Tälle päivälle 28.10.2014 uutisissa luvattiin ulkoilmaan jopa 15 °C lämpötilaa. – Ja tuli Länsi-Suomeen lämpimämpää kuin viime juhannuksena.
Reilusti yli 10 °C on ollut päivällä pitkään. Yölläkin on oltu 10 °C pinnassa, ylikin. Suhteellinen kosteus on ollut jopa täydet RH 100, yli RH 95 kumminkin. Sisätiloihin voimme päätellä lämpötilaksi noin 20 °C.
Entä sisätilan RH? Kohtuullisen hyvä arvio on RH 50, omassa kodissani juuri nyt RH 45.
Lasketaanpa hieman. Kun sisällä on 20 °C ja RH 50, vesihöyryn osapaine on ulospäin 1,165 kN/m². Jos ulkona 15 °C ja RH 100, vesihöyryn osapaine on sisäänpäin 1,700 kN/m². Eli vesihöyryä tiivistyy mahdollisen höyrynsulun ulkopintaan! Jos ulkona on 10 °C ja RH 100, vesihöyryn osapaine on sisäänpäin 1,220 kN/m². Vieläkin vesihöyryn suunta on väärin.
Alan käsikirjojen IX-diagrammeista tai taulukkomuotoisista esityksistä voi itse kukin varioida laskelmiani suuntaan jos toiseenkin. Välttämättä säämme eivät ole (olleet) vesihöyryn kulun suhteen liian pitkään vielä haitallisia/turmiollisia. Vaan kun/jos lämpötilat syksyisin kohoavat säännöllisesti muutamankin asteen edellä kaavailtujen laskelmien tasosta ja kun kosteusmäärät samanaikaisesti RH:na ovat pitkään RH 100:n tuntumassa, tarvitsemme rakenteisiin tuntuvia muutoksia.
Pystymmekö vanhaan eli perusrakennuskantaan tekemään riittäviä muutoksia? Kyllä teknisesti, mutta emme taloudellisesti. Tämä hahmotelmani on nykyisestä Etelä-Suomen säätilanteesta. Väärä höyrynsulkurakenne kiivennee pikku hiljaa pohjoiseen.
Emme taida pystyä riittävästi estämään maapallomme lämpötilan nousua?
Mitä ilmeisimmin syksyjemme ja syystalvien ulkoilman kosteustilanne rakennusten suhteen ei ainakaan helpotu, päinvastoin. Mitä teemme?
Uudisrakennusten suhteen pystynemme kehittämään seinämärakenteisiin ”goretex-sulkuratkaisuja”. Myös hygroskooppiset materiaalit ja rakenteet ovat mahdollisia ratkaisuja, vaan ei olemassa olevaan rakennuskantaamme, ainakaan halvalla.
Ylilämmitys torjuisi vaurioita
Ongelman ydin on olemassa olevat rakennukset, joiden osuus on lähes 100 %, eikä tuo suhdeluku lyhyellä aikajänteellä paljon muutu. Kuinka rakennamme uusiksi melkein koko rakennuskantamme seinämärakenteet tai mitä teemme väärälle puolelle tiivistyvälle kosteudelle? Alammeko (yli)lämmittää taloja? Näin torjumme potentiaalisen kosteus- ja homevaurion, mutta käytämme siihen lämmitysenergiaa. Saamme rakenteet pysymään kuivaketjussa, mutta energiankäyttö lyö korville energiansäästötavoitteita. Kyllä lämmitysenergian käyttö on pakollista seinämien, vaikk´ei ihmisten kukkaron takia. Jos jäämme energiansäästön varaan, tuhoamme rakennuskantaamme. Kuinka tämän ohjeistamme/pakotamme rakennusten omistajille, maallikoille?
Tätä artikkelia on kommentoitu 2 kertaa
2 vastausta artikkeliin “Rakennukset homehtuvat ilman lämmitystä”
Tämä höyrynsulun ulkopinnan kondenssivaara nousee aina tuon tuostakin esille etenkin kesäajan sisätilojen jäähdytyksen yhteydessä. Tässä on ansiokkaasti tarkasteltu syyslämpimillä samaista ongelmaa. Tarkentaisin kuitenkin sen verran, että sisätilan kosteusolosuhteillahan ei ole tämän asian kanssa juurikaan tekemistä: ulkokosteus ja höyrynsulun pintalämpötila ratkaisevat tiivistyykö vai ei. Esim. esitetyillä arvoilla (ulkona 15 astetta ja 100 % RH) ilman vesimäärä on noin 13 g/m3. Jos samalla höyrynsulun lämpötila on 20 astetta, niin sen kastepistekosteudeksi (20 astetta ja 100 % RH) saadaan noin 17 g/m3, joten kondenssia/hikoilua ei tapahdu.
Sisäilmasta vielä sen verran, että sen vesipitoisuus on pääsääntöisesti vähintäänkin ulkoilman kosteus ja yleensä selvästi sitä korkeampi asumisen tuoman kosteuslisän vaikutuksesta (3 – 5 g/m3).
Kiitos kommenteista, kht.
En yrittänytkään laskeskella tai arvioida, missä tilanteissa todellista kondenssia tapahtuu. Yritin herätellä meitä itse kutakin pohtimaan, mitä tapahtuu, jos syys- ja talvisäillä RH 100:n yhteydessä ulkolämpötilat lähestyvät pitkään öisinkin 15 °C ja päivisin enemmänkin. Entä jos tuollaisilla säillä ollaan viikkoja lomilla ja sisälämpötila on pudotettu 10 °C pintaan tai allekin? Tällaisia ohjeitahan on ”markkinoilla”.
Rakennuksemme ovat jo monina vuosina kärsineet siitä, ettei luonnon kuivatus enää toimikaan kuten ennen. Kylmin ja erittäin vähäsateinen kuukausi on ollut helmikuu. Viime vuosina usein helmikuukin on ollut pitkään jopa kostea. Ennen heinäkuiden helteet olivat kuivia, nykyään usein jopa erittäin kosteita. Olen nyrkkisääntönä aikoinaan puhunut, että helmikuut ja heinäkuut kuivattavat rakennustemme materiaaleja. En ole enää vuosiin puhunut näin.
Miten vaan. Tarvitaan ennakkoluulotonta ilmastonmuutosta laajasti ymmärtävää keskustelua ja ennen kaikkea toimenpiteitä rakentamiseemme. Aikajänteen näille keskusteluille pitää olla vähintään 100 vuoden päässä ja koko ajan päivitettynä. Tarvitsemme tulevaisuuteen parempia riskikertoimia, mihin tähän asti olemme tottuneet.