Suomen suurimpiin rakennusliikkeisiin kuuluva Hartela astui viime kuun alussa uuteen aikaan, kun yritystä vuosikymmenen johtanut Juha Korkiamäki siirtyi pois toimitusjohtajan tehtävästä ja eläköityy ensi vuoden puolella. Korkiamäki on tehnyt erinomaista työtä Hartelan johdossa, ja hänen työtään jatkaa Kojamoa pitkään vetänyt Jani Nieminen. Hartela juhlisti tällä viikolla juhlaseminaarilla tätä vuoronvaihtoa.
Eläköitymisjuhlallisuuksia ei ole Suomen muissa suurimmissa rakennusyhtiöissä luvassa ainakaan aivan nurkan takana, jos ykkösjohtajat työskentelevät normaaliin eläkeikään saakka. Mutta viiden vuoden jälkeen kymmenen suurimman rakennusliikkeen ylin johto alkaakin sitten mennä eläköitymisiän perusteella lähes kokonaan uusiksi.
Kymmenen suurimman rakennusyhtiön eli YIT:n, Peabin, SRV:n, GRK:n, Skanskan, Destian, Lujatalon, Jatkeen, NCC:n ja Constin joukossa nykyjohto on suurimmalta osalta nimittäin hyvinkin samanikäistä. Viisi on syntynyt 1960-luvun loppupuoliskolla ja kolme aivan 1970-luvun alussa. Syntymävuodet ulottuvat vuodesta 1965 vuoteen 1972.
Kun rakennusala on ollut viime vuodet taantumassa, kokeneet johtajat ovat tuoneet toimintaan pitkän uransa antamaa rauhallisuutta. Kokemus antaa näkemystä, mitä missäkin käänteessä kannattaa tehdä ja mitä taas ei. Tässä suhdanteessa olennaista on ollut jarruttaa alaspäin vievää vauhtia ja yrittää samalla löytää uutta toimintaa menetettyjen tilalle.
Kokeneet rakennusyhtiöjohtajat ovat taantumassakin onnistuneet keskimäärin hyvin. Esimerkiksi viime vuonna osa kymppikärjen yhtiöistä pystyi rivakkaankin kasvuun, ja tulokset ovat pysyneet vaikeinakin aikoina useimmiten plussan puolella.
Monella nykyisistä johtajista on siis vielä runsaasti tehokkaita työvuosia jäljellä ennen eläköitymistä, mutta kun seuraavaksi siirrytään nousukaudelle, alkaa monissa yhtiöissä varmastikin seuraajien pohdinta ja valmentaminen. Se on vastuullista yrityspolitiikkaa.
Mielenkiintoista on nähdä, millainen on seuraava rakennusalan ykkösjohtajien sukupolvi. Tähän asti johtajat ovat yleensä löytyneet alan sisältä ja samanlaisilla taustoilla. Rakennusalan monimuotoistuminen voi tuoda tähänkin uusia sävyjä.
Tätä artikkelia on kommentoitu 2 kertaa
2 vastausta artikkeliin “Millaisia ovat seuraavat johtajat?”
”Johtajat ovat yleensä löytyneet alan sisältä ja samanlaisilla taustoilla” – Ilpo Kokkila kokeili takavuosina vaihtelevalla menestyksellä johtajia erilaisilta aloilta. Paras siinäkin porukassa taisi olla ihan normaalin rakentajapolun käynyt – ainakin jäljet myöhemmin sen ovat osittaneet. Vaan oleellista taitaa olla että johtaja ymmärtää projektiliiketoiminnan realiteetit eli sen että kymmenen menestyksekkään projektin jälkeen tulee se yhdestoista joka vie niiden edellisten katteet. Period.
Alan sisltä ja osittain myös samasta talosta. Nykyisen suhdanteen kiihdytyksessä oli joitakin uusia liiketoiminnan ”kehitys” yrityksiä, uusia tapoja haettiin tehdä rakentamisen liiketoimintaa. Ne eivät vaikuttaneet olevan kovinkaan menestyksellisiä. Visionäärit eivät rakentamisessa ole kovin hyvin kai pärjänneet. Joitakin harvoja yksinäisiä näkijöitä on, mutta kokonaisena liiketoimintamallina ei erityisen hyviä menestyjiä ole…
Mistähän se johtuu?
Mutta jospa nyt seuraava johtajasukupolvi onnistuisi!
Kannustaisin ainakin edelleen yrittämään. Ehdottaisin ajattelun muutosta, rakentaminen teknisenä alana pitäisi muokata näkökulman ja ajattelun muutoksen kautta palveluliiketoiminnaksi. VaAikeutena on, että koko hankinta ja tuotantoketju pitäisi saada muutokseen mukaan.
Haasteena on myös se, että nyt viimeisen ”suuren harppauksen” jälkiä laastaroidaan vielä pitkään, sen verran rumaa jälkeä sieltä pääsi purskahtamaan. Yhtä merkittävää sylttyä lienee, kuin -80 luvun lopun harppauksessa syntyi.
Varsinkin omaperustaisen asuntotuotannon vastuu on ankara, eikä sitä oikein pääse kunnialla karkuun…ja hyvä niin.