Suomi on hullaantunut vihreästä siirtymästä ja se on alkanut tuottaa ikäviä lieveilmiöitä ympäristövastuun kustannuksella. Tämä on henkilökohtainen kannanottoni tuulivoiman haasteisiin. Olen saanut tutustua tuulivoimahankkeisiin syntymäpaikkakunnallani Kiuruvedellä, kun yllättäen kaupunki aloitti kaavan laatimisen jättimäiselle tuulivoimalalle vain 1500 metrin etäisyydelle syntymäkotini ja kesämökkini viereen.
Asian tekee juridisesti ongelmalliseksi se, ettei enintään 9 voimalaa ja yhteisteholtaan alle 45 MW tuulivoimalaitosalue tarvitse lähtökohtaisesti maakuntakaavaa tai YVA-selvitystä vaan sen kaavoitus tehdään kunnan osayleiskaavoituksella.
Hankkeet lähtevät tyypillisesti liikkeelle tuulivoimayhtiön tehdessä maanvuokrasopimuksia maanomistajien kanssa. Maanomistaja sitoutuu tällöin tuulivoimahankkeeseen ja vaitiolovelvollisuuteen uhkasakon uhalla tietämättä, millainen hanke vuokra-alueelle tullaan rakentamaan ja jäävätkö hänelle mahdollisesti tontin siivouskustannukset tuulivoimalaitostoiminnan päättyessä. Myöskään maanvuokraajia ei tunnu huolettavan muille vaikutusalueella asuville, mökkeileville tai muita elinkeinoja harjoittaville aiheutettu pysyvä haitta.
Talousvaikeuksissa riutuvat kunnat ovat tarttuneet tuulivoimahankkeisiin kuin hukkuva oljenkorteen pelastaakseen kunnan talousahdingosta. Kunnat odottavat mittavia kiinteistöverotuloja tuulivoimalaitoksilta ja unohtavat samalla kunnan asukkaat, mökkiläiset, maanviljelijät ja metsänomistajat. Kuinka kalliiksi kunnalle tuleekaan, kun liian lähelle asutusta rakennetuista tuulivoimaloista kärsivät muuttavat pois, paluumuuttajat jäävät tulematta ja mökkiläiset kaikkoavat.
Pääosa Suomeen rakennettavista tuulivoimaloista on ulkomaisten sijoitusyhtiöiden salkuissa. Tuulivoimayhtiö varmistaa konsernilainoilla rahoitukset siten, ettei kotimaisen tytäryhtiön maksettavaksi jää yhteisöveroa kuin nimellisesti. Voimalaitoksen omistajuus saattaa vaihtua useaan kertaan, jopa ennen voimaloiden rakentamista, eikä ole mitenkään tavatonta, että omistusten vaihtuessa maanvuokrasopimuksiin tehdään yksipuolisia muutoksia, kuten Karstulan Koiramäen hankkeessa. Tässä uusi omistaja poisti yksipuolisella ilmoituksella purkuvakuuksien indeksiehdon. Purkuvakuuksien käytännöt ovat muutoinkin hyvin kyseenalaisia ja tämän osalta olisi saatava lainsäädäntö valmiiksi, jolloin yhdenkään voimalan purkukustannukset eivät voisi jäädä maanomistajan tai kunnan harteille voimalan toiminnan päätyttyä.
Laissa ei ole määräyksiä, kuinka lähelle asutusta tuulivoimalan saa sijoittaa, vaan sen voi kukin kunta määrätä itse. Nykyinen tuulivoimaa koskeva lainsäädäntö on säädetty noin 10 vuotta sitten, jolloin voimaloiden keskikorkeus oli 150…175 metriä. Kuitenkin tuulivoimaloiden korkeus on nykyään sisämaassa jo 300 metriä, jolloin aiemmin määritellyt vaikutusalueet asutukseen eivät mitenkään vastaa kasvaneiden voimaloiden haittavaikutusta. Yksittäisiä tuulivoimala-alueita kaavoitetaan kunkin kunnan toimesta, eikä niiden yhteisvaikutuksesta huolehdi kukaan.
