Ulkomaisen työvoiman saatavuusharkinnan poistaminen pulpahti pinnalle jälleen viime viikolla, kun toimihenkilökeskusjärjestö STTK:n puheenjohtaja Antti Palola nosti asian esille. Nykyisinhän työ- ja elinkeinotoimisto ei myönnä työlupaa Euroopan talousalueen ulkopuolelta tuleville työntekijöille, jos sen arvion mukaan työvoimaa on saatavilla myös Euroopan sisältä.
SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta ehti jo torpata tuoreeltaan Palolan esityksen. Hän huomautti, että saatavuusharkinta koskee lähinnä duunariammatteja: ”Siinäkin mielessä tämä on vähän naapuritontille paaluttamista”, lohkaisi Eloranta Palolalle Ylen haastattelussa.
Rakennusalallekin ulkomaisen työvoiman saatavuusharkinnan poistaminen on ollut hankala asia. Rakennusliitto on sitä vastustanut voimakkaasti – viimeksi viime vuoden lopulla, kun eduskunta käsitteli 108 kansanedustajan tekemää lakialoitetta asiasta. Lakialoite tyrmättiin eikä työministeri Jari Lindström ole näyttänyt asian etenemiselle minkäänlaista vihreää valoa.
Työntekijäliittojen pelko tarveharkinnan poistamisesta ei siis ole ainakaan tällä hetkellä kovin ajankohtainen, ja STTK:n Palolan esityksessä olennaisempi puoli oli hänen perustelunsa. Huoltosuhteen ja hyvinvointipalvelujen turvaamiseksi tarvitaan ikääntyvässä Suomessa lisää työntekijöitä. Todennäköisesti yhä enemmän myös ulkomailta.
Pelkän vastakkainasettelun sijaan Suomessa olisikin hyvä käydä avointa keskustelua työvoiman riittävyydestä tulevaisuudessa ja hallituista ratkaisuista ongelman ratkaisemiseksi.
Rakentamisen kannalta olennaista olisi myös saada kotimaiset voimat käyttöön mahdollisimman hyvin. Rakennusalan työttömyyskassan tuoreen tilaston mukaan huhtikuussa kassan jäsenistä lähes 8000 oli työttömänä ja työttömyysprosentti 16. Se on huikea luku rakennusalan buumissa, vaikka toki jokaiseen työttömyyteen on omat syynsä ja jokaisella työllistymisellä oma tarinansa.
Alalla kannattaisi nyt tosissaan pohtia, miten tekijät ja työt Suomessa saataisiin kohtaamaan nykyistä paremmin.
Tätä artikkelia on kommentoitu kerran
Yksi vastaus artikkeliin “Kuka rakentaa Suomessa tulevaisuuden talot ja tiet?”
Työllistyminen vaatii imuohjausta.
Työntekijöitä palkataan tarpeeseen ja rekrytointitarve syntyy, kun saadaan tilauksia.
Suomessa on ongelmana, että osan yrityksistä tilauskirjat ovat täynnä ja samaan aikaan osan on vaikea löytää asiakkaita, hyvässäkin suhdanteessa.
Kohtaanto-ongelma perustuu yritysten väliseen toimintaan. On usein helpompaa käyttää tuttuja kontakteja ja näin myös työvoiman tarve paikallistuu. Moni yritys ja työntekijä olisi valmis liikkumaan työtehtävässä, muttei välttämättä vaihtamaan lopullisesti paikkakuntaa.
Kun kohtaanto saadaan yritystasolla tasapainoon, rekrytoivia yrityksiä on enemmän ja työttömyys vähenee.