Syntyvyyden lasku Suomessa on ollut dramaattinen. Pitkään jatkuneen muuttoliikkeen ja kaupungistumisen jatkumisen kanssa se tulee luomaan vaikeasti hallittavan yhtälön.
Työelämästä poistuu enemmän ihmisiä kuin sinne tulee. Täten siis myös opintielle astuvat nuoret, ja ammatinvalintaiän saavuttavat nuoret aikuiset edustavat entistä pienemmillä ikäryhmillä. Nuoret vuosiluokat ovatkin kymmenen vuoden päästä yli 20 %:a pienempiä kuin nyt. Se on hurja muutos.
Ilmiö aiheuttaa rakentamiseenkin liittyvää pohdintaa monella tasolla, ja syystäkin. Toisaalta supistuvilla seuduilla kiinteistöt menettävät arvoaan ja tulevat sekä yksityishenkilöiden että kuntatalouden taakoiksi. Toisaalta kasvukeskuksissa asuntotuotanto ei tämän hetken tilanteessa riitä vastaamaan tulevaisuuden tarpeisiin, ja uhkana on asumiskustannusten nousu ja saatavuuden heikentyminen.
Toinen väestörakenteen muutoksen seuraus on työvoiman saatavuuden hankaloituminen. Vaikka juuri tällä hetkellä rakennusalan työtilanne ei olekaan kokonaisuutenaan erityisen hyvä, vaanii tulevalla nousukäyrällä taas työvoimapula.
Suhdannetilanteen mukana menetetyt osaajat pitää saada takaisin, mutta sekään ei riitä, sillä eläkepoistuman kautta työvoimasta hupenee yli kolmannes seuraavan 15 vuoden aikana.
Syntyvyyden kääntyminen nyt reiluun kasvuun näkyisi työmarkkinoilla parin kymmenen vuoden kuluttua. Muutos on työmarkkinoiden näkökulmasta liian hidas. Ainoa tapa pitää alan työvoiman saatavuus edes totutulla tasolla on kansainvälisten osaajien lisäämisen kautta.
Rakennusalalla on pitkät perinteen kansainvälisen työvoiman käytöstä. Koko työvoimasta noin 20 prosenttia on ulkomaalaisia, mutta toimihenkilöistä vain noin muutama prosentti. Tuo muutaman prosentin osuus pitää saada kasvamaan, jotta ala pysyy toimintakykyisenä myös jatkossa. Pieni osuus kertoo haasteista esimerkiksi kielitaidon suhteen. Nyt onkin oikea aika kehittää olosuhteita ja harjoitella muutosta.
Kansainvälisten osaajien määrää kiihdyttää kansainvälisten tutkinto-opiskelijoiden määrän kasvu korkeakouluissamme. Hieman yli puolet opiskelijoista työllistyy Suomeen, joten tässä on parantamisen varaa. Suomen mainekuva maailmalla on hyvä. Puhdas ilma ja luonto, turvallisuus, yhteiskunnan toimivuus, reilu työelämä, sekä työn ja vapaa-ajan tasapaino ovat arvostettuja ominaisuuksia.
Edessä olevat haasteet liittyvät globaalin kilpailun kiristymiseen, kielitaitoon ja kotoutumiseen, sekä vastaanottokyvykkyyteen. Osaajapula ei koske vaan meitä. Samoista kansainvälisistä osaajista tulevat taistelemaan monet Euroopan maat. Pärjäämmekö tällöin kilpailussa? Ja pystymmekö kilpailun kiristyessä sekä maana että yhteiskuntana tuomaan sekä vetovoimaisuutemme valtit pöytään että tekemään osaajapulaa helpottavia oikea-aikaisia päätöksiä?
Kotoutumisen kannalta kielitaito on olennainen asia. Teknisesti ajateltuna kielitaitokysymys on käytännössä ratkaistu, sillä tekoälyä hyödyntävät käännös- ja tulkkauspalvelut toimivat jo nyt erinomaisesti. Kielen oppiminen on kuitenkin tärkeää kulttuurin ymmärtämisessä ja osallisuuden tunteen muodostumisessa. Se saattaa määrittää, jääkö henkilö Suomeen antamaan panoksensa rakennusalalle ja yhteiskunnalle, vai näyttääkö ruoho vihreämmältä muissa maissa.
Puhaltavatko korkeakoulumme, yrityksemme, ja yhteiskuntamme yhteen hiileen, jotta ulkomailta muuttaneen henkilön on mahdollista tulla osaksi yhteiskuntaamme? Vai jätämmekö heidät tilanteeseen, jossa on enemmän pystyyn nousevia seiniä kuin aukeavia ovia?
Roti 2025 kokoaa yli 100 asiantuntijan näkemykset Suomen rakennetun omaisuuden tilasta ja sen kehitystarpeista.
www.roti.fi
www.roti.fi/blogit
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Kv-opiskelijoiden työllistyminen alan yhteinen haaste”