Olemme kyntäneet viime vuodet kurjassa suhdanteessa. Yrityksille tämä tarkoittaa sitä, että referenssejä ei ole voinut kerätä entiseen malliin. Julkisissa hankkeissa urakkakilpailuista ulos jääminen referenssien puuttumisen takia kiristää hermoja ja saa pohtimaan hankintalain tarkoitusta.
Lakineuvontaamme tulleissa puheluissa ongelmia on kuvattu muun muassa seuraavasti:
”Olemme toteuttaneet useita suuria ja vaativia talonrakennushankkeita. Nyt emme voi osallistua pienen päiväkodin tarjouskilpailuun, koska emme ole sellaista useampaan vuoteen tehneet ja sitä vaaditaan.”
”Kunnassamme on avoinna tarjouspyyntö teknisesti melko tavanomaisesta hankkeesta. Referenssivaatimus on kuitenkin asetettu siten, että käsittääksemme sellaisia hankkeita ei ole tehty lähimaakunnissakaan vuosikausiin.”
”Yrityksellämme on referenssi teknisesti vastaavan kaltaisesta hankkeesta, mutta yksityiselle puolelle. Referenssivaatimuksen mukaan vain julkiselle hankintayksikölle tehdyt hankkeet huomioidaan.”
”Meiltä löytyy vaadittu referenssi. Kohde on kuitenkin vastaanotettu viisi ja puoli vuotta sitten. Tarjouspyynnön mukaan referenssi on vanhentunut puoli vuotta sitten.”
Kysymys kuuluu, salliiko hankintalaki tällaiset rajaukset?
Liian tiukat, epäselvät tai syrjivät vaatimukset voivat johtaa kilpailun rajoittumiseen ja sen vuoksi hankintalain mukaan hankintapäätöksen kumoamiseen. Tilaajan kannattaa aina miettiä, mikä on hankinnan kannalta olennaista ja perusteltua. Referenssien itsetarkoitus ei koskaan saa olla tarjousten määrän rajoittaminen. Helppo tehtävä tämä ei varmasti tilaajallekaan ole.
Markkinaoikeudesta löytyy viime vuosilta ainakin seuraavan kaltaisia ratkaisuja aiheesta:
MAO:620/2023 – Valaistushankkeen suhteeton referenssivaatimus
Katuvalaistuksen saneerauksessa vaadittiin, että tarjoajalla on aiempi sopimus vähintään 50 led-älyvalaisimen toimituksesta ja asennuksesta ohjaimineen yhdistettynä etähallintajärjestelmään. Markkinaoikeus katsoi, että vaatimus oli suhteeton hankinnan kokoon nähden ja rajoitti kilpailua. Osaaminen olisi voitu osoittaa muillakin tavoin. Lopputuloksena hankintapäätös kumottiin.
MAO:256/2018 – Syrjivä referenssivaatimus koulukuljetuksessa
Koulukuljetuspalvelussa vaadittiin referenssiksi kuljetussopimus, joka oli ollut voimassa vähintään 12 kuukautta ja sisältänyt vähintään 100 tuntia henkilökuljetusta viimeisen kolmen vuoden aikana. Markkinaoikeus totesi, että vaatimus oli syrjivä ja suhteeton, koska alueella ei ollut realistista mahdollisuutta saada vaadittua kokemusta. Hankintapäätös kumottiin.
Entä jos on referenssejä yli viiden vuoden takaa?
Yleinen käsitys rakennusalalla on, että referenssejä voitaisiin ottaa huomioon vain viiden vuoden ajalta. Hankintalain liitteen D mukaan referenssejä voidaan kuitenkin sallia pidemmältäkin ajalta, jos se kilpailun varmistamiseksi on tarpeen. Oma tulkintani on, että nyt jos koskaan on tuo tilanne ja tilaajat voivat ottaa huomioon yli viisi vuotta vanhoja referenssejä.
Tätä artikkelia on kommentoitu 4 kertaa
4 vastausta artikkeliin “Referenssivaatimukset aiheuttavat harmaita hiuksia julkisissa hankinnoissa”
Erinomainen avaus! Yritysreferenssejä pitäisi yleisesti painottaa vähemmän ja henkilörefejä enemmän. Mitä painoarvoa vaatimuksenmukaisuuden täyttämisessä on tilanteessa, jossa yrityksen referenssikohteen työ-/hanke-/projektipäällikkö, vastaava työnjohtaja ja muut työmaatoimihenkilöt ovat vaihtaneet nuttua jo vuosia sitten? Laskutus sujuu kuten ennenkin? Lisäksi refeajanjaksoa sopii tarkasti harkita, onko rakennusalan osaajien muistin maksimipituus viisi vuotta vai voisiko se olla 10 tai jopa 15 vuotta. Jos hankinnan toteutusmuoto on KVR, pitääkö kaikkien referenssien olla KVR? Mahdollisesti vaativammissa hankkeissa, mutta kyllä päätoteuttajalla on jaetussa urakassakin haasteensa, kun se paras ”konsultti” ei kulje oman kassan kautta. Taloudellisen suorituskyvyn vaatimukset ovat näinä aikoina keskiössä hankkeiden riskienhallinnassa, niistä ei kannattaisi lipsua.
