Päättymässä oleva FinZEB-projekti on antanut lisää tietoa energiatehokkaan rakentamisen kustannusvaikutuksista ja mahdollisista energiankulutuksen tavoitetasoista. Se on ollut tarpeellinen lisä pohdittaessa tulevia rakennusten energiatehokkuustavoitteita Suomessa. Tämä asia on kuitenkin niin laaja, että järkevien energiankulutustasojen määrittäminen eri rakennustyypeille vaatii vielä paljon muutakin selvitystyötä.

Energiatehokkuuden parantamisella on vaikutuksia rakennuksessa moneen muuhunkin asiaan kuin rakentamis- ja elinkaarikustannuksiin. Näitä ovat mm. arkkitehtoniset ja tilankäyttöön liittyvät ratkaisut, rakenteiden kosteustekninen toiminta, sisäilman olosuhteet, ilmanvaihdon ja rakenteiden välinen yhteistoiminta, taloteknisten järjestelmien ohjaus sekä uusiutuvan energian tuotantoratkaisut. Lisäksi kustannuksia arvioitaessa on oleellista tietää eri toimenpiteiden vaikutukset todelliseen energiankulutukseen eikä pelkästään laskennallisiin arvoihin.

Merkittävä osa rakennusten energiankulutuksen tasosta määräytyy jo arkkitehtisuunnittelun yhteydessä. Pelkällä rakenteiden ja talotekniikan suunnittelulla ei päästä energiatehokkuuden osalta hyvään lopputulokseen, jos sitä ei ole otettu huomioon jo arkkitehtisuunnittelussa ja tilaratkaisuissa. Sen vuoksi energiatehokkuuden parantaminen edellyttää jatkossa myös eri suunnittelijoiden välistä yhteistyötä paljon nykyistä enemmän. Tämä tulee olemaan myös iso haaste suunnittelussa.

Eristeiden lisäys lisäisi kosteusriskejä

Lämmöneristyksen lisäys yhdistettynä ennustettuun ilmastonmuutokseen lisää kosteusriskejä monissa vaipparakenteissa ja heikentää niiden vikasietoisuutta. Rakenteiden lisäksi on kiinnitettävä erityistä huomiota varsinkin liitosten ja detaljien suunnitteluun ja toteutukseen. Rakenteet voidaan toteuttaa oikein myös paremmin lämmöneristettynä, mutta monissa rakenteissa tarvitaan muutoksia.

Käytännössä nämä muutokset etenevät rakenteiden suunnitteluun ja toteutukseen kuitenkin hitaasti, ja jatkuvasti tehdään tältä osin puutteellisia rakenteita, vaikka ohjeita paremmistakin ratkaisuista on jo olemassa. Tärkeitä asioita rakenteiden toteutuksen kannalta ovat myös rakennusaikainen kosteudenhallinta ja rakenteiden riittävät kuivumisajat, joiden osalta on saatava aikaan oleellisia parannuksia nykytilanteeseen verrattuna.

Vaipan lämmöneristyksen lisäys nostaa sisälämpötiloja kesäaikana ja tämä ilmiö on heikentänyt sisäilman laatua entisestään varsinkin kerrostaloissa, joissa kesän ylilämpö on ollut ongelmana jo pienemmilläkin eristepaksuuksilla. Sinällään FinZEB-projektin laskelmat vahvistavat jo aiemmin FRAME-hankkeessa saadun tuloksen, että lämmöneristyksen lisäys nykytasosta ei ole kannattavaa enää toimistorakennuksissa ja kerrostaloissa. Päinvastoin, ylilämpöongelmien vähentämiseksi tulisi näissä rakennuksissa sallia lämmöneristyksen suunnitteluun suurempi pelivara heikentämättä kuitenkaan rakennusten kokonaisenergiatehokkuutta.

Ilmanvaihdon säätöongelmat kasvavat

Ulkovaipan ja ilmanvaihtojärjestelmän keskinäinen toiminta nousee myös entistä tärkeämpään osaan energiatehokkaassa rakentamisessa. Vaipan ilmatiiviyden voimakas paraneminen edellyttää ilmanvaihdon huolellista säätämistä, jotta paine-erot vaipan yli eivät kasvaisi merkittävästi. Tämä on osoittautunut monessa tapauksessa hyvin haastavaksi varsinkin silloin, kun ilmavaihtoa pyritään säätämään tarpeen mukaan. Öisin ja viikonloppuisin tyhjinä olevien rakennusten ilmanvaihdon muuttuminen voi aiheuttaa suuria painesuhteiden muutoksia, jolloin mikrobeja ja haitallisia aineita voi siirtyä sisäilmaan paitsi rakenteista myös esimerkiksi viemäreistä ja savuhormeista. Jatkossa voidaan joutua turvautumaan automaattisesti säätyviin ilmanvaihtojärjestelmiin, jotka lisäävät hankintakustannusten lisäksi myös järjestelmien huoltoa ja yläpitotarvetta.