Suomi tavoittelee hiilineutraaliutta vuoteen 2035 mennessä vihreän siirtymän keinoilla ja turvaamalla metsien hiilinieluja. Suomessa on toiminnassa lähes 1700 tuulivoimalaa ja esimerkiksi Pihtiputaan kunnan ympäristöön 50 kilometrin säteelle suunnitellaan yli tuhatta uutta tuulivoimalaa. Yhden tuulivoimalan rakennusalue on vähintään kaksi hehtaaria, jolloin hiilinielun menetys on pelkästään Pihtiputaan vaikutusalueelle on yli 2000 hehtaaria ja sen lisäksi tulevat vielä aukeaksi hakattavat muut alueet ja voimansiirtolinjat. Tuulivoima syö siten merkittävästi tarkkaan varjeltuja hiilinieluja pysyvästi pilaten luonnon rakennusalueiltaan sekä laajalti ympäristöstään pysyvästi.
Tuulivoimahankkeiden valmistelu salataan monesti kuntalaisilta ja asiat tuodaan maallikkovaltuustoille sekä lautakunnille tyypillisesti vain hankeyhtiön perehdyttämänä. Asiat jäävät tarkastelematta objektiivisesti ja ilman asiantuntemusta. Siten monta tuulivoiman osayleiskaavahanketta on mennyt läpihuutojuttuna lautakunnissa toteutuksiin ymmärtämättä päätösten vaikutuksia. Ulkopuolisesta näyttää, että Suomessa ollaan tekemässä mittaluokaltaan ainutlaatuisen suurta luonnon tuhoamista ja maaseudun autioittamista vihreään siirtymään vedoten. Viranomaisten ja kansalaisten on aika herätä tähän ja oikaista rakentaminen hallituksi ja säännellyksi ennenkuin peruuttamatonta tuhoa saadaan aikaan.
Tämä kirjoitus on tehty tuulivoima-asioissa maallikkona kansalaisvelvollisuuteen nojaten. Vihreä siirtymä on välttämätöntä, mutta tuulivoimarakentaminen on tehtävä luontoa, ihmisiä ja toisten omaisuudensuojaa kunnioittaen.
Tätä artikkelia on kommentoitu 3 kertaa
3 vastausta artikkeliin “Suomi tuhoaa maaseudun luonnon ja asutuksen tuulivoimahankkeillaan”
Todella ajankohtainen ja hyvä kirjoitus. Ongelmat tuulivoiman suunnittelun ja rakentamisen suhteen ovat saman kaltaiset muuallakin Suomessa.
Hattulaan renkajärven kupeeseen on suunnitteilla 9 tuulivoimalaa yli 1000 ha:n alueelle. Tuulivoimaloiden kokonaiskorkeudeksi kaavaillaan yli 300 metriä. Alueella pesii tällä hetkellä mm. kotkia, kalasääskiä ja muuta uhan alaista eläimistöä,kasvustoa jne. Toteutuessaan lähin kesämökkiasutus lienee n. 1 km:n etäisyydellä.
Tässäkin hankkeessa pääosa tuulivoimayhtiön omistuksesta on siirtynyt ulkomaiselle pääomasijoittajalle. Tuulivoiman suunnitteluun ja rakentamiseen tulee luoda lainsäädäntöä ja pelisääntöjä tulee kirkastaa!
Toivottavasti päättäjät, ensi kädessä eduskunta ja hallitus, ottavat vakavasti tämän kansalaisten huolen ja ryhtyvät konkreettisiin toimiin ongelman poistamiseksi.
Onko kirjoittaja huolissaan ”Tuulivoiman aiheuttamasta luonnon tuhoutumisesta ja maaseudun autioitumisesta” vai oman mökkipaikan arvosta? Nimby-ajattelua parhaimmillaan.
Tässä keskustelussa ei ole kyse yhdestä mökkipaikasta, vaan tuhansista mökkipaikoista ja tuhansista asuinpaikoista. Siinä on kyse yhtenäisten metsäalueiden pilkkomisesta, metsän ja -pohjan tuhoutumisesta, valtavasta kallioiden louhinnasta ja murskaamisesta teiden ja betonin valmistukseen, eliöstön elinympäristöjen tuhosta ja kansallismaisemien täydellisestä särkymisestä. Lopullisesti. Matkailuelinkeino ja Suomi-kuva tuhotaan. Kotimainen energialiiketoiminta lipuu ulkomaiseen omistukseen. Suomesta tulee nykyaikaisen kolonialismin uhri. Elokapina, teille olisi oikeita töitä!