Kun referenssit omaava henkilö vaihtaa firmaa kesken hankkeen, suorittaako hankkeen loppuun tämä henkilö uuden firman lukuun vai sopimuksen mukainen yritys?
Suuri haaste referenssivaatimuksissa on myös se, että tilaajan keksimien referenssien mukainen ihminen ei aina ole tarjoajan mielestä paras henkilö vetämään hanketta. Eli onko olennaisempaa luottaa tarjoajan kykyyn asettaa osaava organisaatio vai tilaajan kykyyn keksiä organisaatio?
Yleisesti vaatimusten soisi olevan edes jossain määrin ennalta arvattavia, jotta referenssejä osataan kerryttää hallitusti. Monesti ei riitä vain tilastokeskuksen luokituksen mukainen hanke, vaan asetetaan useita hyvin yksityiskohtaisia teknisiä ja euromääräisiä vaatimuksi, joista sitten yritetään saada sudoku täytettyä.
Välillä tulee vastaan vaatimuksia, joiden mukaisia ihmisiä ei ole olemassakaan. Ja joskus hänelle pitää nimetä vielä vastaavat referenssit omaava varamies.
Tilanne ei ole niin mustavalkoinen. Julkisen hankinnan haasteeksi on ajan saatossa koituneet ”hinnalla sisään, osaamattomuudella ulos” tyyppiset toimijat. Se on yksi merkittävä syy, miksi kriteereitä tai ohjaavia toimenpiteitä on täytynyt matkan varrella keksiä.
Kuvaavaa myös on, että vielä hetki sitten, varsinkin konsulttitoimistot, esittivät tarjouksessaan henkilöpätevät työntekijät ja hankkeen lähtiessä liikkeelle työtä tulivatkin tekemään aivan muut henkilöt, joiden henkilöpätevyydet eivät enää olleetkaan kunnossa. Joten tilaajillakin on peiliin katsomisen paikka, jos päteviä henkilöitä ei sitten ollutkaan, on peli saatava poikki. Sopimustekninen juttu.
Ja kun jatketaan, kuvaavaa myös on, että monet toimijat menevät hinnalla sisään ja sitten alkaa ”lisätyölasku leikki”, jolla yritetään korjata sisään pääsyn aiheuttamaa taloudellista lovea, eli tehdä tulosta. Jotkut pienemmät ja röyhkeimmät toimijat harjoittavat kyseistä toimintaa myös yksityisellä puolella. Tosin tuon kaltainen ”röyhkeys” lienee nykyään enää poikkeuksellisen röyhkeiden toimijoiden tapa.
Mitä yritysten referensseihin tulee, ovat ne aivan liian yliarvostettuja. Työntekijät vaihtuvat ja kun työntekijät ovat se lähes ainoa ”oleellisuus” yritystoiminnoissa, joista tässä yhteydessä keskustellaan, niin yritysten referensseillä on melko mitätön merkitys, muuta kuin taloudellisen kantokyvyn näkökulmasta. On myös tuoreita yrityksiä, varsinkin konsultoinnissa, joiden ikä voi olla 2-3 vuotta ja he ovat yritysreferenssien mukaan rakennuttaneet puoli Suomea ja palan Venäjää. Miten sellaiseen pitäisi suhtautua, voiko yritykseen tulleiden henkilöiden resursseja käyttää yritysreferensseinä. Kysymys kuuluu, meneekö sellaiset referenssit tarjouksen liitteenä läpi, ilman tarkastelua.
Joten muna vai kana. Miksi moiseen on ajauduttu.
Vielä jos hieman sallitte jatkaa, yksi asia on hämmästyttänyt jo pitkän tovin ja ehkä eniten juuri tuohon julkiseen hankintaan liittyen. On joitakin harvoja rakennuttajakonsulttitoimistoja, jotka käyttävät alikonsultteja toiminnassaan. Vaikka kysymyksessä olisi heidän edustamansa tavanomainen konsultointitoiminta, pyritään vastuuta ja muutenkin minimaalisia riskejä siirtämään alikonsulteille, keskittymällä röyhkeästi vain välistä laskuttajan rooliin. Miten moinen toiminta edes sallitaan alalla, edelleen. Itse ajattelen niin, että alikonsultointia hyväksi käyttävät konsultointiyritykset muodostavat jo heti kärkeen mielikuvan epäluotettavuutta ja vastuunpakoilua edustavista toimijoista, pelkistä välistä laskuttajista. Aihe johon olisi jatkossa julkisenkin hankinnan osalta syytä keskittää ajatuksia, miksi moinen hyväksytään.