Tehokkaan hyötysuhteen omaavat pyöriväkennoiset lämmöntalteenottolaitteet ovat puolestaan ongelmallisia siksi, että ne eivät poista sisäilman kosteutta samalla tavoin kuin perinteiset ristivirtaperiaatteella toimivat LTO-laitteet. LTO-laitteiden puutteellinen asennus, säätäminen ja huolto voivat vielä lisätä tätä ongelmaa. Tämän seurauksena sisäilman kosteuslisän nousu on jo joissakin tapauksissa aiheuttanut kosteusongelmia rakenteille. Oman lisänsä tähän tuo myös sisätilojen lisääntynyt jäähdytys kesäaikaan, joka nostaa sisäilman suhteellista kosteutta entisestään.

LTO-laitteiden haasteena on myös niiden jäätyminen, joka heikentää laitteiden hyötysuhdetta ja aiheuttaa sulatusjaksojen aikana suuria alipaineita rakennuksen sisälle tuloilmakanavan ollessa suljettuna.

Korjausrakentamisessa riskit vielä korostuvat

Rakenteisiin ja ilmanvaihdon hallintaan liittyvät kysymykset korostuvat entisestään, kun tarkastellaan uudisrakentamisen sijaan korjausrakentamista. (Kun lähes nollaenergiarakentamisen vaatimukset on viety uudisrakentamiseen, on seuraavana vuorossa korjausrakentamisen pohdinta.)

Vanhoja rakenteita lisäeristettäessä joudutaan lämmöneristys asentamaan usein rakenteiden sisäpuolelle, jolloin niiden kosteustekninen toiminta heikkenee. Monissa tapauksissa alkuperäinen rakenne voi olla myös kosteustekniseltä toiminnaltaan virheellinen tai jopa kosteusvaurioitunut, mikä vaikeuttaa tilannetta. Korjauksen yhteydessä asennettu tehokkaampi ilmanvaihto voi puolestaan väärin säädettynä imeä mikrobeja ja muita haitallisia aineita rakenteista sisäilmaan. Sen vuoksi vaipan ilmatiiviyden parantamiseen on kiinnitettävä tässä tapauksessa erityistä huomiota.

Suomeen rakennetuissa energiatehokkaissa taloissa energiankulutus on ollut usein suurempi kuin laskennallisesti saadut arvot. Tähän on löydettävissä monia eri syitä. Jos tavoiteltuun energiankulutustasoon ei päästä, monet energiantehokkuuden parantamiseksi tehdyt lisäinvestoinnit voivat osoittautua todellisuudessa kannattamattomiksi. Tästä syystä on välttämätöntä selvittää tarkemmin myös energiatehokkaiden rakennusten todellisia energiankulutuksia ja niihin vaikuttavia syitä. Talojen käyttäjät ja huoltohenkilökunta ovat tältä osin keskeisessä asemassa, sillä aitojen hyötyjen saaminen rakennusten energiatehokkuuden parantamisesta edellyttää huomattavasti nykyistä suurempaa käyttäjille annettavaa ohjausta ja valistusta. Samasta syystä myös rakennusten huollon ja ylläpidon merkitys korostuu jatkossa.


Yksittäiset talot eivät ole hyviä uusiutuvan energian tuottajia

Myös energiatehokkuuden laskentaperusteissa on parannettavaa. Energiatehokkuuden laskennassa ei oteta tällä hetkellä huomioon millään tavalla uusiutuvan energian etätuotantoa. Ei ole järkevää rajoittaa uusiutuvan energian käytöstä saatavia E-lukuhelpotuksia pelkästään tontti- tai korttelikohtaisiin energiantuotantoratkaisuihin. Yksittäiset rakennukset eivät ole parhaita ratkaisuja energiantuotannolle jo pelkästään huolto- ja ylläpitosyistä. Energiatehokkuuden laskenta ei ota nykyisellään kantaa myöskään tehonkäyttöön. Ei siis ole vaikutusta E-lukuun käyttääkö esimerkiksi sähkön kesällä, jolloin siitä on kohta ylitarjontaa vai käyttääkö sähkön pakkashuippujen aikaan, jolloin siitä on pulaa. Tämä asia on tuotu esiin myös FinZEB-projektissa. Energiatodistuksissa on puolestaan tarpeellista esittää E-luvun lisäksi myös rakennuksen todellinen tavoitekulutus, jotta käyttäjät voivat verrata sitä toteutuneeseen kulutukseen.

