Helsinki haluaa eroon tilahankkeiden kustannusylityksistä – ”Voi kysyä, onko enimmäishinta laitettu liian ylös”
Enimmäishintoihin on saatettu laittaa liikaa varmuuskertoimia, jotta niitä ei ylitettäisi. Lukuisat tavoitteet, kokousten suuri määrä ja pidentyneet läpimenoajat näkyvät kustannuksissa.
Artikkeli tiivistettynä
- Helsingin kaupunki on pyrkinyt parantamaan tilahankkeidensa kustannustehokkuutta uusilla ohjeistuksilla ja käsittelyohjeiden käyttöönotolla vuoden 2024 alusta. Sen jälkeen kaupunki on edelleen jatkanut kustannushallinnan kehittämiseen liittyvää työtä.
- Kaupunki on kohdannut ongelmia kustannusten hallinnassa. Jarmo Raveala kaupunkiympäristön toimialalta korostaa enimmäishinnan käytön ongelmia ja pitää tavoitekustannuksen käyttöä parempana menetelmänä hankkeiden kustannusohjauksessa.
- Raveala mainitsee monen tavoitteen asettamisen ja organisaation hajanaisuuden johtaneen hankalampaan hallittavuuteen ja kustannusten kasvuun, minkä vuoksi kaupunki pyrkii nyt tehokkaampaan päätöksentekoon ja resurssien käyttöön.
- Yksittäisten hankkeiden toteutus vaatii huolellista harkintaa toteutusmuodon, hinta-arvion ja tavoitteiden mukaisesti, jotta voidaan välttää tarpeettomat kustannusten nousut.
Tämä on tekoälyn luoma ja toimittajan tarkistama tiivistelmä.
Helsingin kaupunki pyrkii tulevaisuudessa pitämään tilahankkeidensa kustannukset entistä paremmin kurissa.
Tämä artikkeli on tilaajille
Kirjaudu sisään
Tutustu Rakennuslehteen diginä: 1 kk / 0 € – yksi käyttöoikeus
Kaikki Rakennuslehden tieto kuukaudeksi käyttöösi ilman sitoumuksia – yksittäistilauksen määräaikainen näytejakso, ole hyvä!
Tutustu Rakennuslehteen diginä: 1 kk / 0 € – useita käyttöoikeuksia
Rakennuslehden lukuoikeudet organisaationne avainhenkilöille – ryhmätilauksen testijakso, olkaa hyvät.
Tätä artikkelia on kommentoitu kerran
Yksi vastaus artikkeliin “Helsinki haluaa eroon tilahankkeiden kustannusylityksistä – ”Voi kysyä, onko enimmäishinta laitettu liian ylös””
Kirjoituksen alkuosa on kyllä täyttä asiaa, mutta sitten alkaa hommat mennä pahasti vihkoon tai jopa siitäkin ohi. Sen verran pielessä vaikuttaa ajatukset ja koko rakennuttamisen prosessi olevan, että kiireesti on syytä kääntyä alan perusoppien ja professorien puoleen tukipyyntöjen muodossa! Varmasti pieni konsultaatio ja paluu takaisin koulunpenkille olisi nyt paikallaan. J. Kiiras ja Y. Haahtela varmasti antaisivat korvapuustia, jos tällaisia suustaan joku päästää. Kannattaisi mennä kysymään neuvoa!
”Raveala kertoo, että kaupunki on aiemmin laittanut liikaa paukkuja suunnitteluun jo ennen hankintapäätöksen tekoa. Hankesuunnitelmat on laadittu viimeisen päälle ja hankepäätöksen hinta määritetty pitkälti rakennusosapohjaisesti.”
– Siis mitä ihmettä? Voiko koskaan olla liikaa tietoa, pitäisikö päätökset siis tehdä summittain suurpiiteisemmin ja pistää hankkeita liikkeelle enempi mutu tai vati -menetelmillä??? Eikä Raveala juuri perään kuulutanut tarkempia enimmäishintoja?
Kannattaisi tosiaan ottaa joku alan perusteoksista kauniiseen käteen ja palauttaa mieliin talonrakennushankkeen prosessin vaiheet ja perusteet. Lausunnoista paistaa ikävästi, että hankkeissa on laiminlyöty tarveselvitys, kun kokit hääräilevät ja hankkeen tärkeintä asiakirjaa/vaihetta suorastaan halveeraten pilkataan, ymmärtämättä sen roolia kaiken perustana: ”Hankesuunnitelmat on laadittu viimeisen päälle”.
Eikä Helsinki ole valitettavasti yksin tämän ongelman kanssa. Liian usein hankkeisiin rynnätään, on kiire suunnittelemaan ja puuhastelemaan rakentamisen valmistelun parissa, vaikka tarveselvitys on kirkastamatta hankesuunnitelmaksi. Tavoitteet on asetettu löyhästi ymmärtämättä niiden vaikutuksia kustannuksiin ja elinkaaritarkastelut tekemättä. Näihin sitten palataan ja tavoitteita hierotaan kymmenissä kokouksissa ja alkaa säästämiskierre, kun pitäisi jo suunnitella todellisten tarpeiden ja tavoitteiden mukaisesti hankesuunnitelman pohjalta.