Kokeile kuukausi maksutta

Rakennusalan on suitsittava ja sopeuduttava ilmastonmuutokseen

Tietoa kirjoittajasta Tapio Kivistö
Päätoimittaja, tapio.kivisto@sanoma.com
Kaikki kirjoittajan kirjoitukset

Kun marraskuisena päivänä lämpötila kohoaa lähelle kymmentä astetta, kyse voi olla pelkästä sattumasta. Arkituntuma kuitenkin on, että syksyt ja talvet ovat erilaisia kuin ennen.

Väkisinkin ajatukset hakeutuvat muutama viikko sitten julkistettuun ilmastopaneeli IPCC:n raporttiin, joka selvitti, mitä maapallon lämpenemisen rajoittaminen 1,5 asteeseen vaatisi. Toimet olisivat radikaaleja, ja ne vaikuttaisivat voimakkaasti esimerkiksi maankäyttöön, energiaan, rakentamiseen ja liikenteeseen.

Rakentamiselle ilmastonmuutos tietää vääjäämättä suuria muutoksia tulevaisuudessa. Rakennusten ja asumisen hiilijalanjälkeä pyritään hillitsemään koko elinkaaren ajalta. Tämä vaatii esimerkiksi uudenlaisia rakennustuotteita, kierrätyksen lisäämistä sekä lämmitysenergian säästämistä ja tuottamista aiempaa päästöttömämmin.

Rakentamisella pyritään siis osaltaan hillitsemään ilmastonmuutosta, mutta samalla suunnittelijoiden ja rakentajien on otettava huomioon jo tapahtunut lämpeneminen.

Suomessa on tähän saakka esimerkiksi mietitty lähinnä rakennusten energiatehokkuutta ja lämmöneristystä. Lämpenevä ilmasto kuitenkin lisää jäähdytyksen tarvetta. Kuten ministeri Kimmo Tiilikainen on todennut (www.rakennuslehti.fi 10.10.), iso kysymys on, miten mahdollisimman lämpimiksi tehdyt rakenteet reagoivat pidemmällä aikavälillä siihen, että ulkona on lämmintä ja kosteaa, mutta ilmastoiduissa sisätiloissa viileää.

Toinen esimerkki on niin sanotun viistosateen lisääntyminen. Diplomi-insinööri Toni Pakkala (Rakennuslehti 26.10.) on tutkinut tulevassa väitöskirjassaan, miten lisääntynyt kosteus vaikuttaa betonijulkisivuun. Tämä pitäisi ottaa huomioon rakennuksen materiaaleissa ja rakenteissa, mutta myös valmiin talon huolloissa ja korjauksissa. Niitä pitäisi tehdä aiemmin ja tiheämmin.

Rakennusalalta odotetaan siis, että se on osaltaan suitsimassa ilmastonmuutosta, mutta myös sopeutumassa jo tapahtuneeseen muutokseen – tarvitaan uusia tuotteita ja innovaatioita. Siinä työssä kannattaa olla enemmin eturintamassa kuin seuraamassa takajoukoissa.

Tätä artikkelia on kommentoitu 2 kertaa

2 vastausta artikkeliin “Rakennusalan on suitsittava ja sopeuduttava ilmastonmuutokseen”

  1. Rakennusalan ilmastostrategia

    Joseph Fourier havaitsi kasvihuoneilmiön vuonna 1824, ja kvantitatiivisesti sitä tutki ensimmäisenä Svante Arrhenius 1896 – Nobel-palkinnonkin pokannut. Muutama rivi alempana mainitaan toinenkin Nobel-palkinnon saaja. Itse esitin 1990-luvulla monelle rakennusalan ”ylätaholle” rakennusalan ilmastostrategian laatimista. En saanut vastakaikua. Nyt 2020-vuosikymmenen tullessa liki näpräillään liikaa, ja suurvaltojen päätöskammioissa tuntuu olevan ajatuksissa enemmän ilmaa kuin ilmaston ymmärrystä.