Suomi on EU:n pohjoisin maa, joten meidän ilmastomme asettaa suurimmat haasteet lähes nollaenergiarakennusten toteutukselle koko EU:ssa. Lisäksi energiatehokkuuden parantamisen kustannusvaikutus on meillä suurin. Sen vuoksi meidän tulee arvioida omia energiankulutustasojamme ennen kaikkea kansallisista lähtökohdista, jotta rakennukset kyetään toteuttamaan turvallisesti ja hallitusti, ja jotta niiden rakentamiskustannukset eivät nousisi tarpeettomasti. Energiatehokkuuden parantamiseen liittyvien ratkaisujen pitäisi perustua sen vuoksi myös huomattavasti tarkempiin taloudellisuustarkasteluihin kuin yleensä tehdään.

Haluammeko olla eturivissä hinnalla millä hyvänsä?

Usein meitä halutaan vertailla niihin Euroopan maihin, joissa määräyksiä on kiristetty voimakkaasti. Haluamme olla energiatehokkuusasioissa eturintamassa. Vertailuja tehtäessä tulee kuitenkin pitää mielessä muiden maiden maantieteellinen asema Suomeen verrattuna. On olemassa esimerkkejä myös maltillisemmasta etenemisestä, kuten naapurimaamme Ruotsi, joka on kuitenkin ilmastollisesti lähinnä meitä.

Koska rakennusten energiatehokkuuden parantaminen turvallisesti ja kustannustehokkaasti edellyttää laajaa kokonaisuuden tarkastelua ja hallintaa, se ei valitettavasti tapahdu nopealla aikataululla käytännön rakentamisessa. Erityisen haasteellista tämä on toteuttaa palvelurakennuksissa, joiden osalta määräysten muutosaikataulu on kuitenkin asetettu tiukimmaksi. Kun tietoa lähes nollaenergiarakentamisen aiheuttamista vaikutuksista ja todellisista kustannuksista eri rakennustyypeissä puuttuu, on syytä edetä maltillisesti määräysten kanssa. Määräyksiä voidaan tarpeen mukaan kiristää myöhemmin lisää, kun tekniikka ja toteutustavat kehittyvät ja ehditään varmistumaan niiden toimivuudesta Suomen olosuhteissa. Maltti on valttia siis tässäkin asiassa.

Tätä artikkelia on kommentoitu 5 kertaa

5 vastausta artikkeliin “Eristemääriä ei kannata lisätä, entä talotekniikkaa?”

  1. Juha Vinha jatkaa asiapitoista ja TTY:n tutkimuksiin perustuvaa kirjoitteluaan. KIITOS! Voisi tietenkin kirjoittaa räväkämminkin, mutta professorin virka pakottaa asettelemaan sanansa tarkoin ja ilmaisemaan kritiikin enemmän tai vähemmän peitellysti. Ongelmana on, miten saataisiin järkeä upotettua ympäristöministeriön lvi-taustaisin virkamiehiin. Onkohan siellä yhtään arkkitehtia katsomassa kiinteistön kokonaistoimivuutta. Ollaan pahasti hakoteillä, jos oikuttelevaa ja yhä enemmän sähköä vaativaa sekä elinkaareltaan lyhyttä talotekniikkaa loputtomasti lisäämällä kuvitellaan ihmisten asumisterveyden paranevan ja kohtuuhintaista asumista syntyvän.

  2. Eiköhän koko energia vouhotus ole puppua. Eriste ja talotekniikkateollisuus koittavat lobata omaa myyntiään ostajien kustannuksella.

  3. Kalevi Lammi, Tampereen emeritus rakennustarkastaja sanoo:

    Kiitos Juha taas, mutta käyköhän tässä kuten viime vuosina on tapahtunut – ”karavaani kulkee ja koirat haukkuvat”. Kun Vapaavuori oli edellisen hallituksen asuntoministeri alettiin rakennusalaa viemään energiatehokkuuden nimissä kuin pässiä narussa kohti ongelmien oravanpyörää. Kritiikkiä ja palautetta on satanut, mutta ympäristöministeriössä ei ole malttia säännöstehtailuun löytynyt.

  4. Ministeriö väittää että vaatimukset tulevat Eu lainsäädännöstä. Ovat tietysti itse tulkkeja asiassa mutta voi tuossa olla puolet tottakin. Kuinkahan hyvin meidän MEPit ovat perillä siitä mitä päättävät.

    1. Kalevi Lammi, Tampereen emeritus rakennustarkastaja sanoo:

      Ympäristöministeriössä harrastetaan kotikutoista vedätystä ja jätetään kansalliset olosuhteet arvoon arvaamattomaan.

Vastaa

Viimeisimmät näkökulmat