Kokeile kuukausi maksutta

Mihin tämä kaikki vesi mahtuu – tai lumi?

Tietoa kirjoittajasta Tapio Kivistö
Päätoimittaja, tapio.kivisto@sanoma.com
Kaikki kirjoittajan kirjoitukset

Suomi on tänä talvena ollut kahtiajakautunut maa. Yhteistä on vain se, että joka puolella on satanut paljon: etelässä vettä, pohjoisessa lunta.

Sateiset talvet ovat laittaneet asukkaiden lisäksi rakennukset ja kaupungit koville. Vastikään Tampereella maansortuma uhkasi suistaa rivitalon paikaltaan. Syyksi epäillään pitkään jatkunutta kovaa vesisadetta.

Rivitalon hurja tilanne on tietysti sateisen talven yksittäistapaus, mutta taustalla on paljon laajempia uhkakuvia.

Kun kaupunkirakenne tiivistyy, kaupungeissa on yhä enemmän läpäisemättömiä pintoja. Ja kun sataa päivätolkulla, hulevesien eli sade- ja sulamisvesien reitit ovat aiempaa merkityksellisempiä. Samoin aiempaa olennaisempaa on, millaisia hulevedet ovat laadultaan. Esimerkiksi hulevesien mukanaan kuljettamat haitta-aineet voivat heikentää purkuvesistöjä ja pohjavettä. Tämä ongelma näkyi jo viime viikonlopun rankkojen sateiden aikana.

Suomessa on totuttu sateisiin syksyihin ja lumisiin talviin ja hulevesien perinteiseen johtamiseen pois, mutta viime vuodet ovat pakottaneet ajattelemaan vesien hallintaa kokonaisvaltaisemmin ja kerralla esimerkiksi kokonaisten kaupunginosien osalta.

Tänä keväänä todennäköisesti aika monen taloyhtiönkin yhtiökokouksessa herätään pohtimaan, mitä lauha ja kostea sää tekee taloyhtiön omaisuudelle eli rakennuksille ja millaisiin toimiin pitäisi ryhtyä omien hulevesien ja rakennusten säänkestävyyden osalta.

Vanhaakin pystyy parantamaan, mutta ennen kaikkea katse on suunnattava tulevaisuuteen. Suunnittelijoille ilmastonmuutos on haaste. Jatkossa kaikessa suunnittelussa on otettava huomioon sateiden ja hulevesien lisääntyminen. Vuodet ovat varmasti jatkossakin erilaisia, mutta suunta vaikuttaa vääjäämättömältä: kohti lämpimämpää ja kosteampaa.

Tätä artikkelia on kommentoitu 8 kertaa

8 vastausta artikkeliin “Mihin tämä kaikki vesi mahtuu – tai lumi?”

  1. Ilmastonmuutos ei ole suunnittelijoille haaste. Suunnittelijat suunnittelevat voimassaolevien standardien ja määräysten mukaan, mikä on hyvin yksinkertaista. Lopeta Tapio tuo pirujen maalailu seinälle. Standardit kehittyvät ja päivittyvät ja sitten taas suunnittellaan niiden mukaan. Ei nykyään kukaan enää laske kattoja rakmk:n kuormilla ja 30-vuoden kuluttua ei varmaan lasketa näillä nykyisillä.

  2. Toivottavasti edellinen kommentti ei kuvasta suunnittelualaa laajemminkin. Nimittäin sitä ajattelua, että suunnitteluohjeet ovat kaikkivoipaiset ja kun niiden mukaan toimitaan, itse ei tarvitse ajatella ollenkaan.

    Tosiasiassa monissa säälle altistuvissa rakenteissa juuri kosteudenkestävyys on jo nyt äärirajoilla. Kiviaineiset materiaalit kuten betoni, tiili ja lasi sekä metallit toimivat oikein toteutettuina hyvin. Muilla materiaaleilla on paljon tehtävää, jotta rakenteet saavuttaisivat pitkän käyttöiän.

    1. Jussi. Suunnittelijan on suunniteltava voimassa olevien ohjeiden mukaisesti, tai osoittaa muulla keinoilla suunnitelmien pätevyys. Meillä on erikseen organisaatiot ja tahot, jotka päivittävät ja tarkentavat ohjeita sitä mukaan kun saadaan lisää tutkimustietoa ja päivittäminen tulee ajankohtaiseksi. Ymmärrät varmaan, että suunnittelupuolella ei liiku niin paljon rahaa, että jokaisessa projektissa alettaisiin erikseen pohtimaan ohjeiden taustalla olevia parametrejä ja sitä pitäisikö niitä muuttaa.

      Perinteisestihän tuoteteollisuus on aina halunnut pienentää kuormia, koska silloin saadaan materiaalikustannuksia pienennettyä, mutta asiakkaalta voidaan silti laskuttaa sama hinta.

      1. Lisäisin Jussi vielä, että jos olet ikinä lukenut yhtäkään suunnitteluohjettu niin tiedät, ettei niitä voi vaan noudattaa ja olla ajattelematta ollenkaan.

  3. Nyt taidetaan puhua vähän toistemme ohi.

    Toki suunnitteluohjeita tulee noudattaa, mutta ne ovat tiukasti ohjaavat lähinnä rakenteiden kantavuuden ja stabiliteetin suunnittelussa. Toisin on esimerkiksi juuri Tapion asiana olevalle ankaroituvalle säälle altistuvien julkisivujen suunnittelussa, jossa suunnitteluohjeet eivät ole kovinkaan kattavia tai yksityiskohtaisia. Siten monia juuri pitkäaikaiskestävyyteen vaikuttavia kohtia on mahdollisuus toteuttaa suunnittelussa joko paremmin tai huonommin, eikä suunnittelu todellakaan ole yksinkertaista normin seuraamista, mihin ensimmäisen nimettömän kommentissa lähinnä tartuin. En tarkoita, että ohjeiden taustalla olevia hienouksia tarvitsi miettiä.

    Ikävä kyllä minunkin pöydälleni tupsahtelee aina silloin tällöin suunnitelmia, joista näkee, että isommin ei ole kyllä ehditty ajatella. Mutta kuten varmaan kaikissa ammattikunnissa, ammattitaidossa on hajontaa.

    1. Betonijulkisivujen osalta noudatetaan betoninormien rasitusluokkia, jotka taas ohjaavat betonin laatua. Normien päivittyessä käytetään uudempia.

  4. Ohjeet ja määräykset ovat edelleen erikseen.

  5. Oleellista on erillisviemäröinnin toimivuus, betoniputkia ei käytetä.

Vastaa käyttäjälle Jussi Mattila Peruuta vastaus

Viimeisimmät näkökulmat

Tapio Kivistöhttps://www.rakennuslehti.fi/kirjoittajat/tapio-kivisto/