    Muutama mainittuna seuraavilla tietolähteillä voi kriisiyttää ajatteluaan: Prof. Pentti Kaiteran luennot TKK:n R-osastolla 1960-luvun lopulla. / Lasten kirja KAPTEENI EKO ja tehtävä maapallolla, Jonathon Porrit ja Ellis Nadler, 1992. / Maapallo vaakakupissa, Al Gore, 1994. Plus muuta häneltä. / Eläinten arkkitehtuuri, Juhani Pallasmaa (ja muita), 1995. / Ilmastonmuutos.Nyt.: muistiinpanoja maailmanlopusta, Pasi Toiviainen, 2008. / 34 tapaa estää maapallon ylikuumeneminen, Risto Isomäki, 2008. / Maailman tila 2013 : onko liian myöhäistä? : raportti kehityksestä kohti kestävää yhteiskuntaa, Worldwatch-instituutti. Plus aiempien ja myöhempien vuosien raportit. / ja paljon muuta…

    Vaikka hanskaisimme ilmastonmuutoksen, emme taida onnistua helpolla uusiutumattomien raaka-ainevarojen vähetessä. Globaalisti ollaan vuosittain jo heinä-elokuussa ja Suomessa huhtikuussa. Uusiutuvistakin alkaa osittain tulla uusiutumattomia. Keskustelumme tulevaisuudesta rajoittuu vain kymmeniin tai peräti(!) satoihin vuosiin. Jotain ihmisen tekemää on säilynyt tuhansia vuosia, mikä tuntuu suurelta. Huomatkaamme, että maapallon jonkinlaista geologista ikää on jäljellä noin 4 500 000 000 vuotta. Vielä sama aika, minkä maapallo on ollut auringon – tähtemme – kiertolaisena. Mikä on ihmiskunnan ja muiden nisäkkäiden ikä tähän asti? Tällä menolla emme päässe kauaksikaan eteenpäin maapallon ikäjanalla.
    Jos ei mieti muuta ihmiskunnan tulevaisuudesta, korolta korolle laskeminen valaisee tehokkaasti. Kuka sanoo, paljonko nollan yläpuolella voi olla kasvuprosentti vaikka BKT:ssa, ettei meille käy kalpaten?

    Toivon pöitkää ikää ilmastokeskusteluun.

    Ensio Laaksonen

    1. Ilmastonmuutoksesta keskusteltiin paljon jo 1970-80-luvuilla, mutta silloin se jäi vain akateemiseksi pohdiskeluksi.

      ”2010-luvulla on ryhdyttävä harkitsemaan suojapatoa Helsingin edustalle, että kasvihuoneilmiön nostama vesi ei huuhtele Mikonkatua.” Näin sanoi Rakennuslehden ekologista rakentamista käsitelleessä juttusarjassa Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston arkkitehti Kari Silfverberg vuonna 1989.

      Hän arvioi, että lämpötilan kohoaminen on fakta jo vuonna 2030. ”Keskilämpötila on silloin todennäköisesti 2-3 astetta nykyistä korkeampi. Sateisuus lisääntyy ja talvikaudella on luvassa inhottava tanskalaistyylinen talvi: kylmää sadetta ja tuulta.

      Ennuste on toteutunut numeroiden valossa yhtä huonosti kuin Rooman klubin raportit luonnonvarojen loppumisesta, mutta kehityssuunta on kuitenkin kiistaton.

      Volvon johtajakin visioi vuonna 1989 viisaasti ilmastomuutoksen seurauksilla, mutta silti tarvittiin vuosikymmeniä myöhemmin Teslan esimerkkiä ennen kuin ajatus sähköautosta meni läpi autoteollisuudessa. Puheet ilman tekoja, ovat pelkkiä puheita.

      Vasta vuonna 2006 ilmastonmuutos jyräsi kaikkien tietoisuuteen. Moni näki siinä heti bisnesmahdollisuuksia ja moni myös keppihevosen, iskusanan, jolla ajetaan asioita, joilla ei ole mitään tekemistä itse ilmastonmuutoksen torjunnan kanssa.

      https://www.rakennuslehti.fi/blogit/tulvapato-helsingin-edustalle/

Vastaa

Viimeisimmät näkökulmat

Tapio Kivistöhttps://www.rakennuslehti.fi/kirjoittajat/tapio-kivisto/