot muutokset on tehty Moilasen aikana.

    Naisjohtajien nousua listalle ja jopa sen kärkeen voi pitää tervetulleena, ja pirteä muisto menneestä on se, että aikoja sitten eläkeiän ohittanut Yrjänä Haahtela jaksaa edelleen yllättää ideoillaan nuoremmat.

    Vähemmän tervetullut piirre minusta on se, että yhä useamman rakennusalan järjestön toimitusjohtajaksi ei ole enää kelpuutettu rakennusalan koulutuksen saanutta vaan viestinnälliset ja poliittiset ansiot on nähty tärkeämmiksi. Hattua täytyy siksi nostaa Safalle, jossa ymmärretään, että arkkitehtuurista voi uskottavasti viestiä vain arkkitehti. Arkkitehti näyttää kelpaavan seuraavan hallituksen ministeriksikin eli sielläkin osataan arvostaa muutakin kuin poliittista kokemusta.

  2. ” mutta Tuomas on säilyttänyt asemansa tekemällä tasaista tulosta”

    Mistä löytyy tiedot Skanskan Suomen toimintojen tuloksista?

  3. Miksi Rakennuslehti julkaisee taulukossa liiketulosprosentit ilman mitään lisäselvitystä? Esim. YIT:n liiketulosprosentiksi on taulukossa esitetty +4,6 % vaikka tulos oli oikeasti -15,6 % (-375 M€).

    1. Tuo taulukkomme liiketulosprosentti, johon viittaat, on siis liiketuloksen osuus YIT:n liikevaihdosta. Se on myös oikaistu. Oikaisuerät olivat 8 miljoonaa euroa ja olivat pääosin sulautumiseen liittyviä käyvän arvon oikaisuja. YIT:n ns. virallinen liiketulos oli 102 miljoonaa euroa ja liiketulosprosentti 4,2.
      Tuo -375 miljoonan euron tulos, johon viittaat, on katsauskauden tulos. Siihen vaikutti lopetettujen toimintojen tulos -438 miljoonaa euroa, joka oli seurausta YIT:n Venäjän liiketoimintojen myynnistä. Eli ilman tuota isoa kertaerää YIT:n tulos oli kyllä selvästi plussalla. Oheisessa jutussa on aikoinaan käyty melko tarkkaan läpi YIT:n tulosta:

      https://www.rakennuslehti.fi/2023/02/yit-kohensi-tulostaan-vuoden-2023-tuloksen-odotetaan-heikkenevan/

Viimeisimmät näkökulmat