Miten Building 2030 -tulokset saadaan käytäntöön?

Building 2030 on ansiokas tutkimusohjelma, joka on pystynyt luomaan 21:lle eturivin suunnittelu- ja rakennusalan yritykselle ja akatemialle yhteisen, kunnianhimoisen vision: tehdä Suomen rakennusalasta maailman luotetuin.

Tutkimuksissa ja piloteissa on aiemmin keskitytty rakennustuotantoon, mutta tämän kauden teemana oli suunnittelu ja suunnitteluttaminen. Syyskuun ensimmäisellä viikolla raportoitiin tuloksia otsikolla Suunnittelu 2.0. Seurasin esityksiä. Sammakkoperspektiivistä katsoen näytti hyvältä, mutta helikopterista katsoen ilmaan jäi kysymyksiä.

Tavoitteena oli hahmottaa rakentamista paremmin palveleva, tehokas ja arvoa tuottava suunnittelun ja suunnitteluttamisen prosessi. Ongelman lähtökohdaksi tunnistettiin, että rakennus on tuotteena muuttunut paljon, mutta prosessit eivät.

Kotimaisten ja kansainvälisten tutkimusten ja pilottihankkeiden kautta oli saatu selville paljon kipupisteitä. Suunnittelua ja rakentamista tehdään sopimusten mukaan, mutta yhteistyö ja tehtävien yhteensovittaminen ontuu. Yksittäisissä projekteissa saavutetut hyvät tulokset eivät siirry toisiin projekteihin. Tuottavuushyödyt eivät skaalaudu tai ohjaudu niille, jotka maksavat tuottavuuden parantamisesta.

Suunnittelun suunnittelua ei tehdä, eikä tehtäväluetteloiden tehtäviä ole yhteensovitettu. Energiaa käytetään törmäystarkasteluihin ja väistelysuunnitteluun enemmän kuin toimivan kokonaisuuden suunnitteluun. LOD-tarkkuustasoja ei käytetä tietomallintamisen aikataulutuksessa. Suke-mallia ei hyödynnetä suunnittelussa. Suunnitelmat eivät ole asentajille hyödyllisiä, ja toleranssit heittävät. Datavarannot ovat epätasalaatuisia. Digitaalinen jalanjälki on pieni, eivätkä kielimallipohjaiset tekoälysovellukset ole vielä apuvälineinä. Ja niin edelleen.

Parannusehdotuksiakin esiteltiin – kaikki hyviä ja kiinnostavia: aloitusedellytysten parempaa, jopa automatisoitua hallintaa, erilaisten suunnittelualustojen käyttöä, suunnitteluautomaation ja koneoppivan tekoälyn lisäämistä, esivalmistusasteen nostamista erityisesti talotekniikassa, detaljoidumpaa suunnittelua asentajia varten, toleranssien hallintaan apuvälineitä, projektista toiseen kommunikointia, rakentamisen aikaisen suunnittelun kytkemistä tuotannon tahtiin, suunnitelmien yhteensovittamisen organisointia ja muun muassa tehtäväluetteloiden tehtävien muuttamista hanketyyppikohtaisiksi.

Kysymykseksi jäi: miten kaikki nämä tulokset – tai edes osa niistä – saadaan vietyä käytäntöön? Kenelläkään ei tunnu olevan riittävästi vääntövoimaa prosessien muuttamiseen. Rakennusalalla ei ole suvereenia toimijaa, joka pystyisi uudistamaan käytäntöjä tarvittaessa radikaalistikin.

Paneelikeskustelussa johtajat peräänkuuluttivat tilaajien aktiivisuutta. Tilaajat eivät ole jäseninä Building 2030 -ohjelmassa. Tutkijat esittivät liittojen välistä yhteistyötä. Pystyisivätkö Skol, RT ja Rakli hyödyntämään tutkimustuloksia ja kehittämään Suomeen yhteisiä suunnittelualustoja ja -malleja? Vai kopioimmeko ne USA:sta, josta tutkijoilla oli paljon hyviä esimerkkejä? Kysymykset jäivät ilman vastauksia.

Vaikka ajat ovat ankeat, oikeisiin asioihin panostamalla pääsemme parempiin tuloksiin kuin pelkästään tinkimällä kustannuksista. Tuottavuushaasteen ratkaiseminen rakentamisessa on ajankohtaisempaa kuin milloinkaan aikaisemmin.