Kokeile kuukausi maksutta

Rakentamisen ilmastopäästöjä on leikattava nyt

Tietoa kirjoittajasta Aila Janatuinen
Johtava asiantuntija, Puutuoteteollisuus ry
Kaikki kirjoittajan kirjoitukset

Rakennustuoteteollisuuden Pekka Vuorinen kritisoi 20.12. kirjoituksessaan ympäristöministeriön tavoitetta rakentamisen ilmastopäästöjen laskemiseksi. Parhaillaan eduskunnan käsittelyssä oleva rakentamislaki edistää paitsi digitaalisuutta ja parempaa rakentamisen laatua, myös rakentamisen ilmastovaikutusten hillitsemistä.

Asetus rakennuksen ilmastoselvityksestä tuo ympäristöministeriölle mahdollisuuden rajoittaa ilmastovaikutuksia. Laskentamenettely on ollut valmisteilla jo vuosia, periaatteiltaan se vastaa muiden Pohjoismaiden käytäntöjä ja sitä on testattu erityyppisillä rakennuksilla. Rakennuksen ilmastovaikutusten säätely on mahdollista esimerkiksi Ruotsissa ja Ranskassa, miksei sitten Suomessa?

Ilmastoselvitys ei pelkästään toteuta vähähiilisyyttä materiaalien kautta, vaan edistää vahvasti kiertotaloutta ja tuotteiden uudelleenkäyttöä. Käytännössä se luo pohjan markkinan kierrätetyille rakennustuotteille ja -osille.

Pekka Vuorinen kritisoi elinkaariarvioinnin tarkkuutta. Laskenta perustuu eurooppalaisiin standardeihin, jotka kehittyvät kaiken aikaa, mutta jossakin kohtaa standardien hyödyntäminen täytyy aloittaa. Tarkkuus kehittyy kokemuksen myötä. Energian päästöt ovat laskemassa nopeaa tahtia ja monien rakennusmateriaalien valmistus on kehittymässä vähäpäästöisempään suuntaan. Useiden materiaalin hiilijalanjälki onkin laskenut esimerkiksi siirtymällä bioenergian käyttöön valmistuksessa. Ilmastovaikutusten laskeminen kiihdyttää alan tutkimusta ja kehitystä sekä luo markkinan vähähiilisemmille tuotteille.

Ilmastoselvitys todellakin sisältää vaatimuksen ilmoittaa myös rakennuksen hiilikädenjälki, vaikka sille ei raja-arvoja tullakaan asettamaan. Rakennuksen hiilikädenjälkeen vaikuttaa useampi tekijä, joista Vuorinen nosti esille puun hiilivaraston. Sille on kuitenkin asetettu sekä puuraaka-aineen suhteen että myös hiilivarastoksi hyväksyttävien rakennusosien suhteen kovat vaatimukset. Hiilivarastohyötyä ei ole rajattu pelkästään puulle, perustelumuistion mukaan ”Arviointiin voitaisiin ehdotuksen mukaan lukea vain sellaiset eloperäistä tai teknisesti talteen otettua hiiltä sisältävät osat, jotka pysyvät osana rakennusta tai rakennuspaikkaa 100 vuoden ajan.”

Vuorinen viittaa myös metsien hiilinieluihin. Viimeisimpienkin laskelmien mukaan Suomen metsät ovat edelleenkin hiilinielu, kun taas maankäyttösektori, johon rakentaminenkin kuuluu, ei ole. Uskomme, että ympäristöministeriö on hyvin tietoinen EU-säätelystä, jota metsien käyttöön – ja maankäyttöön ylipäänsä – on tulossa.

Puutuoteteollisuus teetti vuonna 2020 Granlundilla laskelman puurakentamisen potentiaalista sekä sen vaikutuksesta rakentamisen aikaisiin päästöihin sekä tarvittaviin puumääriin. Vuonna 2021 testasimme vielä laskelmia SYKEn kanssa heijastamalla puurakentamisen kasvun vaikutuksia Suomen hiilitaseeseen. Vuorinen kirjoituksessaan lähtee siitä, että lisääntyvä puurakentaminen kasvattaa hakkuita. Näin ei ole.

Puurakentamisen perustuote on sahatavara, josta noin 70 % viedään ulkomaille. Puurakentamisen kunnianhimoisimmankin kasvattamisskenaarion mukaan lisää rakennuspuuta tarvitaan vain 4-6 % nykytuotannosta. Kotimaan kasvavaan puurakentamiseen tarvittava puumäärä voidaan ottaa nykyisestä tuotantomäärästä tuotevirtoja ohjaamalla.

Puuta voidaan myös käyttää tehokkaammin, tai sahateollisuus voi käyttää uusia puutavaralajeja nykyisistä puuvirroista. Näin toimien puutuotteiden jalostusarvo kotimaassa kasvaa, rakentamisen aikaiset päästöt laskevat merkittävästi ja teollisen puurakentamisen tarjoama tuottavuusloikka rakentamisessa antaa mahdollisuuden kohtuuhintaiseen asuntotuotantoon. Puurakentamisella voidaan merkittävästi leikata suomalaisen rakentamisen päästöjä juuri nyt.

Jos Suomi ”rakennettaisiin puusta”, sen tarvitsema raakapuumäärä kasvaa suomalaisissa metsissä muutamassa kesäpäivässä.

Tieteellisiä perusteluita kaivannut Pekka Vuorinenkin voi perehtyä vaikkapa ilmastoprofessori Hans Joachim Schellnhuberin teeseihin nopeiden päästöleikkausten tärkeydestä.

 

Tätä artikkelia on kommentoitu 2 kertaa

2 vastausta artikkeliin “Rakentamisen ilmastopäästöjä on leikattava nyt”

  1. Asiaa voidaan teoretisoida monelta kantilta. Mutta selvää lienee, että jokainen nurin laitettu puu on pois paitsi hiilinielusta, mutta varsinkin metsän hiilivarastosta. Jälkimmäinen on se varsinainen ongelma, koska vain marginaalinen osuus, siis muutama prosentti metsästä hakkuilla purettavasta hiilivarastosta päätyy pitkäaikaiseksi hiilivarastoksi rakennuksiin. Suuruusluokasta antaa käsityksen seuraava: Hakkuuiden + tuontipuun yhteismäärä on ollut lähes 100 miljoonaa kiintokuutioita vuositasolla. Siitä teollisuus on saanut tuotettua pitkäaikaiseen käyttöön soveltuvaa rakennuspuuta ja puulevyjä vain hieman yli 10 miljoonaa kiintokuutiota, josta siitäkin vain osa menee pitkäaikaiseen käyttöön.

    1. Olen samaa mieltä Betonijussin kanssa.

      Metsän hiilinielusta poistetusta puusta vain pieni osa päätyy hiilivarastoksi. Rakennuksiin ja kierrätettäviin huonekaluihin hiili sitoutuu aina yli 50 vuodeksi, biotuotteeksi, kuten vessapaperiksi ehkä 50 päiväksi. Lisäksi esimerkiksi sahanpurun polttaminen on älytöntä. Sille on keksittävä lisää käyttöä raaka-aineena. Pitää muistaa, että puun polttamisesta vapautuu sama määrä hiilidioksidia tai jopa enemmän.

Vastaa

Viimeisimmät näkökulmat

Aila Janatuinenhttps://www.rakennuslehti.fi/kirjoittajat/aila-janatuinen/