Lukuoikeudet kuntoon ryhmätilauksella!

Siirtyneitä raudoituksia ja valujen epäjatkuvuuksia – Purkuun menevän vuoden ikäisen kuopiolaissillan puutelista on karu

Asiantuntija arvioi, että silta ei olisi saavuttanut suunniteltua sadan vuoden käyttöikää.

Kuopion ratapihan töitä lokakuussa 2023. Kuva Anna-Katri Hänninen Kuva: Väylävirasto

Väyläviraston tarkastusraportti paljastaa vakavia puutteita Kuopioon viime vuonna valmistuneesta Maaherrankadun alikulkusillasta. Jo aiemmin marraskuussa ilmoitettiin, että sillan purkutyöt alkavat ensi vuonna ja uusi silta on käytössä vuoden 2027 lopussa.

Tämä artikkeli on tilaajille

Kirjaudu sisään

Katso Rakennuslehden tilausvaihtoehdot

Tutustu Rakennuslehden monipuolisiin tilausvaihtoehtoihin.

Ota maksuton diginäyte

Ellet ole vielä hyödyntänyt maksutonta 1 kk diginäytettä, voit tehdä sen tästä.

Tätä artikkelia on kommentoitu 7 kertaa

7 vastausta artikkeliin “Siirtyneitä raudoituksia ja valujen epäjatkuvuuksia – Purkuun menevän vuoden ikäisen kuopiolaissillan puutelista on karu”

  1. Nämä tulevat lisääntymään. Ja ovat suorassa yhteydessä halpa työn kanssa.

    1. …ja etätyönjohdon kanssa.
      Valitettavasti raudoitus- ja betonointihommien työnjohtoa ei pysty tekemään läppärillä tm-toimistosta käsin, eikä tekoälykään välttämättä pysty neuvomaan kovinkaan paljoa rakentamisen fyysisten perussuoritteiden toteuttamisessa – ei ainakaan laita yhtään harjaterästä paikoilleen sinne sillalle.
      Eli työnjohdolle saappaat jalkaan sekä perusrakentamisen oppikirjoja reppuun ja ei kun mestalle…

    1. Oikea kysymys on:
      Missä oli pää- ja aliurakoitsijoiden omat valvonnat?
      Pääurakoitsijalta edellytetty varmaankin jo kilpailutuksen kelpoisuusehdoissa sertifioitu laatujärjestelmä – toimiko se?
      Ajatuksessa, että tilaajan pitäisi valvoa jokaikinen työvaihe, ei ole sitten mitään järkeä – samoin teinhän tilaaja voi tehdä kaiken ”omana työnä”.

    2. Pakko oli palata vielä vähän tähän juttuun, kun silmäilin artikkelissa nimettyjen yritysten kotisivuja…
      Isompi eli päätoteuttaja on ”pohjoismaiden kunnianhimoisin” infrarakentaja ja pienempikin kertoo olevansa ihan suvereeni paikallavalurakentaja.
      On melko surullista, jos tuo on tosiaan itseään valtakunnan parhaiksi kehuvien tekijöiden todellinen taso.
      Olisi lisäksi kiva kuulla, minkä he itse näkivät menneen pieleen tuossa kokonaisuudessa?
      Ja lopuksi vielä, että kuka maksaa viulut?
      Eli osallistuuko tilaaja jostain syystä purku- ja uudelleenrakennuskustannuksiin?

  2. Tilaajan valvoja lienee valvonut liikaa ja nukahtanut kesken kaiken…

    Mutta vakavasti ottaen tilaajan valvojasta.
    Omaperustaisessa asuntorakentamisessa tämä Tilaajan valvojan asettaminen on yksin käsitteenä ongelmallinen…
    Omaperustaisen rakentamisen aikana Tilaaja edustaa todellisuudessa Perustajaosakasta, eli vanha sanonta ”pukki kaalimaan vartijana” on todellisuutta.

    Tästä tulisi alalla keskustella jälleen, nythän siihen on hyin aikaa ja mahdollisuus kun työmaita tässä kontekstissa ei juurikaan ole. On hyvä valmistautua myös arvokeskustelussa seuraavaan ylösryntäykseen…

    Olen ollut esim. AskL 2:20§ mukaisessa osakkeenostajien kokouksessa, jossa perustajaosakas (grynderi) ihan pokerina alkaa käyttämään ääntään rakennustyöntarkkailijan valinnan yhteydessä. Valistaa osakkeenostajia kuinka täydellinen valvonta on jo olemassa, kosak tilaaja on jo asettanut valvojan… Ei auta, vaikka siinä yrität selittää muille ostajille, että Tilaaja on tässä tapauksessa sama asia, kuin osakkeiden myyjä…

    Varmasti nykyajan nuoriso ymmärtää tätä teemaa paremmin, kuin eläköityneet ”lampaat”, mutta silti tästä tulisi alalla keskustella selväsanaisesti.

  3. En ole päässyt näkemään tarkastusraporttia, mutta kuvaus jänteiden suojaputkien siirtymisestä alapinnan raudoituksen varaan ihmetyttää. Jutussa puhutaan jänteiden sijainnista kylläkin niin, että ne ovat 70 senttimetristä laatan alapinnasta, mutta tosiasiassa tarkoitettaneen millimetrejä, kun muistaakseni jossain valokuvassakin näkyi alapintaan jääneen rotankolon pohjalla jänteen suojaputkea.

    Kyseessä on ulkokelaattasilta, jossa jänteiden pitäisi kulkea välitukien kohdalla aivan laatan yläpinnan lähellä. Miten on mahdollista, että putket olisivat voineet siirtyä valussa karkeasti metrin matkan alaspäin. Missä on kaikki se ”ylimääräinen putki”, joka kaarevan putken oietessa ”syntyy”?

    Vai olenko ymmärtänyt jotain väärin?

Viimeisimmät näkökulmat